Browsing by Subject "ethical criticism"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Maisterintutkielmassani tutkin Iris Uurron romaanin Kypsyminen (1935) päähenkilöiden Laurin ja Marian suhdetta filosofi Emmanuel Levinasin etiikan ja siihen pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Päätutkimuskysymykseni on, miten päähenkilöiden välinen suhde jäsentyy levinaslaisen etiikan näkökulmasta. Selvitän, mistä päähenkilöiden yhteys rakentuu ja miten suhde muuttuu teoksen aikana. Pyrin myös hahmottelemaan, mitä romaani sanoo ihmissuhteen etiikasta. Käytän Emmanuel Levinasin käsitteitä Uurron henkilöhahmojen ja erityisesti Laurin ja Marian suhteen analyysiin. Työni kannalta tärkeimmät käsitteet Levinasilta ovat subjekti, toinen, hyväily, aistillisuus, kasvot, sanominen ja sanottu. Hypoteesini on, että Uurron teoksen eetos rakentuu henkilöhahmojen välisissä suhteissa. Oletukseni on, että teoksessa eettistä asennoitumista rakentavat temaattisen sisällön lisäksi kerronnalliset ratkaisut, kuten esimerkiksi näkökulmakerronta ja puheen esittämisen tavat. Tutkielmani osoittaa, että Uurron teoksesta on löydettävissä Levinasin etiikkaan pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen avulla moniulotteisempia eettisiä näkökulmia kuin ensivilkaisulta voisi ajatella. Luentaani Marian henkilöhahmosta levinaslaisena toisena rakentavat etäisyyden ja vierauden kuvaukset, jotka syntyvät Laurin näkökulman hallitsevuudesta teoksessa ja Marian sijoittumisesta Laurin tiedon ulottumattomiin. Tulkitsen Laurin olevan Mariaa odottaessaan levinaslainen subjekti, joka on tällöin suuntautuneena tätä kohti. Katson Laurin ja Marian välisen yhteyden rakentuvan kosketuksen ja ruumiillisuuden varaan, ja luen teoksessa esiintyvää käsien motiivia yhteyden toivetta ilmaisevana levinaslaisena hyväilynä. Kypsymisessä ruumiillisuus auttaa toistuvasti luomaan yhteyden Laurin ja Marian välille, mikä vahvistaa tulkintaa ruumiillisuuden merkityksestä Uurron tuotannossa. Laurin kiinnittyminen Mariaan suhteen mahdottomuudesta huolimatta näyttäytyy levinaslaisten kasvojen velvoittavuutena, ja etääntymisen konkretisoivalle eronhetkelle on mahdollista löytää useampia tulkintoja. Kypsymisessä kerrontatilanteiden vaihdokset rikkovat Laurin hallitseman näkökulman ja vaikutelman suhteen luonteesta ja paljastavat Marian käsityksen suhteen mahdottomuudesta. Teoksesta nouseva kritiikki kohdistuu avioliittoinstituutioon ja porvarilliseen omistusmoraaliin, mikä paikantuu kontrasteihin niin Laurin omistamattomuuden ihanteen ja rouva Pallaan tarrautuvan omistamisen kuin Laurin ja Marian suhteen elossapysymisen ja Pallaiden avioliiton hajoamisen välillä. Teoksen maailmassa vapaus ja omistamattomuus näyttäytyvät eettisinä ihanteina, ja niiden toteutuminen teoksen rakkaussuhteissa vaikuttaa vähintäänkin haastavalta.
-
(2023)Within the conventions of horror fiction, which allow for the production of ethically extreme and polarising narratives and characters, animals are often placed into a characteristic framework of being othered and perceived as adversarial monsters. This thesis articulates how such narratives can pose animals as adversaries to humans, and argues that such characterisations of animal characters are unfairly justified. The positioning of animal characters as malevolent beings often fails to acknowledge the anthropocentrism and anthropomorphism involved in such characterisations, both on the level of producing such characters and ethically evaluating such characters. This thesis formulates this argument as the anthropocentric fallacy, utilising close reading and theories on anthropocentrism, anthropomorphism, human-animal relations, monster theory and protagonist-antagonist relations as a theoretical approach, and provides two case studies of killer animals in which anthropocentrism plays a crucial role in the murderous behaviour of these animals. The two narratives under study, Jack London’s “The Devil-Dog” (1914) and Clive Barker’s “New Murders in the Rue Morgue” (1984), provide a variation on how human-influence plays a role in these killer animals’ behaviour. The narrative of “The Devil-Dog” attempts to dilute the immorality of the violence a dog, Bâtard, is subjected to by positing that Bâtard is equally as malevolent as his master, Black Leclère. “New Murders in the Rue Morgue” is more explicit in recognising the influence of humans in creating a murderous ape. However, the narrative poses the ape as the monster of the narrative, resulting in an othered and unfair portrayal of an animal as a monstrous figure in spite of the narrative’s anthropocentric self-awareness. These narratives thus elicit the anthropocentric fallacy in attempting to position animals within the trope of horror conventions as being adversarial and malevolent monsters.
Now showing items 1-2 of 2