Browsing by Subject "fiktionaalisuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan eläinaiheisiin, tiedettä popularisoiviin tietokirjoihin sisältyvien kertomusten rakentumista ja funktioita tekstissä. Analyysin kohteina ovat näkökulman rakentuminen sekä kertomusten lajipiirteet ja tehtävät osana tietokirjatekstiä. Samalla selvitetään, missä määrin kertomuksissa hyödynnetään fiktionaalisuuden keinoja. Teosten aihepiiri ohjaa lisäksi tarkastelemaan kertomusten välittämiä eläinkäsityksiä, jolloin huomion kohteena on etenkin antropomorfismi eli eläinten inhimillistäminen. Tutkimuksessa yhdistetään tekstintutkimuksen sekä kirjallisuudentutkimuksen lähestymistapoja. Näkökulman analysoinnissa hyödynnetään narratologiassa kehitettyä fokalisoinnin käsitteistöä, kun taas kertomusten kokonaisrakenteen ja funktioiden analyysi perustuu systeemis-funktionaalisessa tutkimuksessa esitettyihin kertomusten lajikehyksiin. Aineisto koostuu kahdesta suurelle yleisölle suunnatusta suomenkielisestä tietokirjasta, jotka käsittelevät eläinten kognitiivisia kykyjä ja ominaisuuksia ja sisältävät upotteisia kertomuksia. Menetelmänä on lingvistinen systeemis-funktionaalinen tekstianalyysi, ja aineistoa lähestytään sekä synoptisesta että dynaamisesta näkökulmasta. Fokalisoinnin analyysissa osoitetaan, että kertomuksissa esiintyy sekä ulkoista että sisäistä fokalisointia ja sisäisinä fokalisoijina voivat olla paitsi ihmiset myös eläimet. Sisäisen fokalisoinnin tyypeistä henkilöfokalisoinnin todetaan vahvistavan kerronnan omakohtaisuutta sekä rakentavan kertomukseen jännitettä, kun taas eläinfokalisoinnin nähdään ohjaavan lukijaa asettumaan eläimen asemaan. Eläinfokalisoinnin tulkitaan tuottavan tekstiin sekä fiktionaalisuutta että antropomorfismia. Kertomusten kokonaisrakenteiden analyysi osoittaa, että aineistossa yleisin kertomuslaji on anekdootti, joka toimii tekstissä etenkin tieteellisen tiedon havainnollistajana. Muista lajityypeistä aineisto sisältää muisteluksia, joiden todetaan rakentavan teokseen omakohtaisuutta, sekä eksemplumeja, joissa eläinten toimintaa pohditaan moraaliselta kannalta, jolloin kyseinen kertomuslaji asettuu eläimiä inhimillistävään valoon. Kertomusten hybridisyyttä ilmentää varsinkin kerronnalliseksi selostukseksi nimetty esitystapa mutta myös elämäkerrallisuuden sekoittuminen muisteluksiin. Aineiston kertomuksista etenkin kerronnalliset selostukset tulkitaan fiktionaalisiksi, sillä niissä yhdistyvät eläinfokalisointi ja preesensmuotoinen kerronta.
-
(2020)Tarkastelen tietokirjallisuuden tutkimukseen kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani referoinnin ja moniäänistämisen keinojen käyttöä ja tarkoitusta suomenkielisissä tietokirjoissa. Menetelmänäni käytän lingvististä tekstianalyysiä, jota tuen kirjallisuustieteen ja diskurssintutkimuksen näkökulmilla. Kieliopin osalta nojaan Ison suomen kieliopin käsitteistykseen. Tutkielmani edustaa laadullista tutkimusta. Aineistoni koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta tietokirjasta: Sari Näreen historiateoksesta Sota ja seksi (Tammi 2016), Kristiina Koivusen politiikan alan teoksesta Suomen nuoret jihadistit (Into 2016) ja Hippo Taatilan rockhistoriikista YUP (Like 2017). Teoksista Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit eivät ole kertomusmuotoisia, kun taas YUP on. Kaikki kolme teosta voidaan luokitella yleiseksi tietokirjallisuudeksi erotuksena esimerkiksi oppi- ja tutkimuskirjallisuudesta. Analysoin aineistosta valitsemani 24 tekstiesimerkkiä, joissa esiintyy referoinnin ja moniäänisyyden ilmiöitä. Tutkimukseni tuloksena on, että kaikissa kolmessa teoksessa käytetään suoran ja epäsuoran esityksen keinoja. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit referoinnilla tuodaan tekstiin ääniä, jotka edistävät kertojan ajamaa argumenttia tai tarjoavat lukijalle aiheeseen liittyvää kontekstia. YUP:ssä referointi on keino kuljettaa tarinaa eteenpäin eri haastateltavien subjektiivisten näkökulmien kautta. Siteerauksia esiintyy kaikissa teoksissa, ja niillä pyritään luomaan vaikutelma referoinnin autenttisuudesta. Vapaata suoraa esitystä esiintyy teoksissa Sota ja seksi sekä YUP, mutta ei teoksessa Suomen nuoret jihadistit. Vapaata epäsuoraa esitystä ei esiinny yhdessäkään teoksista. Ironiaa käytetään moniäänisyyden keinona kaikissa teoksissa. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit kertoja ilmaisee ironialla ottavansa etäisyyttä käyttämänsä termiin, kun taas YUP:ssä ironia on keino tuottaa yhteisöllisyyden vaikutelmaa lukijan ja tekstin välille. Kaikissa teoksissa referoidut äänet esitetään erillisinä teoksen kertojan äänestä, mikä selittää näkökulmia limittävän vapaan epäsuoran esityksen poissaolon aineistossa. Tietolähteiden läpinäkyvä referointi toimii keinona tuottaa luotettavuuden vaikutelmaa. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että referoinnin ja moniäänisyyden käytöllä voidaan joko lisätä tekstin fiktionaalisuuden astetta tai vähentää sitä. Tavoiteltava fiktionaalisuuden aste on kytköksissä tietokirjatekstin genreen. Teoksissa Suomen nuoret jihadistit ja Sota ja seksi referointia käytetään minimoimaan fiktionaalisuuden määrä, kun taas kertomusmuotoisessa teoksessa YUP fiktionaalisuus toimii viihdyttämistarkoituksessa ja paikallisesti käytettynä tarinankerronnan keinona. Tietokirjatekstissä käytetty paikallinen fiktionaalisuus ei kuitenkaan välttämättä aseta kyseenalaiseksi teoksen yleistä luotettavuutta tietokirjana.
Now showing items 1-2 of 2