Browsing by Subject "grammatik"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2017)Tutkielma käsittelee ruotsin kielen nominilausekkeen käyttöä. Tavoitteena on selvittää, millaisia nominilausekkeita pohjoismaisten kielten opiskelijat käyttävät, ja kartoittaa niissä esiintyviä virheitä. Perustana tutkimukselle on toiminut Helsingin yliopiston vieraiden kielten taitotasoja kuvannut TAITO-hanke. Tutkimuksen tueksi vertaan tuloksiani aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Tutkielman aineisto koostuu TAITO-hanketta varten kerätyistä lyhyistä kirjoituksista. Informanttien tehtävänä on ollut tuottaa 1–2 sivun pituinen pohdiskeleva essee omista tavoitteista ja suunnitelmista opintojen saralla. Kirjoitustehtävä on osa pohjoismaisten kielten opintoja mutta sen käytöstä tutkimuksessa jokainen opiskelija on saanut päättää itse. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelevat pohjoismaisia kieliä toisen kotimaisen kielen linjalla, joten kaikilla informanteilla äidinkielen voidaan olettaa olevan suomi. Tässä tutkimuksessa analysoidaan kahdeksaa tutkimusta varten kerättyä tekstiä niiden kieliopillisen sisällön perusteella. Työssä osoitetaan, että nominilauseketta käytetään paljon ja että niissä esiintyvien virheiden määrä on muihin tutkimuksiin verrattuna alhainen. Aineiston 1467 nominilausekkeen joukko on rajattu 485:een määritteiseen lausekkeeseen. Etumääritteistä eniten käytetään adjektiivilausekkeita, kun taas jälkimääritteistä suosituimpia ovat prepositiolausekkeet. Etumääritteissä esiintyvien virheiden määrä on 29, mikä prosentuaalisesti vastaa alle kymmenosaa aineiston 388 etumääritteisestä lausekkeesta. Yhdellä opiskelijalla virheitä ei esiintynyt yhtään, mikä voi johtua opiskelijan korkeasta kielellisestä tasosta tai tuttujen rakenteiden käyttämisestä. Tulokset osoittavat, että suomessa eri tavalla esiintyvä määräisyys aiheuttaa ruotsia toisena kielenä opiskeleville eniten ongelmia. Virheiden vähäisyydestä ja säännönmukaisuudettomuudesta voidaan kuitenkin jokaisen informantin taitavan nominilausekkeen muodostukseen liittyvän teorian – ainoastaan sen omaksumisessa esiintyy eroja. Aineiston vähäisyydestä huolimatta tarjoaa tutkielma katsauksen suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen. Nominilausekkeiden suuri määrä osoittaa, että nominilausekkeen osaaminen on keskeinen osa ruotsin kielioppia. Tutkimuksesta ilmenee myös, lausekkeiden sisäisessä kongruenssissa määrällisyys aiheuttaa edelleen valtaosan nominilausekkeissa esiintyvistä virheistä. Näin ollen tutkielma vahvistaa aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millaisia määräisyysvirheitä arvosanan M (magna cum laude approbatur) saaneet abiturientit tekevät ruotsin ylioppilaskokeeseen sisältyvässä kirjoitelmassa. Lisäksi vertaan pitkän ja keskipitkän oppimäärän kokeen tehneiden kirjoitelmista löytyviä virhemääriä ja -tyyppejä keskenään. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 60 Ylioppilastutkintolautakunnalta saamastani satunnaisesta kirjoitelmasta, joista 30 on pitkän oppimäärän (A-ruotsi) kokeesta ja 30 keskipitkän oppimäärän (B-ruotsi) kevään 2020 kokeesta. A-ruotsin kirjoitelmat (700–1100 merkkiä) ovat kaksi kertaa pidempiä kuin B-ruotsin kirjoitelmat (400–550 merkkiä). Analysoin kirjoitelmia Corderin (1974) luoman virheanalyysin avulla, lukuun ottamatta virheiden selittämistä tai arviointia. Etsin kirjoitelmista kaikki määräisyysvirheet, jonka jälkeen jaottelin ne pää- ja alakategorioihin. Jaottelin jokaisen määräisyysvirheitä sisältävän nominaalilausekkeen vain yhteen kategoriaan, vaikka lausekkeessa olisikin ollut useampi taivutusvirhe. Ruotsin kielen määräisyys ja artikkelien käyttö luo tunnetusti haasteita ruotsinoppijoille, sillä se eroaa huomattavasti esimerkiksi englannin ja suomen kielistä. Käyn läpi teoriaa ruotsin kielen määräisyydestä sekä esittelen aiempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Vaikka määräisyys koostuu sekä merkityksestä että muodosta, keskityn tässä tutkielmassa vain muotoon, sillä sitä painotetaan kouluopetuksessakin. Lisäksi selitän eron toisen ja vieraan kielen oppimisen välillä ja pohdin virheiden merkitystä kielenoppimisessa. Kielenoppimiseen liittyy Pienemannin (1998) prosessoitavuusteoria, jonka mukaan kielenoppiminen koostuu viidestä tasosta, joista edeltävä täytyy aina hallita siirtyäkseen seuraavalle tasolle. Määräisyys ja nominaalilausekkeiden taivutus kuuluvat tasoille 2 ja 3, jotka liittyvät sanojen taivutukseen sekä lausekkeiden sisäiseen kongruenssiin. Aineistosta löytyi yhteensä 160 määräisyysvirhettä, joista 107 on pitkän ruotsin ja 53 keskipitkän ruotsin kirjoitelmista. A-ruotsissa virheitä on keskimäärin neljä per kirjoitelma, B-ruotsissa kaksi. Pääkategorioita on neljä ja alakategorioita 15. Suurin pääkategoria on epämääräinen muoto määräisen muodon sijasta (58), toisiksi suurin määräinen muoto epämääräisen muodon sijasta (49), kolmanneksi suurin artikkelivirheet (27) ja pienin kongruenssivirheet (26). Yleisimpiä alakategorioita eli virhetyyppejä olivat epämääräinen muoto aiemmin mainituista asioista puhuttaessa, määräinen muoto epämääräistä muotoa vaativien attribuuttien jälkeen, artikkeliton muoto määräisen muodon sijasta sekä epämääräinen muoto prepositioilmauksissa. Aineistosta käy ilmi, että opiskelijat käyttävät useimmiten yksinkertaisimpia muotoja eli epämääräistä tai artikkelitonta muotoa. Muodon valitsemisen lisäksi vaikeuksia tuottaa sellaisten nominaalilausekkeiden muodostus, joihin sisältyy attribuutti. Tällaiset kongruenssivirheet olivat selvästi yleisempiä B-ruotsissa, mikä kertoo heikommasta nominaalilausekkeiden määräisyystaivutuksen osaamisesta. Määrällisesti A- ja B-ruotsin kirjoitelmissa oli saman verran virheitä suhteessa tekstien pituuteen, ainoastaan eri kategorioiden välillä oli eroja. Toisaalta A-ruotsin pidempiä ja haastavampia tekstejä kirjoittaessa tulee luonnollisesti enemmän virheitä kuin B-ruotsin lyhyissä teksteissä. Tulosten perusteella nämä opiskelijat ovat vielä prosessoitavuusteorian tasolla 2, sillä he eivät hallitse substantiivien määräisyysmuotojen käyttöä.
-
(2020)I avhandlingen granskas språkanvändningen i platsannonser som riktas till personer som talar svenska i Finland. Syftet med den här pro gradu-avhandlingen är att analysera finlandssvenska arbetsplatsannonser för att se hurdana bilder av dagens arbetsliv, av den ideala arbetstagaren och av den ideala arbetsgivaren som målas upp i annonserna. Detta görs genom att analysera språkliga drag i platsannonserna och diskutera resultatet av analysen med synen på arbetslivet i det senmoderna samhället. För att nå syftet använder jag delar av den systemisk-funktionella grammatiken som analysmetod. Metoden utgår från den ideationella och den interpersonella nivån av en text enligt analysen av en modelläsare. Med hjälp av den ideationella nivån i en text analyseras processer och deltagarroller i satser. Processerna kan vara materiella, mentala, verbala eller relationella. En deltagare kan endera vara drivande och stå som första deltagare i en process, eller vara utsatt för en handling och då förekomma som andra deltagare i processen. Genom den interpersonella analysen fokuserar den här undersökningen på språkhandlingarna uppmaning och kravställande samt tilltalet till läsaren. Materialet utgörs av 21 platsannonser insamlade i juni 2018. Platsannonserna har publicerats på Arbets- och näringsministeriets hemsida för TE-tjänster. Jag har indelat materialet i fyra branschkategorier: Specialisttjänster, servicesektorn, vårdbranschen och utbildningssektorn. Platsannonserna analyseras kvalitativt genom att titta på ideationella och interpersonella betydelser i varje sats. De olika kategorierna jämförs sedan med varandra. I resultatet av den ideationella analysen framkommer det att arbetsgivaren ofta står som första deltagare i processerna och därmed är den som initierar en handling. Arbetsgivarbilden skapas också av att delar i platsannonserna är dedikerade till att presentera information om arbetsgivaren med hjälp av nyckeltal och positiva bestämningar. Den ideala arbetstagaren står som första deltagare främst i mentala och relationella processer. Arbetsgivaren tar en aktivare roll i platsannonserna än arbetstagaren. Arbetet beskrivs ofta genom att arbetsuppgifterna uttrycks som nominaliseringar av verb, vilket gör att också arbetet står som deltagare i relationella och mentala processer och får olika bestämningar. I resultatet av den interpersonella analysen framkommer det att språkhandlingarna kravställande och uppmaningar sällan uttrycks kongruent utan istället via grammatiska metaforer. I kravställande satser med låg förpliktelsegrad är arbetsgivaren oftare första deltagare, medan kravställande med hög förpliktelsegrad uttrycks utan arbetsgivaren som deltagare. Arbetsgivarbilden skapas av ett frekvent förekommande vi som första deltagare. Den sökande omtalas oftare i tredje person. Resultatdiskussionen redogör för hur bilden av arbetsgivaren, arbetstagaren och arbetet hör i ihop med synen på arbete i det senmoderna samhället. En individ bygger upp sin identitet bland annat genom den arbetsplats hen väljer att arbeta på. En stark arbetsgivarprofil blir en del av individens identitetsbyggande, och det här kan vara en orsak till att arbetsgivaren får en så stor och aktiv roll i platsannonserna. Att den ideala arbetstagaren framställs som första deltagare i främst relationella och mentala processer visar hur en arbetstagares personliga egenskaper och personlighet anses vara de viktigaste faktorerna i utförandet av ett arbete i den senmoderna synen på arbetslivet.
-
(2019)Till Wittgensteins huvudverk räknas i vanliga fall Tractatus logico-philosophicus och Filosofiska undersökningar som båda granskar språket och dess roll som aktivitet. Båda verken är revolutionerande på var sitt unika sätt. Tractatus presenterar en teori om förhållandet mellan språk och verklighet. I Filosofiska undersökningar ser Wittgenstein språket som primärt och inte som ett uttryck för något underliggande. I båda verken presenterar Wittgenstein idéer om hur det meningsfulla språket är möjligt, vad ord betyder och vilka regler som förvaltar språket, för att nämna några teman som anknyter till det meningsfulla språket. Syftet med min avhandling är att ge en överblick över det Wittgenstein presenterar angående det meningsfulla språket, med betoning på bildteorin samt idén om det som kan sägas och det som måste visas i Tractatus. Bildteorin är ett försök att förklara hur språket förenas med de objekt som orden i satsen står för. I Filosofiska undersökningar koncentrerar jag mig på språkspel, förståelse, förklaring, livsform, familjelikhet, grammatik och följandet av regler. Ett huvudsakligt tema i Filosofiska undersökningar är att språket inte står för något annat än den aktivitet som är användning av språket. I en tvådelad behandling ser jag först kort på Tractatus för att sedan granska Filosofiska undersökningar med viss jämförelse av de två verken. I min forskning förlitar jag mig på en handfull Wittgensteinexperter för tolkningen av dessa krävande filosofiska verk. Jag utgår huvudsakligen från Erik Stenius läsning av Tractatus och Gordon Bakers och Peter Hackers läsning av Filosofiska undersökningar, som jag jämför med vad andra Wittgensteinforskare sagt, som Hans-Johann Glock, Georg Henrik von Wright, Howard Mounce och David Stern. På så vis strävar jag efter att skapa en uppfattning om och en förståelse för en standardläsning av Wittgenstein. Det innebär att jag inte strävar efter att dra nya slutsatser om innehållet, snarare att lyfter jag fram meningsskiljaktigheter i tolkningar av Wittgenstein och presenterar vad de beror på. Det som närmast kunde ses som slutsatser är hur olika läsningar av Wittgenstein förhåller sig till varandra. De olikheter jag presenterar här bygger långt på skillnader i tolkning av Wittgensteins filosofiska ambitioner och av hans avvikande sätt att skriva. Dessa skillnader gäller i huvudsak Filosofiska undersökningar, då boken i jämförelse med Tractatus är oteknisk och lämnar mera utrymme för tolkning. I huvudsak presenterar jag Tractatus och Filosofiska undersökningar som kontrasterande verk, men jag för även fram vissa likheter mellan verken, som gäller likheter i satskonstruktion, grammatik och syntax, bestämmandet av sanningsvärde samt avgörandet av meningsfullhet. Den huvudsakliga skillnaden i tolkning som jag för fram gäller frågan om Wittgenstein ämnar skapa en bättre filosofisk metod, eller om Wittgenstein försökt visa att filosoferandet som aktivitet är dömt att misslyckas.
Now showing items 1-4 of 4