Browsing by Subject "fiktiiviset mielet"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2017)Pro Gradu –tutkielma tarkastelee kognitiivisen narratologian metodien soveltuvuutta tilanteisiin, joissa tutkimuksen kohteena on ei-inhimillinen eläin. Tutkielma tarkastelee tapoja, joilla Cormac McCarthyn kokoelmateoksessa The Border Trilogy (1999) esitetään sellaisia eläimiä, jotka eivät ole antropomorfisia tai muulla tavalla ihmisen kaltaisia. Perinteisesti tällaiset ei-inhimilliset eläinesitykset on luettu symboleina tai metaforina. Tutkielma osoittaa, että myös ei-inhimillisiä eläimiä on fiktiossa mahdollista tarkastella henkilöhahmoina mikäli niitä tarkastellaan kehollisina toimijoina, joiden kognitio tulee tekstissä näkyväksi kehollisen toiminnan esittämisessä. Tutkielmassa tarkastellaan kahta McCarthyn teoksen keskeistä eläintä, hevosta ja sutta. Eläinlajien erillinen tarkastelu osoittaa, että eläimiä ei voi McCarthyn teoksessa käsitellä yhtenäisenä joukkona, vaan luennassa on otettava huomioon eläinlaji- ja yksilökohtaiset erot, sekä kunkin eläinlajin ja –yksilön suhde sitä ympäröivään ihmisyhteisöön. Tällaista lukutapaa noudattamalla erilaisille eläimille teoksessa asetetut statukset tulevat näkyviin. Tutkielmassa sovelletaan Alan Palmerin (2004; 2010) ja David Hermanin (2009; 2010; 2011; 2012; 2013; 2014; 2017) ehdottamia tapoja tarkastella fiktiossa esitettyä kognitiota. Palmer ja Herman näkevät mielen ja kehon kokonaisuutena, joka on aistien kautta yhteydessä muihin toimijoihin sekä materiaaliseen ympäristöönsä. Tätä ajatusta soveltamalla tutkielma osoittaa, että McCarthyn kuvaamat eläimet ovat aktiivisia toimijoita siinä missä teoksen ihmishahmotkin. Tutkielma osoittaa lisäksi, että Alan Palmerin ajatukset fiktiivisistä mielistä sosiaalisina ja ulospäin suuntautuvina soveltuvat erinomaisesti fiktiivisten eläinten tarkasteluun. David Hermanin eläinesityksiin kehittämän käsitteistön avulla tutkielma osoittaa, että ei-inhimillisen eläimen kokemus on luettavissa fiktiivisen eläimen kehollisen esityksen kautta. Tähän ajatukseen nojaten tutkielma ehdottaa, että ei-inhimillinen eläinesitys tulee näkyväksi, kun eläinesitystä verrataan siihen tietämykseen, jota luonnontieteet tarjoavat todellisten eläinten käytöksestä. Näin sellainenkin fiktiivisen eläimen käytös, joka ei suoraan selity tekstin kautta lukijalle, tulee luettua fiktiivisen eläimen kognition esittämisenä. Kaiken kaikkiaan tutkielma osoittaa, että ei-inhimillisten eläinten tarkastelu on mahdollista ja kannattavaa: Ei-inhimillisten eläinten tarkastelu henkilöhahmoina ja fiktiivisinä mielinä mahdollistaa myös teosten ihmishahmojen ja -yhteisöjen syvällisemmän tarkastelun. Samalla tutkielma ehdottaa, että lukemisen ihmiskeskeisten konventioiden kriittinen tarkastelu voi tuottaa uudenlaisia tulkintamahdollisuuksia sellaisia teoksia luettaessa, joissa esiintyy ei-inhimillisiä toimijoita.
-
(2020)Maapalloa uhkaavan ekokriisin ytimessä on ihmisen mieli, jonka taipumukset ja ajatusmallit ohjaavat tuhoisaa globaalia kehitystä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten tämä ilmenee Margaret Atwoodin romaanitrilogiassa Oryx and Crake (2003), The Year of The Flood (2009) ja MaddAddam (2013). Teossarja yhdistää eko- ja kriittisen dystopian sekä postapokalypsin lajipiirteitä, joiden myötä se ottaa kantaa aikamme uhkakuviin ja ihmismielen rooliin niiden synnyssä. Tutkielmassa analysoidaan, miten trilogia kuvaa ihmisen ja muiden lajien mieliä ennen ja jälkeen ihmiskunnan tuhon. Tutkielman viitekehyksenä on fiktiivisten mielten teoria, joka avulla voidaan analysoida narratiiveihin rakentuvia mieliä. Alan Palmerin kehittämän teorian mukaan fiktiiviset mielet ovat mimeettisiä ja niitä tulkitaan samoin kuin oikeita mieliä, minkä seurauksena myös mielen sosiaalisuus on fiktiossa olennaista. Palmerin teoriaa täydennetään luonnottomien mielten tutkimuksella, joka tarkastelee, miten fiktio pystyy ylittämään mimeettisyyden rajat ja luomaan mielikuvituksellisia, luonnottomia mieliä. Lisäksi tukeudutaan David Hermanin ajatuksiin siitä, miten fiktio voi kuvata eläinten kokemusmaailmaa. Fiktiiviset mielet ilmenevät monimuotoisina ja monin tavoin, mutta pohjimmiltaan ne kaikki palvelevat teoksensa teemoja ja taiteellista kokonaisuutta. Tutkielmassa havaitaan, että yhteisöjen mielet määrittävät monilta osin yksilöiden mielenmaisemaa ja toimintaedellytyksiä Maddaddam-trilogian maailmassa. Moraalittomat korporaatiot käyttävät valtaa säälimättömästi ja suhtautuvat ihmisiin kulutushyödykkeinä. Tiiviit perhe- ja ystävyyssuhteet loistavat poissaolollaan, jolloin yksilöt ajelehtivat performatiivisesta identiteetistä toiseen ilman kiintopisteitä ja tarrautuvat turruttavaan viihteeseen. Sen kohinaan hukutetaan myös tunteet, arvot ja suuret kertomukset, joiden jättämä tyhjiö täyttyy tiedeuskolla ja kvantitatiivisella markkinalogiikalla. Toisenlaisen ihmismielen mallin näyttää Herran tarhureiden yhteisö, joka muodostaa tiiviin intermentaalisen yksikön ja jonka jakamat arvot ja kertomukset kantavat yhteisön jäseniä yli ihmiskunnan tuhon. Selviytyneiden mieltä uhkaa niin yksinäisyys kuin traumatisoituminenkin, mutta sinnikkyyden, menneisyydestä ammennetun voiman ja merkityksellisyyden palautumisen avulla elämä jatkuu. Selviytyneet ihmiset joutuvat jäsentämään uudelleen suhteensa eläimiin. Erityisesti gemakkojen ja crakeläisten muuntogeeniset lajit pakottavat tarkastelemaan ihmisen mieltä uusista näkökulmista ja osoittavat, että antroposeenin jälkeen tulevat mielet voivat olla yhtä aikaa tuttuja ja vieraita. Fiktiivisten mielten tarkastelu osoittaa, että Maddaddam-trilogiassa ihmiskunnan mielenmaisema ja sen kehystämät yksilöiden mielet ovat avainasemassa niin ympäristön kuin ihmiskunnankin tuhossa. Ihmismielen on kuitenkin mahdollista jäsentää uudelleen suhteensa ympäristöönsä ja sen myötä luoda kestävämpi tulevaisuus.
-
(2021)Tutkielmani käsittelee fiktiivisiä mieliä, niiden esittämistä ja rakentumista. Jotta voimme ymmärtää miten oma mielemme ja ajattelumme toimii, yksi tapa tehdä näin on verrata sitä vähemmän tyypilliseen ihmismieleen tai johonkin täysin erilaiseen, kuten tekoälyn mieleen. Tutkimusaineistonani on Catherynne M. Valenten Silently and Very Fast ja Mark Haddonin The Curious Incident of the Dog in the Night-Time (Yöllisen koiran merkillinen tapaus) -tekstit. Kummankin tarinan päähenkilöt ovat kuvauksia epätavanomaisista kuvitteellisista mielistä, sillä Elefsis on älykäs kone ja Christopher on ihminen, jonka mieli edustaa autismin kirjoa ja toimii neurologisesti poikkeavalla tavalla. Tavoitteenani on tutkia miten tekoälyn ja ihmisen esittäminen näissä teksteissä eroavat toisistaan, miten heidän mielensä on rakennettu ja millaisia ainutlaatuisia piirteitä Elefsiksen konemieli ja Christopherin ihmismieli omaavat. Tutkielmassani käsittelen tekstejä narratiivisen teorian ja kirjallisuuteen liittyvien konventioiden näkökulmasta. Teoriaosuudessa keskityn siis fiktiivisten mielten, kognitiivisen kulttuurintutkimuksen ja tieteiskirjallisuuden tutkimuksiin. Käsittelen myös lyhyesti oikeista mielistä tehtyjä tutkimuksia kuten Simon Baron-Cohenin mielenteoriaa (Theory of Mind), sillä lukijan täytyy osata lukea oikeita ihmismieliä voidakseen hahmottaa miten fiktiiviset mielet rakentuvat. Hahmojen tarkemmassa analyysissa tarkastelun kohteina ovat tunteet, koneen ja ihmisen välinen yhteys, tarinankerrontakyky, mielikuvitus, metaforinen kieli, kehonkielen ja ilmeiden tulkitseminen sekä mielenteoria. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kun päähenkilöiden mielet eivät toimi perinteisellä tavalla, mihin lukija on tottunut, se nostaa esiin kysymyksiä siitä, minkä me koemme olevan tavanomaisia piirteitä ihmisille ja koneille ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkielmani osoittaa, että omalaatuinen kerronnan tyyli ohjaa lukijaa käyttämään omaa mielenteoriaansa ja tarjoaa syvällisen käsityksen fiktiivisestä tietoisuudesta. Epätavallinen kerronta auttaa lukijaa kyseenalaistamaan sitä, mitä ihmisen tietoisuuden ja käyttäytymisen piirteitä hän piti itsestään selvinä.
Now showing items 1-3 of 3