Browsing by Subject "humanitaarinen viestintä"

Kuvilla on ollut tärkeä rooli siinä, miten myötätunto kaukana itsestä tapahtuvaa kärsimystä kohtaan on aikojen saatossa muodostunut. Tämän työn keskiössä ovat humanitaariset kuvastot. Työssä tutkitaan lastenoikeusjärjestöjen mainosvideoissa käytettyjä vaikuttamisen keinoja. Tutkimus vastaa kysymykseen: ”Minkälaisin keinoin lastenoikeusjärjestöjen mainosvideoilla pyritään vaikuttamaan katsojan toimintaan?”. Humanitaarisia kuvastoja suunnitellaan, luodaan ja levitetään tietynlainen vaikutus mielessä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kerätä varoja ja samalla hakea oikeutusta humanitaarisille kampanjoille, organisaatioille ja toimijoille. Toisaalta kuvilla voidaan myös pyrkiä vakuuttamaan niiden kohdeyleisöt siitä, että yleisöllä on velvollisuus toimia. Humanitaariset mainokset voidaankin siis nähdä vaikuttamisen välineinä, jopa propagandana. Humanitaarisilla kuvastoilla on myös paljon valtaa. Sillä, mitkä kriisit pääsevät esille mediassa voi olla vaikutus siihen, kuka selviää ja kuka ei. Humanitaarisilla kuvastoilla on median välityksellä kyky herättää katsojassa myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita hän ei tunne lainkaan tai tule koskaan tuntemaankaan. Yksi humanitaaristen järjestöjen niiden nykypäivän suurimmista haasteista on kilpailu näkyvyydestä. Medioituneessa julkisessa tilassa yhteinen hyvä ei pääse automaattisesti puheenaiheeksi. Tutkimuksen pääasiallisena teoriapohjana toimivat humanitaarisen viestinnän teoriat. Tutkimuksen keskeisin teoria on Lilie Chouliarakin esittelemä humanitaarinen vetoomustyyli posthumanitarismi. Chouliarakin mukaan perinteisten katsojaa kärsimyksellä shokeeraavien tai vaihtoehtoisesti kriisejä positiivisella otteella lähestyvien vetoomuksien rinnalle on noussut nykypäivän katsojan vaatimuksiin vastaava posthumanitaarinen tyyli. Siinä pääosassa ovat kärsijän sijasta auttamisen kuluttajat sekä auttamisen tuotetta tarjoavat järjestöt. Muita keskeisiä käsitteitä ovat medioitu kärsimys, myötätuntoväsymys, ideaalit uhrit sekä yhteiskunnallinen mainonta. Humanitaarisissa kuvastoissa pääosaa näyttelevät usein lapset, sillä lapsia pidetään heidän viattomuutensa vuoksi ihanteellisina uhreina. Viime aikoina lapsiuhrit ovat olleet esillä etenkin Syyrian kriisin kuvastojen kautta. Lapsiuhreja ovat tuoneet eteemme myös huomiota herättävät mainoskampanjat, jotka toimivat tutkielman aineistona. Aineisto koostuu Planin, UNICEFIN sekä Save the Children -järjestön YouTube-tileiltä löytyneistä viidestätoista posthumanitaarisesta mainosvideota vuosiväliltä 2013–2017. Mainosvideot valittiin harkinnanvaraisella otannalla ja lähempään tarkasteluun niistä valikoitui 6. Metodina tutkimuksessa on semioottinen analyysi, jonka kautta avataan videoiden visuaalisen retoriikan keinoja sekä eritellään posthumanitaariselle tyylille ominaisia piirteitä. Semioottisessa analyysissa käydään läpi videoiden sisältämiä merkkejä ikonin, indeksin, symbolin, denotaation, konnotaation sekä syntagmaattisen- ja paradigmaattisen merkin kautta. Videoiden visuaalista retoriikkaa peilataan Marja Seligerin brändin retoriikkaan, personoituun retoriikkaan sekä poeettiseen retoriikkaan. Tutkimus pureutuu posthumanitaarisiin vaikuttamisen keinoihin aiempaa syvällisemmin ja videoita analysoidaan niiden symboliikkaa myöten. Tutkimus toteaa, että katsojia lähestytään heidän oman elämänsä kautta tutuilla arkipäivän asioilla, tiloilla, genreillä ja trendeillä ja heistä tehdään usein tarinan sankareita. Vaikuttamaan pyritään tämän lisäksi tunteiden sekä tarinoiden kautta ja niitä kumpiakin rakennetaan länsimaiselle katsojalle tuttujen symbolien avulla. Tutkimus syventää ymmärrystä posthumanitarismista ja tuo lisää näkökulmia Chouliarakin avaamaan keskusteluun, johon osaa ovat ottaneet muun muassa Anne Vestergaard, Frank Johansson ja Martin Scott.