Browsing by Subject "elokuvamusiikki"

Now showing items 1-5 of 5

Akselin ja Elinan häävalsin funktiot ja semioottiset koodit Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa

Kallioinen, Ossi (2020)

Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on Heikki Aaltoilan (1905–1992) säveltämä Akselin ja Elinan häävalssi Väinö Linnan romaanitrilogiaan perustuvissa Täällä Pohjantähden alla -elokuvissa (ohj. Edvin Laine 1968; ohj. Timo Koivusalo 2009/2010). Tutkimus rajautuu elokuvakohtauksiin, joissa Akselin ja Elinan häävalssi tai sen katkelmat soivat. Kuuntelemalla elokuvissa esitettyjä häävalssin katkelmia ja vertaamalla niitä saatavilla olevaan nuotti- ja äänitemateriaaliin muodostuu pro gradun tutkimuskysymys: mikä on Akselin ja Elinan häävalssin funktio ja millaisia semioottisia koodeja valssiin liittyy Täällä Pohjantähden alla -elokuvaversioissa? Tutkimuksen metodi on kvalitatiivinen, ja se kuuluu elokuvamusiikintutkimuksen alueelle. Keskeisimpinä taustateoreetikkoina ovat muun muassa Philip Tagg, Zofia Lissa, Michel Chion ja Claudia Gorbman. Kotimaisista tutkijoista Anu Juva on kehitellyt elokuvamusiikin funktioanalyysin edellä mainittujen tutkijoiden innoittamana. Tässä tutkimuksessa avataan Akselin ja Elinan häävalssin elokuvakerronalliset funktiot audiovisuaalisen analyysin ja taustahaastattelujen keinoin. Edvin Laineen ohjamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuuluu vain elokuvakohtauksissa, jotka sivuavat Akselin ja Elinan elämää. Sävelmä noudattaa elokuvassa selkeästi johtoaiheideaa. Häävalssin sävelet liittävät Akselin ja Elinan yhteen syventäen heidän yhteenkuuluvuuttaan. Jokainen katkelma on tempoltaan erilainen. Tempo luo tunnelmaa, antaa jokaiselle kohtaukselle ajallisen keston ja rytmittää kerrontaa. Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuullaan Jaakko Kuusiston sovittamana versiona. Sävelmä on sovitettu isolle orkesterille vivahteikkaiden soinnutus- ja soitinnusvariaatioiden keinoin. Häävalssi kuullaan Akselin ja Elinan häätilaisuudesta alkaen, erilaisina variaatioina ja keskeytyksettä, esikoisen kastetilaisuuteen asti. Sen jälkeen sitä ei kuulla enää koko elokuvassa. Sävelmä on toteuttanut funktionsa elokuvan kerronnassa. Akselin ja Elinan häävalssin merkitys on kasvutarinassa: nimihenkilöiden kasvutarina elokuvan tarinasisällössä on liitetty sävelmään. Sävelmän saama vastaanotto vuosikymmenten aikana puolestaan kertoo sen oman kasvu- tai menestystarinan. Kenties siitä syystä sävellys omaa semiotiikan kolme keskeistä merkkifunktiota: Akselin ja Elinan häävalssista on tullut kulttuurissamme ikoni, indeksi ja symboli.
Einari Marvian henkilökuva ja sävellykset

Rysä, Anna-Leena (2016)

Einari Marvia (1915–1997) teki monipuolisen uran musiikkialalla. Hän oli pianisti, kapellimestari ja säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluu muun muassa yli sata yksinlaulua, orkesteriteoksia, pianosävellyksiä sekä kamari-, elokuva- ja populaarimusiikkia. Marvia toimi vuosina 1946–1980 Musiikki Fazerin kustannuspäällikkönä tehden suomalaisen musiikkikustannusalan pioneerityötä. Hän oli myös musiikintutkija, jonka erityisen kiinnostuksen kohteena olivat soittavat ylioppilaat Turun Akatemian ajoista lähtien. Lisäksi Marvia tunnetaan erinomaisena sovittajana ja soinnuttajana, joka teki kansanlaulusovitusten lisäksi lukuisia sovituksia joululaulu- ja toivelaulukokoelmiin. Tutkielman tavoitteena on esitellä Marvia säveltäjänä, tarkastella hänen henkilökuvaansa sekä selvittää sävellysten ominaispiirteitä. Analysoin teoksia perinteisen musiikkianalyysin (harmonia- ja muotoanalyysin) ja deskription keinoin. Orkesterisävellyksissä tutkin orkestraatiota ja puhallinkvartettoa tarkastelen myös huilistin näkökulmasta. Kartoitan Marvian koko säveltuotannon. Lisäksi käsittelen työssäni teosten esityksiä ja esittäjiä sekä tutkin lehdistömateriaalin perusteella minkälaisen vastaanoton sävellykset ovat saaneet. Kun Marvian syntymästä on hiljattain kulunut sata vuotta, on aika nostaa esille korkeatasoinen säveltäjä, joka ei kuulu suomalaisen säveltaiteen kaanoniin. Tutkielmani on arkistolähtöistä Suomen musiikin historian tutkimusta. Sen primääriaineistona on käytetty Kansalliskirjastoon koottua laajahkoa Marvia-arkistoa (coll. 779), joka sisältää muun muassa kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja, kirjoituksia, konserttiohjelmia ja sävellyskäsikirjoitukset useimmista Marvian teoksista. Tutkimusaineistoon kuuluvat myös Kansalliskirjastossa ja Ylen Arkistossa olevat Marvian sävellysten äänitteet. Arkistolähteitä täydentävät erityisesti Marvian puolison (1984–1997) Liisa Aroheimon antamat haastattelut. Henkilökuva-luvussa käsittelen Marvian henkilöhistoriaa ja kuvailen lyhyesti hänen toimiaan musiikkialalla. Luvun lopussa on Vastaanotto ja säveltäjäkuva -alaluku, jossa pohdin minkälaisena säveltäjänä Marvia on itseään pitänyt ja miten aikalaiset ovat häneen suhtautuneet. Pianosävellykset-luvussa käyn läpi teoksia romanttisista tyyliharjoitteluista laajamuotoiseen sonaattiin Des-duuri. Erityisen tarkastelun kohteena on Muunnelmia eteläpohjalaisesta kansanlaulusta, josta on tehty myös orkesteriversio. Neljännen luvun aiheena ovat laulut. Runous oli Marvian sydäntä lähellä ja hänen säveltuotantonsa painopisteeksi tulivatkin yksinlaulut 1940-luvulla. Muun muassa tulenkantajien ja Einari Vuorelan teksteihin sävellettyjen yksinlaulujen lisäksi Marvia sävelsi populaarisävelmiä nimimerkeillä Eero Meri, Reino Terho ja Veikko Takala. Muissa luvuissa käsittelen Marvian orkesterisävellyksiä ja kamarimusiikkiteoksia (erityisesti puhallinkvartettoa). Analysoidessani musiikkia Ilmari Unhon elokuvaan Sillankorvan emäntä (1953) hyödynnän elokuvamusiikin analyysimalleja ja termistöä. Tutkielmani kohteena on henkilö, jolle oli ominaista valtava työteliäisyys ja laadun taju. Perinteiset arvot niin yksityiselämässä kuin musiikissakin olivat hänelle tärkeitä. Marvian sävellyksissä on romanttisia, impressionistisia ja uusklassisia piirteitä. Sen sijaan moderneja tyylipiirteitä, kuten atonalismia niissä ei ole juuri lainkaan. Lauluissa kuvastuu suuri kiinnostus runoutta kohtaan ja niiden piano-osuudet ovat usein teknisesti vaativia. Teosten keskeisin ominaispiirre on värikäs harmonian käyttö. Marvian säveltuotanto on jäänyt ajan saatossa melko vähälle huomiolle, vaikka sävellyksiä esittivät aikoinaan Suomen nimekkäimmät taiteilijat. Osasyynä tähän voi olla se, että kustannuspäällikkönä hän ei halunnut julkaista omia teoksiaan.
Fallos, kaaos ja seireenien laulu : Paul Thomas Andersonin oidipaaliset mieshahmot ja musiikkiraitojen psykologiset ulottuvuudet

Kylmälä, Otto (2021)

Tutkielmani tarkastelee miten ja millä eri tavoin yhdysvaltalainen elokuvantekijä Paul Thomas Anderson käyttää elokuva- ja populaarimusiikkia ilmentämään oidipaalisten mieshahmojensa psykologiaa ja mielentiloja. Tutkielmani osoittaa kuinka Andersonin filmografiassa ja mieshahmoissa ilmenee selkeitä temaattisia yhteyksiä, joita voidaan tulkita freudilaisen Oidipus-teorian avulla. Andersonin elokuvien mieshenkilöt hahmottuvat postfeministisessä kontekstissa, keskellä miehisyyden kriisiä. Useat hahmot kamppailevat hegemonisen maskuliinisuuden ja patriarkaatin ilmentymistä vastaan, joka johtaa heidät sisäiseen kaaokseen. Tutkimukseni keskittyy analysoimaan tapoja, kohtauksia ja jaksoja, joissa musiikin avulla kuvataan tai vahvistetaan mieshenkilöiden mielentiloja ja/tai sisäistä kamppailua. Tutkimus sijoittuu osaksi elokuva- ja populaarimusiikintutkimusta, tarjoten omanlaisensa uuden ja omaperäisen näkökulman suomalaiseen mies- ja elokuvatutkimukseen.
Musiikki Aki Kaurismäen ”Suomi-trilogiassa” : Musiikin funktiot, suhde tarinatilaan ja muuhun kerrontaan elokuvissa Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä ja Laitakaupungin valot

Ketroussi, Semira (2018)

Tutkielmassa hahmotetaan musiikin roolia osana Aki Kaurismäen ”Suomi-trilogian” elokuvakerrontaa. “Suomi-trilogia” koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, jotka ovat Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Laitakaupungin valot (2006). Elokuvan teemat ovat työttömyys, kodittomuus, syrjäytyminen, osattomuus ja yksinäisyys. Tutkielman pyrkimys on hahmottaa, mitä musiikilla kerrotaan, miten ja miksi. Kysymyksiin on pyritty vastaamaan selvittämällä, millaisissa kohdissa musiikkia esiintyy, mikä musiikin suhde on tarinatilaan, miten se suhteutuu muuhun elokuvakerrontaan ja millaisia funktioita musiikilla on kerronnan osatekijänä. Tutkielma kuuluu elokuvamusiikintutkimuksen kenttään, ja siinä hyödynnetään useampaa analyysimetodia ja luokittelutapaa. Musiikkikerrontaan liittyviin kysymyksiin on pyritty vastaamaan elokuvamusiikintutkimuksen konventionaalisten luokittelumenetelmien avulla – tutkimalla musiikin suhdetta tarinatilaan (diegeettinen, akusmaattinen ja ei-diegeettinen) ja muuhun elokuvakerrontaan (parafraasi, polarointi ja kontrapunkti). Musiikin roolia hahmotetaan tämän lisäksi Anu Juvan kehittämän elokuvamusiikin funktioanalyysimenetelmän avulla. Tutkimuksen kohteena ovat elokuvamusiikin sisällölliset, kokemukselliset ja rakenteelliset funktiot. Tutkimusaineistona toimivat trilogian elokuvat Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä ja Laitakaupungin valot sekä kyseisten elokuvien ääniraidat. Tutkimusmenetelmät ovat määrällisiä ja laadullisia. Musiikin roolin hahmottaminen tapahtuu elokuvan musiikkimateriaalin lähiluvun, luokittelun ja tilastoinnin kautta. Analyysi keskittyy kuvan ja musiikin väliseen yhteiskerrontaan ja sen päämääränä on saavuttaa kokonaiskuva Aki Kaurismäen elokuvatrilogian musiikkikerronnan suuntaviivoista. Tutkielma tuo esiin elokuvamusiikin moninaiset toimintatavat osana Kaurismäen ”Suomi-trilogiaa”. Tarkastelun kautta on pystytty osoittamaan, miten musiikki toimii vuorovaikutuksessa muun kerronnan kanssa, miten erilaisilla tavoilla musiikki suhteutuu tarinatilaan ja kuinka musiikilla pyritään tarkoituksenmukaisesti hämärtämään illuusiota elokuvan tarinatilasta erilaisin epäkonventionaalisin menetelmin. Yleisimmin musiikilla pyritään tukemaan ja syventämään elokuvakerrontaa, mutta myös tuomaan uusia näkökulmia tarinaan. Tutkittujen elokuvien kohdalla musiikin pyrkimys on ensisijaisesti vaikuttaa suoraan elokuvan sisältöön, ja tämä toteutetaan erilaisin musiikkikeronnallisin tekniikoin, perinteisimmin vokaalimusiikin sanoitusten korvatessa dialogia. Sen lisäksi musiikilla pyritään vaikuttamaan myös yleisemmin elokuvakokemukseen ja elokuvan rakenteeseen. Tutkielma osoittaa myös elokuvien välillä poikkeavia elokuvakerronnallisia tapoja, joiden avulla etenkin elokuvan sisältöön vaikutetaan.
Peili, joka särkyi : Musiikin funktioita Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ja Andriy Zholdakin Anna Karenina -esitysten ohjauksissa.

Koskenniemi, Henriikka (2015)

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen musiikin erilaisia funktioita kahdessa puheteatteriesityksessä. Tarkoituksenani on selvittää millä tavoin musiikkivalinnat vaikuttavat esityksen sisältöön, rakenteeseen ja millaisia mielikuvia ne katsojalle muodostavat. Koska teatterimusiikin tutkimuksen kenttä on etenkin Suomessa hyvin suppea, olen lainannut tutkimusmenetelmäni elokuvamusiikin tutkimuksen puolelta. Keskeisenä metodina olen käyttänyt Anu Juvan funktioanalyysia, jonka sopivuutta teatterimusiikin tutkimiseen pyrin myös samalla arvioimaan. Tutkimuksessa käsitellyt teatteriesitykset poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä kokonaisäänisuunnittelultaan että musiikkivalinnoiltaan. Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas sisältää paljon tunnistettavaa lainamusiikkia, joka mahdollistaa katsojalle laajojen assosiaatioketjujen muodostamisen. Tämän kautta teokseen voidaan helposti tuoda lisää sellaisia merkityksiä ja tasoja, jotka pelkän tekstin ja näyttelijäntyön avulla olisivat hyvin hankalia saavuttaa. Musiikin tarkoitus on paitsi kommentoida, shokeerata ja luoda tunnelmaa, myös saada ihmiset ajattelemaan ja muodostamaan näkemästään erilaisia tulkintoja. Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatteriin ohjaama Anna Karenina puolestaan sisältää paljon musiikkia, jota katsoja ei pysty assosioimaan näytelmän ulkopuoliseen maailmaan. Teos toimii yhtenevänä kokonaistaideteoksena, jossa äänisuunnittelu, lavastus, näyttelijäntyö ja muut osa-alueet tähtäävät samaan vahvaan tulkintaan. Näitä kahta teosta analysoimalla ja vertailemalla olen pystynyt hieman valottamaan sitä, kuinka erilaisia funktiota musiikilla voi puheteatteriesityksessä olla ja kuinka musiikki todella vaikuttaa esimerkiksi esityksen sisältöön, rakenteeseen ja kohtausten ymmärrettävyyteen. Juvan funktioanalyysi toimii hyvänä pohjana teatterimusiikin tutkimuksessa, sillä se on käyttökelpoinen molempiin suuntiin. Siinä missä katsoja pystyy menetelmän avulla jäsentelemään esitystä ja sen äänimaisemaa, pystyy äänisuunnittelija puolestaan miettimään, millaisia mahdollisuuksia tällaisten rakenteiden hahmottaminen ja ymmärtäminen saattaa hänelle itselleen suunnittelijana tarjota.

Now showing items 1-5 of 5

Browsing by Subject "elokuvamusiikki"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO