Browsing by Subject "finansialisaatio"

Tarkastelen tutkielmassani Suomen pääkaupunkiseudun kiinteistömarkkinoita kriittisten teorioiden näkökulmasta. Hyödyntäen historialliseen materialismiin nojaavia ajatuksia finansialisaatiosta (Aalbers, 2017, 2019), yrittäjämäistymisestä (Leitner, 1990, Harvey, 1982, 1989, Hyötyläinen, 2015) ja kasvukoneesta (Molotch, 1976, 1993) luon kriittisen linssin, jonka läpi tutkin niin kiinteistöpolitiikan kuin kiinteistömarkkinoiden muutosta. Uusliberalismin pohjustama muutos kaupunkien hallinnassa on johtanut finansialisaatioon ja yrittäjämäistymiseen, jotka muuttavat kaupunkeja kasvukoneiksi. Kasvukoneistuminen tuottaa taloudellista riippuvuutta ja polkuriippuvuutta yrittäjämäisistä politiikoista sekä finansialisaatiosta luoden kehämäisen prosessin, joka pyrkii purkamaan esteitä pääoman kerryttämiselle. Kehämäinen prosessi on mahdollista erilaisten mekanismien, kuten hyvän sijoitusilmapiirin ylläpidon, kansainvälistymisen, arvopaperistumisen ja dehumanisoivien diskurssien avulla. Prosessin vaikutuksena on pääoman epätasainen jakautuminen spatiaalisesti ja sosiaalisesti. Tarkastelen tutkimuksessa tästä näkökulmasta Suomen pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kiinteistömarkkinoita ja kiinteistöpolitiikkaa. Aineistonani käytän Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietojärjestelmän kiinteistökauppatietoja, kaupunkien kiinteistöpoliittisia julkaisuja sekä media-artikkeleita. Yhdistelemällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa syvennyn kiinteistöpolitiikan ja -markkinoiden toisiinsa kietoutuvaan luonteeseen. Keskeistä tutkielmassani on kiinteistösijoittajien ja kaupunkien roolit sekä niiden yhteistoiminta ja -vaikutukset. Toimijoiden rajauksen vuoksi keskityn erityisesti kiinteistökauppoihin, joissa myyvä osapuoli on kaupunki ja ostaja yksityinen yritys. Kiinteistöpolitiikka on tutkimusalueella vaihtelevaa kaupungista riippuen, mutta Kauniaista lukuunottamatta kaikki osallistuvat aktiivisesti kiinteistömarkkinoihin. Julkinen sektori perustelee kiinteistömyyntiä esimerkiksi palvelujen kustannuksilla. Liiketalouden toimijat ovat monesti saajia kiinteistökaupoissa ja kiinteistömarkkinoita voisikin luonnehtia finansialisoituneiksi. Suurin osa kaupunkien myymistä kiinteistöistä on rakentamattomia ja yleisin ostaja on kiinteistöosakeyhtiö. Kiinteistöosakeyhtiö on huomattavasti yleisempi ostajana, kun myyjä on kaupunki. Kiinteistöosakeyhtiön luonteen vuoksi todellinen ostaja eli yhtiön osakas jää pimentoon. Tukevien lähteiden, kuten Patentti- ja Rekisterihallituksen sekä Yritystietojärjestelmän tietojen perusteella kiinteistöosakeyhtiöiden takana on monesti kiinteistösijoittaja. Osassa kaupoista oli myös hyödynnetty yrityssarjaa ja yritysten ketjuttamista kolmannen osapuolen, kuten asianajotoimiston avulla. Monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta jäljet vievät usein ulkomaille, mikä osoittaa kiinteistömarkkinoiden kansainvälistymisen. Tutkimukseni osoittaa, että kaupungit kasvukoneina luovat yrittäjämäisillä maanhankinta-, kehitys- ja myyntipolitiikoillaan finansialisoitunutta kiinteistömarkkinaa myymällä kiinteistöjä suurella volyymillä liiketalouden toimijoille, kuten pankeille, rahastoille ja kiinteistösijoittajille. Samalla kaupungit heikentävät kykyjään harjoittaa kestävämpää asuntotuotantoa omilla hallintoalueillaan. Kiinteistömarkkinoiden finansialisoitumisen on mahdollistanut etenkin läpinäkyvyyden puute, joka johtuu yritysten sarjoittamisesta, ketjuttamisesta ja kiinteistöosakeyhtiöiden hyödyntämisestä. Läpinäkyvyyden puute heikentää mahdollisuuksia kiinteistömarkkinoiden ja kiinteistöpolitiikan kriittiseen arviointiin ja tutkintaan.