Browsing by Subject "equality of arms-periaate"

Virtuaalisia rekonstruktioita ovat tietojärjestelmien avulla luodut visualisoinnit, animaatiot, simulaatiot, virtuaalitodellisuuteen perustuvat sovellukset ja muut vastaavat audiovisuaaliset esitykset, joilla pyritään esittämään selvitystä todistelun kohteena olevista seikoista. Kotimaisissa oikeudenkäynneissä on hyödynnetty tiettyjä virtuaalisten rekonstruktioiden esitysmuotoja, mutta virtuaalisten rekonstruktioiden ei voida katsoa olevan vielä vakiintuneita todistelukäytännössämme. Syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan kehittämishankkeen (AIPA-hanke) kokeiluhankkeessa on kehitetty virtuaalitodellisuuden demoympäristö ja pohdittu ja sen soveltuvuutta oikeudenkäyntiaineistoksi. Tutkielmassa on kyse sähköisten todisteiden arvionnista, johon on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimustehtävä on virtuaalisten rekonstruktioiden todistusarvon ja siihen liittyvien oikeusturvanäkökohtien analyysi. Tutkimustehtävää selvitetään kahden tutkimuskysymyksen avulla: (1) millainen on virtuaalisten rekonstruktioiden hypoteettinen todistusarvo rikosprosessissa?, (2) liittyykö niiden hyödyntämiseen oikeusturvaongelmia, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan pohjautuvan equality of arms-periaatteen näkökulmasta? Tutkielmassa pyritään ongelmakeskeiseen tieteen tekoon lainopillisin metodein. Tutkimustehtävän taustalla on huoli keskivertotuomarin tietotaidosta arvioida virtuaalisten todisteiden näyttöarvoa riittävän kattavasti siten, ettei virtuaalisten rekonstruktioiden käyttöön liittyisi uhkaa esitystavasta tai valmistusmenettelystä johtuvista virhepäätelmistä. Virtuaalisten rekonstruktioiden todistusarvon määritteleminen osoittautuu vaikeaksi. Yleistason tarkastelu ja todistusarvon määrittämisen tapauskohtaisuus (tuomarin tietotaito ja yksittäisen rekonstruktion laadintakysymykset) muodostavat jännitteen, jota on vaikea vakioida. Toinen johtopäätös on, että virtuaalisten rekonstruktioiden käyttöön liittyy potentiaalisia oikeusturvaongelmia. Perusta näille voi syntyä valmistusprosessin eri vaiheissa tapahtuneista virheistä tai puutteista. Toisaalta ne voivat johtua myös esitysmuodon aiheuttamasta psykologisesta harhaanjohtavuudesta. Oikeusturvaongelmat eivät välttämättä aktualisoidu, jos niihin osataan puuttua. Puuttumiskeinoja ovat valmistusprosessiin liittyvät sertifiointivaatimukset ja juristikunnan oikeuspsykologinen ja tietotekninen koulutus. Keskeinen havainto on, että virtuaalisten rekonstruktioiden käyttö todistelussa antaa uuden merkityssisällön olemassa oleville periaatteille. Tämä huomataan mm. asianajajan totuusvelvollisuuden, puolustuksen suosimisen- periaatteen ja tuomarin perusteluvelvollisuuden kohdalla. Myös tuomioistuimen aineellinen prosessinjohto on entistä haasteellisempaa valvoessaan osapuolten tasapuolisuuden toteutumista. Tutkimustyön aikana on syntynyt lista reunaehdoista, joita voidaan hyödyntää arvioidessa rekonstruktion luotettavuutta todisteena.