Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "flotaatio"

Sort by: Order: Results:

  • Mannila, Anne (2024)
    Koirilla ja kissoilla esiintyy useita suolistoloisia, jotka voivat aiheuttaa isännälleen terveyshaittoja tai muodostaa ihmisille zoonoosiriskin. Suomessa rutiiniloishäätöjä parempi lähestymistapa monessa tapauksessa on tutkia ulostenäyte ja lääkitä eläin vain tarvittaessa. Siksi tarve kustannustehokkaalle, luotettavalle, herkälle ja helppokäyttöiselle menetelmälle loisten osoittamiseksi ulosteista on ilmeinen. Pitkään käytössä olleiden (useimmiten flotaatioon perustuvien) menetelmien rinnalle on viime aikoina kehitetty tekoälyä hyödyntäviä laitteistoja, jotka voivat vastata osaltaan tähän tarpeeseen. Niiden etuna perinteisiin manuaalisiin menetelmiin verrattuna on näytteen analysoijasta johtuvan vaihtelun poistaminen sekä nopea ja standardoitu näytteenkäsittely. Tutkimuksessa selvitettiin miten hyvin tekoälyä ja syväoppimista hyödyntävä Vetscan Imagyst -analysaattori löytää ja tunnistaa koirien ja kissojen ulostenäytteistä sisäloisten munia ja kystamuotoja ja verrattiin laitteen antamia tuloksia yleisesti käytössä olevien manuaalisten flotaatiomenetelmien antamiin tuloksiin. Oletuksena oli, että Vetscan Imagyst -menetelmä pystyisi tunnistamaan näytteistä suolistoloisten munat/kystamuodot yhtä hyvin kuin manuaaliset menetelmät. Näytteenä käytettiin Yliopistollisen eläinsairaalan keskuslaboratorioon (YESLAB) lähetettyjä kissojen ja koirien ulostenäytteitä, joista oli tilattu ulosteen sisäloistutkimus flotaatiomenetelmällä (n=42). Tutkimukset tehtiin loka-joulukuussa 2021. Näytteet tutkittiin YESLAB:ssa käytössä olevalla muunnoksella passiivisesta flotaatiomenetelmästä (modifioitu passiivinen flotaatiomenetelmä), sentrifugaatioflotaatiolla parasitologian laboratoriossa sekä Vetscan Imagyst -analysaattorilla. Sekä modifioidussa passiivisessa flotaatiomenetelmässä että sentrifugaatioflotaatiomenetelmässä flotaatioliuoksena käytettiin magnesiumsulfaattia. Menetelmien herkkyyttä tutkittiin etukäteen Toxocara-munilla ympätyillä näytteillä. Tutkimuksessa löytyi kaksi Toxocara-, yksi Trichuris-, yksi Capillaria- ja 13 kokkidialkueläinpositiivista näytettä. Vetscan Imagyst tunnisti kaikki positiiviset näytteet, joskin se nimesi Capillarian väärin Trichurikseksi ja kaikki kokkidit Cystoisosporiksi vaikka yhtä näytettä lukuun ottamatta kaikki havaitut kokkidit olivat Eimerioita. Lisäksi Vetscan Imagyst -menetelmällä tuli kolme virhepositiivista löydöstä. Sentrifugaatioflotaatiomenetelmä ei löytänyt Trichuris-positiivista näytettä eikä yhtä kokkidipositiivista näytettä. Modifioitu passiivinen flotaatiomenetelmä toimi heikoiten ja jätti löytämättä kahdeksan loispositiivista näytettä. Modifioidulla passiivisella flotaatiomenetelmällä tai sentrifugaatioflotaatiomenetelmällä ei tullut virhepositiivisia tuloksia. Kun menetelmien herkkyyttä arvioitiin etukäteen ympätyillä näytteillä, sentrifugaatioflotaatiomenetelmä löysi määrällisesti enemmän Toxocara canis munia kuin Vetscan Imagyst. Vetscan Imagyst on helppo- ja nopeakäyttöinen ja se erottaa hyvin näytteissä olevat loisten munat ja kystamuodot. Syväoppimista hyödyntävänä menetelmänä Vetscan Imagyst tulee todennäköisesti tunnistamaan havaitut löydökset jatkossa entistä paremmin algoritmien tarkennuttua.
  • Puranen, Emma (2022)
    Suomeen tuodaan jatkuvasti ulkomailta rescue-koiria, joiden historiaa ei tunneta. Rescue-koirat ovat kadulle hylättyjä tai sinne syntyneitä koiria, joilla ei ole omistajaa. Niitä otetaan kiinni paikallisille koiratarhoille, joista osa tekee yhteistyötä suomalaisten rescue-järjestöjen kanssa. Järjestöt auttavat usein koiria niiden kotimaassa ja järjestävät niiden adoptioita suomalaisiin koteihin. Myös yksityishenkilöt adoptoivat ulkomailta löytämiään koiria, mutta tämä on selvästi harvinaisempaa. Yleisimpiä tuontimaita ovat Espanja, Romania, Venäjä ja Viro. Näissä maissa esiintyy kotoperäisenä sellaisia parasiitteja ja niiden kantamia taudinaiheuttajia, joita Suomessa ei toistaiseksi esiinny. Koirien lisääntynyt matkustus ja adoptio ulkomailta voivat lisätä Suomessa aiemmin vähäisenä esiintyneiden tai täältä aiemmin kokonaan puuttuneiden patogeenien esiintymistä ja ilmaston lämpeneminen voi mahdollistaa sellaisten loisten elämänkierron, joille Suomen olosuhteet ovat aiemmin olleet epäsuotuisat. Vektorivälitteisten tautien inkubaatioaika on usein pitkä, eikä niitä voida aina havaita ennen tuontia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää tärkeimpien tuontimaiden tiettyjen vektorivälitteisten tautien esiintyvyyttä ja verrata tilannetta tietoihin suomalaiskoirista. Suomessa yleisimmät vektorivälitteiset taudit ovat puutiaisen levittämät anaplasmoosi ja borrelioosi, koiranpuutiaisen levittämä ehrlichioosi on harvinainen. Amerikkalaista sydänmatoa ei esiinny Suomessa kotoperäisenä, mutta täällä tavataan sen vektoriksi sopivia hyttyslajeja. Tuontimaista Virossa tautitilanne on melko samanlainen kuin Suomessa, mutta Itä- ja Etelä-Euroopassa endeemisenä esiintyvät yleisesti myös esimerkiksi ehrlichioosi, dirofilarioosi, babesioosi ja leishmanioosi. Kirjallisuuskatsaukseen liitetyn retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vektorivälitteisten bakteerien, Ehrlichia ssp, Anaplasma ssp, Borrelia burgdorferi (sensu lato) ja sukkulamato Dirofilaria immitiksen sekä sisäloisten esiintyvyyttä Suomeen jo adoptoiduissa rescue-koirissa. Tutkimuksessa oli mukana 259 Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa tutkittua rescue-taustaista koiraa, joille oli tehty verinäytteestä SNAP 4Dx -pikatesti, ulostetutkimus flotaatio- tai Baermann-menetelmällä ja/tai FASTest Giardia -pikatesti. Tässä aineistossa A. phagocytophilumin esiintyvyys rescue-koirissa oli 4,6 %, B. burgdorferin 4,1 %, E. caniksen 6,6 % ja D. immitiksen 2,5 %. Ulostetutkimuksissa giardian esiintyvyys oli 7,9 %, flotaatiomenetelmällä tutkituista 6,7 % oli positiivisia jollekin parasiitille Isospora ssp. ollen löydöksistä yleisin. Baermann-menetelmällä ainoana löydöksenä oli yksi Strongyloides stercoralis. Vektorivälitteisten patogeenien esiintyvyys oli odotetusti A. phagocytophilumia lukuun ottamatta yleisempää rescue-koirissa kuin suomalaisissa koirissa. Sisäloisten esiintyvyydessä rescue-koirilla ei ollut merkittävää eroa suomalaisten ja rescue-koirien välillä. Tämän aineiston sekä aikaisempien julkaisujen perusteella rescue-koirat ovat todennäköisemmin Suomessa harvinaisena esiintyvien vektorivälitteisten patogeenien kantajia. Koirien testaaminen on tärkeää tuonnin yhteydessä, jotta mahdolliset tartunnat voidaan havaita ja hoitaa ajoissa.
  • Rantanen, Elina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)
    Toxoplasma gondii on kokkideihin kuuluva alkueläinloinen. Sen pääisäntiä ovat kissaeläimet, joissa tapahtuvan suvullisen lisääntymisen tuloksena tuotetaan ympäristöön ookystia. Väli-isäntiä voivat olla kaikki tasalämpöiset eläimet. Toksoplasma muodostaa isäntien kudoksiin infektiivisiä kudoskystia. Ihminen voi saada tartunnan syömällä kudoskystia tai ookystia, tai sikiö voi infektoitua jo kohdussa istukan kautta. Toxoplasma gondii voi aiheuttaa isäntänsä vakavan sairastumisen ja on siksi maailmanlaajuisesti merkittävä zoonoottinen loinen. Toksoplasman torjunnassa on oleellista tuntea alueen kissojen toksoplasmaseroprevalenssi ja arvioida ympäristön ookystakuormitusta: seropositiivisten kissojen voidaan olettaa joskus erittäneen ookystia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toksoplasman esiintymistä suomalaisissa kissoissa: suoralla agglutinaatiotestillä (ToxoScreen-DA) määritettiin IgG-vasta-aineiden esiintymistä seerumissa sekä vasta-ainetasoja (tiitteri). Flotac® -flotaatiomenetelmällä tutkittiin ookystien esiintymistä ulostenäytteissä. Tutkimuksessa selvitettiin kissojen toksoplasma-vasta-aineiden esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä: serologisessa tutkimuksessa oli mukana sekä löytö että rotukissoja, ja lisäksi tutkittiin kissojen sukupuolen, iän, sekä rotukissoilla lihansyönnin vaikutusta vastaaineiden esiintymiseen seerumissa. Serologisessa tutkimuksessa 398 kissan aineistossa seroprevalenssiksi saatiin 48,2 %. Tutkituista 369 rotukissasta 49,9 % oli seropositiivisia, kun taas 27 tutkitusta löytökissasta seropositiivisia oli 25,9 % (P < 0,05). Sukupuolella ei todettu olevan merkitystä kissan seropositiivisuuteen. Aikuiset kissat olivat nuoria kissoja useammin seropositiivisia (53,7 % vs. 23,5 %) (P < 0,001), koska kerran tartunnan saaneen kissan seerumista voidaan todeta vasta-aineita, ja vanhemmat kissat ovat nuoria todennäköisemmin ehtineet törmätä loiseen elämänsä aikana ja saada tartunnan. Ruokavalio oli tiedossa 347 rotukissalta, ja näistä 270 (77,8 %) oli joskus saanut raakaa lihaa. Raakaa lihaa saaneista kissoista 151 (55,9 %) oli seropositiivisia; 77 kissasta, jotka eivät olleet saaneet raakaa lihaa sitä vastoin ainoastaan 26 (33,8 %) oli seropositiivisia (P < 0,001). Ulostenäytteistä 131 kissan aineistosta 1,5 % eritti toksoplasman kaltaisia ookystia ulosteessaan tutkimushetkellä. Suomessa kissojen ravinnon ja toksoplasmaseropositiivisuuden välistä yhteyttä ei ole aikaisemmin tutkittu. Näiden uusien tulosten valossa olisi toksoplasman torjunnassa erityisen tärkeää kiinnittää huomiota loisen tartuntareitteihin kissan osalta. Kissoja ei tulisi ruokkia raa'alla lihalla: kissalle annettava liha olisi hyvä kuumentaa yli 67 °C:een tai pakastaa alle -12 °C:n lämpötilassa toksoplasmatartunnan ehkäisemiseksi.