Browsing by Subject "finanssikriisit"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vuonna 2008 alkaneen maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutuksia globaalihallinnan toimintaperiaatteista ja etenkin finanssijärjestelmän poliittisesta hallinnasta käytyyn keskusteluun. Tarkastelun kohteena on Aasian finanssikriisin yhteydessä syntynyt G20-ryhmä. Erityistä huomiota kiinnitetään vuosina 2008-2010 järjestettyyn viiteen G20-ryhmän huippukokoukseen. Tutkimuksessa kriisitilojen nähdään toimivan laukaisijoina uudenlaisille globaalihallinnan rakenteille. Kriisien katsotaan kyseenalaistavan vallitsevat käytännöt ja pakottavan toimijat etsimään uusia toimintamalleja epäonnistuneiden tilalle. Oletuksena on, että vuonna 2008 alkanut finanssikriisi synnytti murrostilan, jossa uudenlaisten arvojen ja periaatteiden on mahdollista nousta esiin. Tutkimuskysymyksenä on, miten vuonna 2008 alkanut finanssikriisi on muokannut G20-ryhmän kautta rakennettua globaalihallinnan konsensusta ja periaatteita? Tutkimuskysymystä lähestytään tarkastelemalla millaista globaalihallinnan toimijaa G20-ryhmästä ollaan tutkimusaineistosta välittyvän narratiivin perusteella luomassa ja miten tämä narratiivi suhtautuu aikaisempiin talousoppeihin, erityisesti globaalihallinnan periaatteiden taustalla aikaisemmin voimakkaasti vaikuttaneeseen uusliberalismiin. Tutkimuskysymystä taustoitetaan tarkastelemalla globaalin finanssiarkkitehtuurin historiaa ja nykytilaa. Taustoituksessa keskitytään etenkin Bretton Woods -järjestelmän romahduksen jälkeiseen aikaan, uusliberalistisen talousideologian nousuun ja Gryhmien merkitykseen globaalihallinnan toimijoina. Teoreettisessa viitekehyksessä pohditaan arvojen ja periaatteiden merkitystä globaalihallinnan sääntelymekanismien taustalla ja tarkastellaan kriiseistä käytyä teoreettista keskustelua etenkin JOrgen Habermasin kriisiteoriaan peilaten. Kriiseistä käyty keskustelu liitetään erityisesti finanssikriiseihin ja niiden vaikutuksiin. Työn metodologisena viitekehyksenä toimii narratiivinen analyysi, jonka avulla tutkitaan millaiset teemat ja periaatteet nousevat tutkimusaineistossa tärkeimmiksi ja miten yksittäiset tapahtumat suhteutetaan merkityksiä sisältäviksi narratiivisiksi kokonaisuuksiksi. Tutkimusaineisto koostuu G20-ryhmän finanssikriisin aikaisten huippukokousten julkilausumista, lehdistötiedotteista sekä viidestä G20-aiheisesta julkaisusta, joissa G20-maiden poliitikot ja asiantuntijat tarkastelevat ryhmän toimintaa eri näkökulmista. G20-ryhmän finanssikriisin aikaiset kokoukset käsitetään prosessina, jossa rakennetaan uudenlaista periaatteellista pohjaa globaalin finanssijärjestelmän poliittiselle hallinnalle. Narratiivisen analyysin avulla vuoden 2008 finanssikriisistä rakentuu kuva siirtymäkautena, jonka aikana vapaiden markkinoiden kyvykkyys itsesäätelyyn kyseenalaistetaan ja vapaan markkinatalouden nähdään olevan häiriötilassa. Poliittisena vastauksena finanssikriisin synnyttämään globaaliin haasteeseen nähdään kansainvälinen yhteistyö, joka perustuu valtioiden väliseen talouspoliittiseen koordinointiin ja finanssimarkkinoiden järkevään sääntelyyn. Sääntelyn lisäämistä kannatetaan, mutta toisaalta puolustetaan vapaan markkinatalouden periaatteita ja huolehditaan ylisääntelyn haitoista.

The East Asian crisis of the 1990s was the result of a rapid economic expansion that stemmed from the liberalization of financial markets and growth promoting policies, which at the same time rendered the economies vulnerable to financial crises. In the wake of the crisis, the previous currency crisis models have been questioned for their usefulness in explaining the East Asian crisis. As a result, a third generation of currency crisis models have emerged, which emphasize the role of private sector balance sheets as the primary cause of the crisis. This thesis aims to study the causes of the crisis and capture its fundamental characteristics in a theoretical framework. The thesis considers a third-generation currency crisis model, in which nominal price rigidities, foreign currency liabilities in the private sector’s balance-sheets and borrowing constraints make the economy vulnerable to currency crises. At the heart of the model is the possibility of multiple equilibria, i.e., currency crises may be triggered by expectational shocks. If domestic prices are rigid in the short-run, a currency depreciation increases the value of foreign currency debt and decreases the private sector’s profits and net wealth. Since private sector borrowing and output are positively correlated with profits, a depreciation of the domestic currency decreases future output. Due to arbitrage in the foreign currency market, a decrease in future output causes the domestic currency to depreciate immediately. Therefore, if agents in the economy expect the currency to depreciate, the currency may in fact depreciate, and thus, an expectational shock may push the economy to a currency crisis equilibrium. The mathematical models presented in this paper are general equilibrium models. The primary sources of the thesis are the articles by Aghion et al. (2000, 2001, 2004), Bergman & Hassan (2008) and Ormaechea (2010). In addition, the thesis discusses the appropriate monetary policy to prevent this type of currency crises. It is shown that the central bank may prevent a currency crisis by supporting the nominal exchange rate by tightening monetary policy, if it does not hurt supply of credit to domestic banks. Hence, tight monetary policy is optimal if the benefits of a higher nominal exchange rate outweigh the costs of decreased borrowing and investment. It is also shown that the central bank alleviate the adverse effect on investment by supplying credit to domestic banks via the discount window. Furthermore, the thesis finds that tight monetary policy is optimal if the uncovered interest rate parity holds in the short-run. If monetary policy is unable to influence the nominal exchange rate, then loose monetary policy is optimal in preventing this type of currency crisis. The thesis finds that the fundamental reasons for the East-Asian crisis were substantial foreign currency borrowing as well as less developed financial markets. The theoretical model reveals that a high proportion of foreign currency liabilities relative to liabilities denominated in the domestic currency make the economy more vulnerable to a currency crisis, because it increases the adverse balance-sheet effects related to a depreciation. However, the less rigid prices are in the short-run, the less vulnerable the economy is to a currency crisis. If changes in the nominal exchange rate are passed through to domestic prices, the adverse effects of depreciation become less severe.