Browsing by Subject "elokuvatutkimus"

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää miten prestiisi ja voiton tavoittelu kietoutuvat toisiinsa skotlantilaisessa elokuvateollisuudessa ja erityisesti julkisen rahoituksen varassa toimivan kulttuuriteollisuuden instituution, Creative Scotlandin, toiminnassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään mahdollisia syitä sille, miksi Skotlannin naapurimaat ja Iso-Britannian muut alueet houkuttelevat ulkomaisia elokuvaprojekteja luokseen huomattavasti Skotlantia enemmän, syitä skotlantilaisten elokuvatyöntekijöiden maastamuuttoon ja alan rahoituksen vähyyteen. Lisäksi huomiota kiinnitetään kotoperäisen- ja kansainvälisen tuotannon välisiin suhteisiin ja ulkomaisen investoinnin merkitykseen skotlantilaiselle elokuvateollisuudelle. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa Creative Scotlandin omia julkaisuja: markkinointimateriaalia, vuosittaisia suunnitelmia ja tilinpäätöksiä vuodesta 2014 vuoteen 2024. Aineistoa tutkitaan kvalitatiivisen kulttuurintutkimuksen ja elokuvatutkimuksen teorian keinoin, eli analysoidaan tutkimusaineistosta nousevia diskursseja ja sidotaan nämä kulttuurisiin konteksteihin. Apuna käytetään akateemista elokuvakirjallisuutta, kulttuurintutkimuksen teoriaa, sekä kulttuuriteollisuuden toimintaa ja merkitystä selittävää teoriaa. Tämän lisäksi kulttuurialan toimittajien kirjoittamat artikkelit toimivat Creative Scotlandin sisäisiä menettelytapoja kriittisesti tarkastelevina lähteinä. Skotlantilainen elokuva koki ensimmäisen kasvukautensa 90-luvun puolivälissä, uusien rahoitusmenetelmien mahdollistaessa ilmapiirin, jossa kotoperäisten elokuvien tuotanto kukoisti ja ennennäkemätön kansallisylpeys elokuvan saralla oli aistittavissa. Elokuvien rahoitukseen ja tuotantoon panostettiin kuitenkin verrattain vähän: verovaroja ohjattiin riittämättömästi julkiseen kulttuurintuotantoon ja muutkin rahoitusmahdollisuudet olivat rajallisia sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla. Skotlantilainen kulttuuriteollisuus ja siihen liittyvä politiikka on kuitenkin kehittynyt viime vuosikymmeninä elokuvatuotantoa arvostavampaan ja tukevampaan suuntaan. Elokuvallinen representaatio on kansakunnan identiteetille merkittävä, sillä elokuvallisen ilmaisun kautta katsojaa voidaan puhutella uniikilla tavalla. Skotlantilaisten elokuvantekijöiden lähtökohdat ja tavoitteet elokuvilleen ovat moninaisia, ja tämän vuoksi Creative Scotland on sitoutunut tukemaan niin taide-elokuvaa, sosiaalista realismia kuvaavaa elokuvaa kuin taloudellisesti kannattavaa viihde-elokuvaakin. Creative Scotlandin yksi merkittävimmistä haasteista on tasapainon löytäminen rahoituksen jakamisessa kotimaisille ja ulkomaisille tuotantoyhtiöille ja elokuvantekijöille, sillä monimuotoiset elokuvan tekemisen tavat tuovat oman arvonsa skotlantilaiselle elokuvateollisuudelle lisääntyvän prestiisin tai taloudellisen kasvun kautta. Kansainvälisen arvostuksen saavuttaminen on tärkeä elementti elinvoimaisen elokuvateollisuuden säilyttämisen kannalta, sillä sen myötä ulkomaalaisten elokuvantuotuottajien halukkuus työskennellä Skotlannissa lisääntyy. Ulkomaiset investoinnit voivat kuitenkin parhaimmillaan tarjota työtä myös skotlantilaiselle työvoimalle ja mahdollistaa paikallisten elokuvantekijöiden asettumisen Skotlantiin. Vaikka Skotlanti onkin maantieteellisesti kaukana Iso-Britannian päätösvallasta, sen henkeäsalpaavat maisemat ja moneen mukautuvat kaupunkiympäristöt ovat sen suurin valttikortti. Brexitin vaikutus kansainväliseen liikkuvuuteen ja rahoitusmahdollisuuksiin tullaan näkemään lähivuosina. Tutkimuksesta voidaan silti päätellä skotlantilaisen elokuvateollisuuden elävän kasvukautta. Keskeisinä rakennuspalikoina toimivat elokuva- ja tv-tuotannon kehittämiseen keskittyvän yksikön, sekä laaja-alaisen elokuvastudion perustaminen, joiden suurimpana mahdollistajana on toiminut julkisen sektorin rahoituksen lisääntyminen ja Creative Scotlandin yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa.

Tämä tutkimus etsii mahdollisia yhteyksiä Hollywood-elokuvien katsomisen sekä englanninkielen taitojen kehittymisen välillä, sekä sitä, miten kielenoppija itse tarkastelee tätä yhteyttä sekä sen merkitystä. Tutkimus tarkastelee lisäksi myös Hollywood-elokuvien nimien välityksellä tapahtuvaa markkinointia, ja sitä pystyvätkö myös englantia toisena kielenään puhuvat hahmottamaan tällaista markkinointia kielitaitotasonsa mukaan. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksen avulla, johon vastasi lopulta 290 suomalaista. Lomaketta jaettiin Facebook-ja WhatsApp –ryhmien välityksellä sähköisessä muodossa. Empiirisen aineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa tutkimusaineistoa, joka koskee suomalaisten englanninoppimista ja heidän henkilökohtaista suhtautumistaan siihen, sekä muuta aineistoa, joka liittyy erityisesti elokuvamarkkinointiin sekä markkinoinnin kohdentamiseen. Tutkimuksessa käydään läpi ihmisten ajatuksia ja käsityksiä heidän omasta englanninoppimisestaan ja Hollywood-elokuvien mahdollisesta vaikutuksesta siihen, ja sitten tarkastellaan heidän kykyään verrata eri genrejen elokuvia toisiinsa pelkän nimen perusteella. Lopuksi tuloksia vertaillaan ja tarkastellaan rinnakkain. Tämän tutkimuksen myötä käy ilmi muun muassa, että ihmiset, jotka arvioivat englanninkielentaitonsa heikommaksi kuin toiset vastaajat, myös vastaavat tietyntyyppiseen elokuvamarkkinointiin heikommin kuin muut. Heidän kykynsä lajitella elokuvia nimen perusteella genrekategorioihin on heikompi kuin paremman englanninkielentaidon omaavilla. Merkittäviä eroja ikäryhmien välillä ei kuitenkaan ollut havaittavissa.

Tutkielmassani tarkastelen Ridley Scottin ohjaamissa elokuvissa, Alien – kahdeksas matkustaja (1979), Prometheus (2012) sekä Alien: Covenant (2017), esiintyviä hirviöitä ja selvitetään mitä niiden kautta pyritään heijastamaan yleisölle. Hirviöiden taustalla vaikuttavat lähtökohtaisesti useat erilaiset ilmiöt, sillä ne eivät synny tyhjiössä: hirviöt ovat erilaisten kategorioiden, normisääntöjen sekä kulttuuristen rakenteiden rajamailla liikkuvia olentoja, joiden tarkoituksena on aiheuttaa tunnereaktioita. Uskontotieteellisen kontekstin tutkielmalle antaa hirviöiden luonne: ne edustavat erilaisia käsityksiä maailmankuvaan, yhteiskunnan toimintaan sekä ihmisten olemassaoloon liittyen. Hirviöt toimivat siis keinoina kuvata esimerkiksi äärimmilleen vietyjä asenteita ja kulttuurisia käytäntöjä, kuten normikäsityksiä. Lisäksi uskontotieteeseen ja populaarikulttuuriin liittyvät tutkimukset, kuten elokuvatutkimus, toimivat ylipäätään siltoina modernin uskonnon, kulttuurin ja populaarikulttuurin ymmärtämisessä. Tutkielma on toteutettu metodologisesti teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineiston analyysia ohjaa monitieteiseen pohjaan rakennettu hirviön määritelmä. Teoreettisen kehyksen antavat muun muassa Jeffrey Cohenin seitsemän hirviöiden rakenteisiin liittyvää teesiä sekä Lauren DeLorenzon opinnäytetyöstä nousevat viisi pelkopohjaista syntymekanismia. Lisäksi hyödynnän Melanie Wrightin mallia elokuvatutkimuksen työstämisestä ja audiovisuaalisen materiaalin analyysistä. Tarkastelen elokuvia teoksina, jotka kertovat sekä tekijöidensä omista ajatusmaailmoista, että niitä ajallisesti ympäröivästä kulttuurista. Näin ne toimivat kulttuurisina silmälaseina oman aikana maailmaan ja ideologioihin. Aineistosta nousevat hirviöinä inhimillinen Weyland-Yutani -yhtiö, ihmisten rakentamat androidit, David ja Ash sekä ikoniset xenomorpheina tunnetut hahmot sukulaisineen. Näiden hahmojen tarkastelun myötä on selvää, että ihmiset ovat itse vastuussa hirviöiden syntymisestä sekä näiden kautta mahdollisesti myös omasta kohtalostaan. Yksinkertaistettuna Weyland-Yutani kertoo ihmisten potentiaalista pahaan, androidit seksuaalisesta väkivallasta naisia kohtaan sekä xenomorphit seksuaalisesta väkivallasta erityisesti miehiä kohtaan. Myös teknologiaan, luontoon, toiseuteen ja ihmisen omaan luontoon liittyvät pelot astuvat esiin. Näin ollen tutkielmani sisältöä saattaa olla ajoittain haastavaa tarkastella usein herkkien, tabumaisten ja polaaristen aiheiden vuoksi. Tutkielmassani esiintyy muun muassa raiskauksia, seksuaalista väkivaltaa, oman kehon autonomian rajoittumista sekä pelkoa ja ahdistusta tuottavia piirteitä käsitteleviä osioita. Tämän johdosta suosittelen varovaisuutta, mikäli niiden kohtaaminen on lukijalle vaativaa.

Tutkimus tarkastelee camp-sensibiliteettiä Kenneth Angerin lyhytelokuvasarjassa The Magick Lantern Cycle (1947-81). Tutkielman lähtökohtana on Susan Sontagin essee Notes on ’Camp’ (1964). Sontag kuvailee campia estetiikan lajina, jonka syvin olemus on sen rakkaudessa epäluonnolliseen ja liioitteluun. Tutkielma kysyy missä mielessä Kenneth Angerin elokuvia voi pitää campina, millaista on Kenneth Angerin camp ja millaisia ulottuvuuksia elokuvien camp-luenta tuo niiden tulkintaan. Keskeisiä tutkimusmetodeja ovat lähiluku, intertekstuaalinen analyysi ja queer-luenta. Teoriaosuus esittelee aluksi Sontagin camp-teorian ja etenee siitä teoriaan myöhemmin kohdistettuun kritiikkiin. Tutkielmassa käydään läpi myös modernimpia camp-teorioita. Tästä edetään Mihail Bahtinin karnevalismiin, joka on myös aiemmassa tutkimuksessa nostettu esiin Angerin elokuvien yhteydessä. Lopuksi kaikista käsitellyistä camp-teorioista kootaan synteesi ja määritellään, kuinka camp tulisi ymmärtää käsitteenä tämän tutkielman kontekstissa. Käsittelyosa jakautuu kolmeen eri teemaan. Ensimmäinen alaluku keskittyy Angerin elokuvien avantgardistiseen muotoon ja kuva- sekä merkkikieleen kytkeytyviin piilomerkityksiin. Luvun ydinargumentti on, että Angerin elokuvien camp-merkitysten syntyminen liittyy elimellisesti juuri näihin piilomerkityksiin, joista Sontag puhuu esseessään asioiden kaksoisvalaistuksena. Uskonnon ja populaarikulttuurin suhdetta Angerin elokuvissa pohtiva toinen alaluku lähestyy Angerin elokuvien camp-olemusta ritualistisuuden, karnevalismin sekä antropologi Victor Turnerin liminaliteetin käsitteen kautta. Luvussa argumentoidaan, että liminaalitilassa eli välitilassa totuttuja konventioita ja normeja voidaan tarkastella niiden ulkopuolelta. Näitä normeja voidaan sitten toisintaa satiirisesti ja saattaa ne camp-valoon. Viimeinen alaluku pureutuu Angerin elokuvien sukupuolirepresentaatioihin ja sukupuolen korostettuun performatiivisuuteen. Luvun ydinargumentti on, että camp näkee asiat, erityisesti sukupuolet, lainausmerkeissä. Camp sukupuoliparodia kyseenalaistaa valtakulttuuriin juurtuneita mielivaltaisia sukupuolikonstruktioiden perustuksia alleviivaamalla niiden keinotekoista luonnetta. Drag-taiteeseen vertautuva liioiteltu sukupuolten performoiminen myös tuottaa elokuviin campia mies- ja naiskuvaa. Keskeisinä päätelminä voidaan todeta, että campin ydinominaisuudet, eli parodia, ironia, esteettisyys, performanssi ja vastarinta löytyvät kaikki Angerin elokuvista. Angerin elokuvat eivät ole ensisijaisesti poliittisia, mutta epäpoliittisina niitä ei voi pitää. Camp laittaa esteettisyyden sisällön edelle, mutta myös estetiikka on usein ideologista ja siten poliittista. Camp omii kulttuurisia artefakteja kaoottiseen välitilaansa hajottaakseen hallitsevia representaatioita ja tekee sen liioittelun ja karnevalismin kautta, se on vastakulttuuria. Angerin elokuvat ovat tietynlaisen olemisen tavan manifesti, jota ei ole suunnattu cis-heteronormiin kuuluvalle katsojalle, vaan tarkoitettu katarttisena kokemuksena queer-yleisölle.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan valikoitujen satuelokuvien lapsiprotagonistien rituaalista matkaa Arnold Van Gennepin, Victor Turnerin ja Catherine Bellin rituaaliteorioiden valossa. Rituaalinen matka on kolmivaiheinen, johon kuuluvat irtaantuminen yhteisöstä, liminaalivaihe ja paluu yhteisöön. Rituaalisen matkan aikana lapsiprotagonisti (rituaalisubjekti) käy läpi erilaisia koettelemuksia, jotka muuttavat hänen statustaan joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Väliaikainen statuksen muutos jää liminaalitilaan ja tällainen statusinversio viittaa lapsiprotagonistien toimintaan yhteisönsä pelastamiseksi, jolloin kyseessä on korjausrituaali yhteisön balanssin palauttamiseksi. Pysyvä statusmuutos on rituaalimatkan jälkeinen statuksen muutos, jossa rituaalisubjekti siirtyy statuksesta toiseen kuten nuoruudesta aikuisuuteen tai osattomasta tytöstä prinsessaksi. Pysyvä statuksen muutos on rituaalisubjektin henkilökohtainen kokemus ilman, että sillä on hänen yhteisölleen merkittävää vaikutusta, jolloin kyseessä on siirtymärituaali. Tutkielmassa aineistoa on taustoitettu lapsuuden tutkimuksella ja sen sisällä erityisesti kriittisellä elokuvatutkimuksella ja elokuvatutkimuksella lajityyppitutkimuksen (satuelokuvat) näkökulmasta. Lapsuuden tutkimuksesta on tehty huomioita lapsuuden sekä kärsimyksen ja kuoleman esittämisestä lapsiaiheisissa elokuvissa. Kritiikki kohdistuu siihen, onko lapsia kuvattu realistisesti, toimiiko lapsi enemminkin symbolina ja välineenä aikuiselle katsojalle ja kuinka lapsen kärsimystä ja kuolemaa voidaan kuvata. Satuelokuvat ovat yksi elokuvateollisuuden genre, jolla on omat konventionsa, joista tutkimuksessa on tehty huomioita aineiston valossa. Näiden lisäksi tutkimuksessa on tehty huomioita elokuvien uskontotieteellisestä tutkimuksesta ja erityisesti sen sisällä mytologisen lähestymistavan kautta irrallaan institutionalisoituneista perinteisistä uskonnoista. Rituaaliteoriat ovat keskeisessä asemassa tutkielmassa.

Tutkielmani käsittelee Yhdysvaltojen vankilauudistusta ja etenkin miten siihen otettiin kantaa 1990-luvulla. Erityisen merkittävä tutkimuskohde tämä on siksi, että vankilauudistuksen myötä vankien määrä Yhdysvalloissa nousi jyrkästi. Valitsin metodikseni lähiluvun ja kohde elokuvaksi suositun, elokuvallisestikin arvostetun elokuvan The Shawshank Redemption- Avain pakoon (1994). Teoria pohjani oli elokuvien tunteisiin vetoavuudessa, ja etenkin siinä oletuksessa, että katsojalle on helppoa kertoa epäkohdista samaistuttavien hahmojen ja sympatiaa tuntemaan saavien kohtauksien avulla.Johtopäätökseni, jotka saavutin elokuvaa lähilukemalla, olivat että kyseinen elokuva on kriittinen erityisesti vankiloiden instituutionaalisuutta kohtaan, mutta myös väkivaltaisuutta tuotiin paljon esille ja kritisoitiin. Suurimmaksi kritiikiksi nousi kuitenkin vankilan jälkeinen elämä ja se, miten vankilatuomio valmistelee tai miten sen tulisi valmistella vankeja elämään vankilatuomion jälkeen. Tein myös huomion siitä, kuinka elokuva on sävyltään positiivinen, vaikka se käsitteleekin rankkoja aiheita. Juuri positiivinen sävy onkin luultavasti avain asemassa siinä, miksi elokuva on niin pidetty ja katsottu ja täten myös pystyy levittämään kritiikkiään tehokkaammin, kuin elokuva, joka ei ole yhtä suosittu.

Tutkielman aiheena on Aki Kaurismäen ohjaaman ja käsikirjoittaman Suomi-trilogian nimistö. Työssä tarkastellaan sitä, miten nimistö vaikuttaa Suomi-trilogian elokuvien narratiiviin ja maailmasta rakentuvaan kuvaan. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi selvitetään, millaista nimistöä Suomi-trilogian elokuvissa esiintyy ja mitkä nimistä ovat autenttisia ja mitkä fiktiivisiä. Tutkimusaineistona on Aki Kaurismäen Suomi-trilogian elokuvat Kauas pilvet karkaavat (1995), Mies vailla menneisyyttä (2002) sekä Laitakaupungin valot (2005). Tutkimusaineisto koostuu 33 henkilönnimestä, 15 paikannimestä ja 54 ergonyymistä. Ergonyymit käsittävät kaupalliset nimet, kuten yritys-, tuote-, sekä ei-kaupallisten instituutioiden nimet. Henkilönnimistä fiktiivisiä on 24, paikannimistä 2 ja ergonyymeistä 15. Tutkielman aineisto on audiovisuaalinen, mikä vaikuttaa sekä analyysiin että tuloksiin. Aineistoa tutkitaan kirjallisuuden nimistön funktioiden näkökulmasta. Autenttisten paikannimien, henkilönnimien ja ergonyymien kohdalla merkittävimmät funktiot ovat lokalisoiva ja affektiivinen funktio. Fiktiivisissä nimissä korostuvat assosiatiivinen, narratiivinen ja ideologinen funktio. Nimistö kantaa Suomi-trilogian narratiivin ja maailman rakentumisen kannalta merkityksiä. Autenttiset paikannimet sijoittavat elokuvan maantieteellisesti (Tehtaankatu). Autenttiset ergonyymit sijoittavat elokuvan maantieteellisesti (Kluuvin suutari) sekä ajallisesti (Cassa). Myös aineistossa esiintyvät autenttiset henkilönnimet voivat sijoittaa elokuvan tiettyyn aikaan (Ken Saro-Wiwa). Aineiston fiktiiviset nimet kantavat monia narratiivin ja elokuvien maailmasta rakentuvan kuvan kannalta olennaisia funktioita. Narratiivisia merkityksiä elokuviin tuovat yritysnimet (Ravintola Työ). Fiktiiviset ergonyymit luovat myös elokuvien tunneilmastoa (Western Alarm). Henkilönnimet sisältävät runsaasti assosiaatioita reaalimaailman henkilöihin (Anttila) ja toisiin teoksiin (Seppo Ilmari Koistinen). Merkityksellistä on myös henkilöhahmojen nimettömyys, mikä vaikuttaa suoraan elokuvien narratiiviin. Henkilönnimet, paikannimet ja ergonyymit luovat kuvaa realistisesta, mutta jossain määrin reaalimaailmasta poikkeavasta, kaurismäkeläisestä maailmasta.

This thesis is a study of film costumes in The Great Gatsby movies. Earlier research has shown that film costumes have many meanings. They carry the story forward, build the characters and act as visual elements. A costume designer collaborates with other professionals such as a director and a scenographer to create the meanings of the film costumes. According to a movie research theory, there are four concepts of time in cinema: the time of the narrative, the time when the text that the film is based on was written or published, the time when the movie was completed and the audience ºs time. The research aims to describe how the 1920s (the time of the narrative and its writing) fashion is interpreted in two different remakes of The Great Gatsby. The objective of this thesis is also to analyse how the times when the movies have been made effect costumes. I analysed the sign language of the film costume in these two remakes using the semiotic and the aesthetic method. The primary data consisted of The Great Gatsby movies from 1974 and 2013 as well as F. Scott Fitzgerald ºs novel by the same title from the year 1925. As secondary data I used articles in which the movie creators were interviewed, and film reviews. In this thesis, the leading lady Daisy's costumes were analysed in three different scenes applying fashion photograph analysis and Henry Bacon's model of four motivations. In The Great Gatsby movies, the time of making the film is manifested especially in looseness or tightness of the costumes and their shape. Also in the accessories, hair and makeup you can see traces of the time when the movie was made. There were elements both the time of the story and the time when the movie was made. Film costumes are compromises between the fashion of the time of the narrative and the film's creation. The visual hints need to be subtle enough to make the costume believable in portraying the time of the story but new enough to be interesting to the audience. It is more important to create the feeling of the time of the narrative than to copy the fashion exactly. A movie's creators construct film costume, so ultimately it represents their style.