Browsing by Subject "elokuvagenret"

Maisterintutkielma käsittelee elokuvaohjaaja Damien Chazellen elokuvia Whiplash (2014) ja La La Land (2016). Audiovisuaaliseen estetiikkaan, elokuvakerrontaan ja teemoihin keskittyvän lähiluvun keinoin analysoin sitä, miten Chazelle kuvaa elokuvissaan taiteilijuutta ja taiteen tekemistä. Koska elokuvat sijoittuvat jazzin maailmaan, tarkastelen myös jazzin kuvausta elokuvissa sekä sen merkitystä Chazellen elokuvakerronnalle ja audiovisuaaliselle estetiikalle. Tärkeintä aineistoani ovat paitsi mainitut elokuvat, myös Chazellea ja hänen elokuviaan käsittelevät sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit ja haastattelut sekä YouTuben videoesseet, joissa Chazellen elokuvia ja etenkin Whiplashia on analysoitu huomattavan paljon. Siinä missä taiteilijakuvaukset perinteisesti keskittyvät neroihin, joille on suotu miltei ylimaallisia kykyjä, Chazelle kuvaa taiteen tekemistä nimenomaan työn tekemisen ja harjoittelun kautta. Keskeinen teema sekä Whiplashissa että La La Landissa on unelmien törmääminen todellisuuden kanssa. Elokuvien päähenkilöiden taiteellinen kunnianhimo vaatii uhrauksia esimerkiksi ihmissuhteiden ja mielenterveyden osalta, ja vaikka kummankin elokuvan lopussa unelmat käyvät ainakin jossain määrin toteen, loppuja on vaikea pitää onnellisina. Pikemminkin ne herättävät avoimen kysymyksen siitä, ovatko elokuvien hahmot tehneet oikean tai mielekkään valinnan valitessaan taiteensa ”hinnalla millä hyvänsä”. Chazelle lainaa elokuvissaan keinoja eri elokuvagenreistä kuvatessaan taiteilijuutta. Whiplash, joka kuvaa jazzia kilpailun ja suorittamisen kautta, toimii paljolti sota- tai urheiluelokuvan logiikalla. La La Land, jossa jazziin suhtaudutaan nostalgisesti, lainaa kulta-ajan Hollywoodin musikaaleista sekä Jacques Demyn 1960-luvun musikaalituotannosta. Jazz on paitsi keskeinen osa molempien elokuvien tarinaa, myös niiden tyyliä määrittelevä tekijä. Etenkin Whiplashin kameratyöskentelyssä ja leikkauksessa on paljon piirteitä, jotka ovat tulkittavissa jazzmaisiksi.