Browsing by Subject "hemostaasi"

Veren hyytyminen, eli hemostaasi, on elimistön puolustusmekanismi, joka laukeaa verisuonivaurion syntyessä ja pyrkii pysäyttämään verenvuodon muodostamalla vauriokohtaan tulpan. Normaali hemostaasi perustuu verisolujen, plasman hyytymistekijöiden sekä verisuonten seinämärakenteiden yhteisvaikutuksiin. Äkilliset hyytymisjärjestelmän toimintahäiriöt, kuten verenvuoto ja verisuonitukos, ovat useimmiten hengenvaarallisia tiloja, jotka vaativat lääkäriltä pikaista reagointia. Asianmukaisen hoidon valinta perustuu nopeaan ja tarkkaan diagnostiikkaan, jonka tueksi on kehitetty laaja valikoima laboratoriomenetelmiä. Päivystysolosuhteissa tarvitaan kohdennettuja tutkimuksia, joiden avulla kliinikko pystyy nopeasti muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan hyytymisjärjestelmän toiminnasta ja häiriön syystä. Hyytymistutkimusten tuloksia tulkittaessa on otettava huomioon potilaan kliininen tila ja peruslaboratoriotutkimuksista saatu tieto. Laajassa käytössä olevat hyytymisjärjestelmän seulontakokeet, kuten tromboplastiiniaika (TT) ja aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (APTT), mahdollistavat hyvän saatavuutensa vuoksi yleisimpien hyytymishäiriöiden nopean diagnostiikan ja hoitovasteen seurannan. On kuitenkin havaittu, että vakavien hyytymishäiriöiden diagnostiikassa hyytymisjärjestelmän seulontakokeiden yhdistäminen muiden hyytymistutkimusten kanssa on tehokkaampaa. Tästä esimerkki on tutkimuspaketti, johon kuuluvat hemostaasin seulontakokeiden lisäksi trombiiniaika, fibrinogeeni ja sen hajoamistuote D-dimeeri, hyytymistekijä VIII (FVIII) sekä elimistön luonnollinen antikoagulantti antitrombiini (AT3). Tämän tutkimuspaketin osatutkimukset kuvastavat sekä hyytymistä edistäviä että jarruttavia tekijöitä antaen kokonaisvaltaisemman kuvan potilaan hyytymisjärjestelmän toiminnasta. Tutkimuspakettien käyttö on suotavaa esimerkiksi krooniseen maksasairauteen liittyvän hyytymishäiriön selvittelyssä, jolloin voidaan saada tietoa myös maksan vajaatoiminta-asteesta. Lisäksi hyytymistutkimuspakettia on käytetty menestyksekkäästi sepsikseen liittyvän hyytymishäiriön diagnostiikassa, ennusteen määrityksessä ja seurannassa.