Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "endotoksemia"

Sort by: Order: Results:

  • Anestesian aiheuttaman munuais- ja maksatoksisuuden vertailu terveillä, kastroitavilla hevosilla ja ähkyn vuoksi leikatuilla hevosilla 
    Holopainen, Elina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)
    Anestesian aiheuttama verenpaineen lasku heikentää verenkiertoa munuaisissa ja aiheuttaa niissä hapenpuutetta, mikä altistaa munuaisvaurioille. Leikattavat hevoset saavat myös kipulääkkeitä, jotka altistavat munuaisvaurion syntymiselle. Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla anestesian mahdollisesti aiheuttamaa munuais- ja maksatoksisuutta kliinisesti terveiden, kastroitavien hevosten ja ähkyn vuoksi leikattavien, mahdollisesti endotokseemisten hevosten välillä. Työssä verrattiin anestesian aiheuttamia muutoksia virtsasta ja seerumista määritettävissä parametreissä näiden kahden ryhmän välillä. Tarkoituksena oli selvittää onko anestesia mahdollisesti suurempi riski sairaille ja mahdollisesti endotokseemisille hevosille laukaisemaan akuutin munuaisvaurion syntymisen sekä selvittää mitkä entsyymiaktiivisuudet olisivat mahdollisesti käyttökelpoisia jatkotutkimuksissa mittaamaan hevosilla anestesian munuaisvaikutuksia. Aineistona käytettiin Yliopistolliseen hevossairaalaan leikattavaksi tulleita hevospotilaita. Jokaiselta hevoselta otettiin virtsa- ja verinäytteet ennen anestesiaa sekä tunnin välein anestesian aikana. Virtsanäytteistä määritettiin kreatiniini, proteiini, AFOS ja GGT. Seerumista määritettiin edellä mainittujen lisäksi urea, albumiini, SDH ja ASAT. Tutkimuksessa saatiin tilastollisesti merkitsevä ero näiden kahden ryhmän välille vain seerumin kreatiniinipitoisuudessa, joka ähkyn vuoksi leikatuilla hevosilla oli korkeampi. Ähkyä sairastavat hevoset ovat usein dehydroituneita, mikä johtaa munuaisten verenkierron heikentymiseen ja tätä kautta kreatiniinin heikentyneeseen poistumiseen elimistöstä. Vertailtaessa eri parametreja ryhmien sisällä toisiinsa havaittiin tilastollisesti merkitsevä entsyymiaktiivisuuden nousu kastroitavien hevosten virtsan GGT/kreatiniini –suhteessa anestesian aikana. Tutkimuksemme ei pystynyt osoittamaan anestesian olevan suurempi riski ähkyn vuoksi leikattaville, mahdollisesti endotoksemiasta kärsiville hevosille munuais- tai maksavaurioiden syntymisen suhteen. Otoskoon pienuuden huomioon ottaen ei varmoja johtopäätöksiä ilman jatkotutkimuksia kuitenkaan voida tehdä.
  • Anestesian ja endotoksemian aiheuttaman munuaistuhon mittaaminen eri menetelmillä hevosella 
    Kastevaara, Tuulia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)
    Dehydraation ja endotoksemian tiedetään huonontavan kudosperfuusiota ja anestesian aikana munuaisten verenkierto heikentyy entisestään. Huonontunut munuaisperfuusio yhdessä anesteettien mahdollisesti toksisten metaboliittien kanssa voi johtaa munuaisvaurioihin, hevosella tavallisimmin akuuttiin tubulusnekroosiin. Munuaisvaurioiden toteamiseksi on useita erilaisia menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää menetelmiä, joilla hevosten munuaisvaurioita olisi mahdollista todeta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jo ennen kuin peruuttamattomia vaurioita on tullut. Lisäksi haluttiin selvittää miten eri parametrit korreloivat keskenään. Koeaineistoksi kerättiin virtsa- ja verinäytteitä 12 hevoselta, jotka nukutettiin ähkyleikkausta tai ruunausta varten Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Näytteitä otettiin sekä ennen leikkausta että leikkauksen jälkeen. Virtsanäytteistä määritettiin kreatiniini, proteiini, alkalinen fosfataasi (AFOS) ja gammaglutamyylitransferaasi (GGT). Seerumista määritettiin edellisten lisäksi urea, albumiini, sorbitolidehydrogenaasi (SDH) sekä aspartaattiaminotransferaasi (ASAT). Tutkituista virtsan entsyymeistä GGT ja AFOS vapautuvat molemmat proksimaalisen tubuluksen epiteelisoluista. Näiden entsyymien välille ei saatu minkäänlaista korrelaatiota kummassakaan näytteessä. Tutkimuksessamme oli virtsan GGT-aktiivisuus suhteessa virtsan kreatiniinipitoisuuteen kohonnut leikkauksen aikana 11:llä hevosella 12:sta. AFOS-aktiivisuus sen sijaan oli puolella hevosista kohonnut, puolella laskenut. Ilmeisesti AFOS ei vapaudu munuaisvaurioiden yhteydessä virtsaan yhtä herkästi kuin GGT. Tämä tukee sitä kirjallisuuden käsitystä, että GGT on hyvin herkkä munuaisvaurion mittari hevosella.
  • Enrofloksasiinin vaikutus kokeelliseen Escherichia coli -utaretulehdukseen vastapoikineilla lypsylehmillä 
    Hiekkaranta, Milla; Styrman, Miia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikrobilääkehoidon vaikutusta E. coli-bakteerin aiheuttamassa utaretulehduksessa vastapoikineilla lehmillä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, ettei antibioottilääkitys olisi paranemiselle välttämätöntä. Sairauden oireet johtuvat pääosin elimistön tulehdusvasteesta bakteerinsoluseinämän endotoksiinimolekyyliä vastaan, eivätkä bakteerin ominaisuuksista. Ei-steroidi-kipulääkkeet(esim. fluniksiini) ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi elimistön puolustusreaktion hillinnässä, joten niiden käyttö koliutaretulehduksen hoidossa on yleisesti hyväksyttyä. Varhaislypsykaudella olevien lehmien puolustuskyky on heikentynyt, joten niiden koliformitulehdukset saattavat kehittyä vakaviksi oireisiksi. Koliformeihin bakteereihin in vitro tehoavia sekä farmakokineettisesti lypsylehmälle soveltuvia antibiootteja on vähän. Tutkimusten perusteella fluorokinoloni-ryhmäin lukeutuva antibiootti enrofloksasiini on osoittautunut soveltuvan näiltä osin käytettäväksi E. coli -utaretulehdusten hoitoon. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koliformeja bakteereja utaretulehduksen aiheuttajina sekä koliutaretulehduksen hoitoa ja mikrobilääkkeitä. Kokeessa kuusi lehmää tartutettiin kahdesti E. colt -bakteerikannalla, joka oli eristetty kliinisestä utaretulehduksesta. Hoitomuotoja oli kaksi: fluniksiini ja tiheä lypsy sekä nämä yhdistettynä enrofloksasiiniin. Toisella tartutuskerralla lehmien hoidot vaihdettiin, joten kukin yksilö toimi omana kontrollinaan. Taudinkulkua valvottiin seuraamalla oireita sekä ottamalla maito- ja verinäytteitä. Yleis- ja paikallisoireet, maidon tulehdusparametrit ja bakteerimäärät näyttivät muuttuvan nopeammin normaaleiksi enrofloksasiinilla hoidettujen ryhmässä, mutta tilastollisesti tulos ei ollut merkitsevä. Vähäisempi maitotuotoksen lasku enrofloksasiinilla hoidetuilla lehmillä oli ainoa tilastollisesti merkitsevä tulos. Kahden pelkästään fluniksiinilla hoidetun yksilön sairastuminen vakavaan endotoksemiaan kertoo mahdollisesta antibiootin tarpeellisuudesta varhaisen lypsykauden koliutaretulehduksen hoidossa.
  • Naudan shokki 
    Remes, Salla (2024)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Opintoaine: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Tekijä: Salla Remes Työn nimi: Naudan shokki Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: 03/2024 Sivumäärä: 45 Avainsanat: nauta, shokki, endotoksemia, verenvuoto Ohjaaja tai ohjaajat: Minna Kujala-Wirth, (Helena Rautala) Työn johtaja: Päivi Rajala-Schultz Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Useimmat nautapraktiikkaa tekevät kohtaavat shokkia navetassa tasaisin väliajoin. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella naudan shokin etiologiaa, koota shokkia naudalle aiheuttavia tilanteita yhteen, sekä pohtia hoidon ennustetta ja täten hoidon aloituksen mielekkyyttä. Shokki on verenkiertoelimistön häiriötila, joka johtaa aiheuttajasta riippumatta kudosten hapenpuutteeseen. Elimistö voi palautua shokista omilla kompensaatiomekanismeillaan tai hoidon avulla. Shokki etenee kompensaatiovaiheesta palautuvaan vaiheeseen, jolloin hoidolla on vielä mahdollisuus auttaa. Edetessään palautumattomaan vaiheeseen kuoleman todennäköisyys on suuri. Shokkityypit voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: kardiogeeniseen, hypovoleemiseen ja veren jakautumisen häiriöstä johtuvaan shokkiin. Veren jakautumisen häiriöstä johtuvat shokit voidaan jakaa vielä kolmeen alatyyppiin: anafylaktiseen, neurogeeniseen ja septiseen shokkiin. Praktikon usein tapaama shokkityyppi on septinen shokki. Septinen shokki syntyy usein endotoksemian seurauksena, ja naudalla sen yleinen aiheuttaja on koliformien aiheuttama utaretulehus. Shokin hoito navetassa eroaa sairaalaolosuhteissa, ja olosuhteet rajoittavatkin naudan shokin hoitoa merkittävästi. Hoidon on oltava suhteellisen edullista ja kohtuullisessa ajassa tehtävää, jotta hoitoon kannattaa lähteä, vaikka ennusteesta ei olisikaan varmuutta. Lääkkeellistä hoitoa rajoittaa tämän lisäksi myös elintarviketurvallisuus. Tällä hetkellä vakiintunut käytäntö shokin hoitoon on hypertoninen suolaliuos suoneen annosteltuna, jonka jälkeen lehmälle juotetaan suun kautta vettä. Suomessa shokkinesteytys on käytössä lähinnä septisen shokin hoidossa. Shokkia ei Suomessa pääosin hoideta lääkkeellisesti, mutta allaoleva syy voi vaatia septisen shokin osalta antibioottihoitoa. Tulehdus ja kudosten voimakas hapenpuute vaativat tulehduskipulääkettä. Septisen shokin hoitoon on myös käytetty suonensisäistä kalsiuminfuusiota. Verenvuodon aiheuttaessa shokin voi verensiirto olla perusteltua, mikäli potilas jää henkiin. Kirjalisuuskatsauksessa tarkastellaan vertailun vuoksi myös hieman shokin lääkkeellistä hoitoa ihmisillä, jota voisi mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää nautapraktiikassa. Kirjallisuuskatsaus osoitti hypertonisen suolaliuoksen olevan validi hoitomuoto septisen shokin hoitoon jatkossakin. Muilla lajeilla kalsiuminfuusion on todettu nostavan kuolleisuutta septisen shokin hoidossa, mutta naudalla tutkimustietoa kalsiumin vaikutuksesta septisen shokin hoidossa ei löydy. Lievemmässä endotoksemiassa tulehdusreaktion kasvusta suonensisäisellä kalsiumlisällä löytyvä tieto on ristiriitaista. Toisaalta kalsiumin korjauksen välttämättömyydestä ei olla täysin yksimielisiä, eikä selkeää hyötyä tai haittaa voida naudan tapauksessa osoittaa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO