Browsing by Subject "erillisyhtiöperiaate"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Siirtohinnoittelu tarkoittaa etuyhteysosapuolten eli käytännössä samaan konserniin kuuluvien konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelua, jonka perustana on markkinaehtoperiaate. Siirtohinnoittelulla on olennainen vaikutus kansainvälisen konsernin tuloverotukseen sen vaikuttaessa osapuolten verotettaviin tuloihin ja tappioihin. Markkinaehtoperiaatteen mukaan kansainväliseen konserniin kuuluvien yhtiöiden tulisi sisäisissä liiketoimissaan noudattaa ehtoja, joita toisistaan riippumattomat osapuolet noudattaisivat vastaavissa liiketoimissa. Rahoitusliiketoimiin liittyvät siirtohinnoittelukysymykset ovat aiheena ajankohtainen, sillä OECD antoi 11.2.2020 siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskevan päivityksen, siirtohinnoitteluohjeiden luvun X. Lisäksi sisäiset rahoitustransaktiot ovat tarjonneet mahdollisuuden tehokkaaseen verosuunnitteluun, verotuksen minimointiin ja ne ovat saattaneet toimia välineenä jopa peiteltyyn voitonsiirtoon. Tästä on seurannut se, että eri valtioiden veroviranomaiset ovat herkemmin ottaneet rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelun tarkastuksen kohteeksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kansallinen lainsäädäntömme suhtautuu konsernisuhteesta seuraavaan implisiittiseen tukeen rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelussa, kun verotuskäytännön lähtökohtana on vakiintuneesti ollut erillisyhtiöperiaate eli konserniyhtiöiden verotuksellinen kohtelu erillisinä ja itsenäisinä yksikköinä. Implisiittisellä tuella puolestaan viitataan eräänlaiseen passiiviseen etuuteen, joka seuraa yksinomaan konserniin kuulumisesta. Tutkielmassa tarkastellaan erillisyhtiöperiaatetta ja konsernisuhteesta seuraavaa implisiittistä tukea konsernin sisäisten lainatransaktioiden, niiden markkinaehtoisen koron, luottoluokituksen, cash pooling -järjestelyjen sekä takaus- ja vakuusjärjestelyjen näkökulmasta. Lisäksi aihetta analysoidaan yleisemmin konserniverojärjestelmän näkökulmasta. Siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskevan päivityksen myötä implisiittinen tuki on mahdollista jatkossa ottaa huomioon konserniyhtiön luottokelpoisuuden arvioinnissa, mikäli tapauskohtaiset tosiseikat sen hyödyntämistä tukevat eikä erillisyhtiön luottoluokituksen määrittäminen luotettavasti ole muutoin mahdollista. Implisiittistä tukea koskeva tulkintasuositus poikkeaa vallitsevasta erillisyhtiöperiaatteeseen perustuvasta verotuskäytännöstä ja sitä voidaan Verohallinnon mukaan pitää perustavanlaatuisena uutena tulkintasuosituksena, jota voidaan soveltaa verovuodesta 2020 alkaen.
-
(2023)Erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti yhtiötä kohdellaan verotuksessa itsenäisenä tulosyksikkönä ja verovelvollisena riippumatta siitä, kuuluuko yhtiö taloudellisen kokonaisuuden muodostavaan konserniin. Liiketoiminnan harjoittaminen konsernissa voi siksi johtaa ankarampaan kokonaisverorasitukseen kuin silloin, kun samaa liiketoimintaa harjoitetaan yhtenä yhtiönä. Verotuksen neutraliteettitavoitteen ja verovelvollisten yhdenvertaisuuden vuoksi yhtiön kuuluminen konserniin on huomioitava verotuksessa siten, että yhtiöillä on mahdollisuus vapaaseen organisoitumismalliin ilman verotuksellista kustannusta tai muuta haittaa. Suomessa erillisyhtiöperiaatteesta johtuvaan konsernin verotukselliseen epäedullisuuteen on reagoitu konserniavustuksesta verotuksessa annetulla lailla (825/1986, KonsAvL). Konserniavustuksella tarkoitetaan muuna kuin pääomansijoituksena suoritettua avustusta, jota ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) mukaan saa vähentää tulosta. Konserniavustuksen tuloksentasausvaikutus perustuu siihen, että verotuksessa varojensiirto on antajalleen vähennyskelpoista menoa ja saajalleen veronalaista tuloa. Konserniavustusjärjestelmän hyödyntäminen on tarkoin rajattu, ja KonsAvL:n soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset konsernit, joissa emoyhteisö suoraan tai välillisesti omistaa vähintään yhdeksän kymmenesosaa tytäryhteisön osakepääomasta tai osuuksista. Mikäli KonsAvL:n soveltamisedellytykset täyttyvät, voidaan konserniavustus antaa emo- ja tytäryhteisön välillä kumpaankin suuntaan sekä tytäryhteisöltä emoyhteisön toiselle tytäryhteisölle. Konserniavustus on voimakkaan kirjanpitosidonnainen vero-oikeudellinen mekanismi, jonka yhteisöoikeudellisiin edellytyksiin ei ole otettu kantaa säännöstasolla. Taloudelliselta luonteeltaan emoyhteisöltä tytäryhteisölle annettu konserniavustus sisältää vastikkeettoman pääomasijoituksen piirteitä. Muunsuuntainen konserniavustus rinnastuu käytännössä osingonjakoon. Konserniavustuksen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että avustus kirjataan tulosvaikutteisena eränä antajan ja saajan kirjanpitoon. Edelleen KonsAvL vaatii, että varojensiirto on vastikkeeton. Tutkielmassa keskeisenä teemana on konserniavustuksen tulosvaikutteisuuden ja vastikkeettomuuden aiheuttama problematiikka osakeyhtiö- ja kirjanpito-oikeudessa. Muutospaineita konserniavustusjärjestelmään kohdistuu erityisesti kansainvälisten tilinpäätösstandardien sekä osakeyhtiölain (624/2006) varojenjakoa ja varojen käyttöä koskevien säännösten näkökulmasta. Konserniavustusjärjestelmä voitaisiin korvata pelkästään verotuksen tasolla toteutettavalla tuloksentasauksella ilman varojensiirtoa. Nykyiset kirjanpidolliset ja yhteisöoikeudelliset ristiriitatilanteet eliminoituisivat. Konserniavustusjärjestelmän etuna on kuitenkin sen tarjoama mahdollisuus ketterään, nopeaan ja verotehokkaaseen varojensiirtoon konsernin sisällä.
-
(2022)Siirtohinnoittelu tarkoittaa toisiinsa etuyhteydessä olevien osapuolten välisten liiketoimien hinnoittelua. Siirtohinnoittelu perustuu markkinaehtoperiaatteelle, jonka mukaan konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa käytettävien hintojen tulee vastata hintoja, joita toisistaan riippumattomat osapuolet käyttäisivät vertailukelpoisessa tilanteessa. Yksi keskeisimmistä siirtohinnoittelua koskevista tulkintaohjeistuksista ovat OECD:n julkaisemat siirtohinnoitteluohjeet. Vuoteen 2020 asti ohjeissa ei ollut otettu kantaa konsernin sisäisten rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuuden arviointiin. 11.2.2020 OECD julkaisi kauan odotetut rahoitusliiketoimia koskevat siirtohinnoitteluohjeet, joissa on annettu tarkempia ohjeita muun muassa konsernin sisäisten lainojen markkinaehtoisuuden arviointiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin etuyhteydessä olevien osapuolten välisten lainojen markkinaehtoinen hinta määritellään. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko konserniin kuulumisella merkitystä markkinaehtoista korkotasoa määritettäessä. Asia on ajankohtainen, koska uudet rahoitusliiketoimia koskevat siirtohinnoitteluohjeet ovat tuoneet joitain muutoksia Suomen siirtohinnoittelua koskeviin tulkintakäytäntöihin. Aikaisemmin Suomessa on sovellettu melko tiukasti erillisyhtiöperiaatteen mukaista tulkintaa. Uusissa rahoitusliiketoimia koskevissa siirtohinnoitteluohjeissa konsernisuhteelle on kuitenkin annettu merkitystä joissakin tilanteissa. Kyse on perustavanlaatuisesta uudesta tulkintasuosituksesta. Tutkielmassa konsernin sisäisten lainojen markkinaehtoisuutta on lähdetty tarkastelemaan painottaen niitä muutoksia, joita OECD:n rahoitusliiketoimia koskevat siirtohinnoitteluohjeet ovat tuoneet. Koska uudet ohjeistukset ovat muuttaneet suomen tulkintakäytäntöä koskien erillisyhtiöperiaatetta, myös kyseisen periaatteen asemaa Suomessa on käsitelty lyhyesti. Erillisyhtiöperiaatteella on ollut Suomessa vahva asema, mutta uusien siirtohinnoitteluohjeiden ja oikeuskäytännön myötä tämän aseman uudelleentarkastelu on perusteltua.
Now showing items 1-3 of 3