Browsing by Subject "humanitarismi"

Now showing items 1-4 of 4

Humanitarians Creating Kinship : Adopting Rescue Dogs from Russia to Finland

Kankaanpää-Kukkonen, Viljami (2018)

Tämä tutkielma on etnografia Viipurin Koirat ry -järjestöstä ja sen aktiiveista, jotka auttavat ja tuovat adoptoitavaksi venäläisiä katukoiria Suomeen Viipurista ja Svetogorskista. Tutkielma pohtii ja syventää ymmärrystämme sukulaisuudesta, humanitarismista ja ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Tutkielman aineisto on kerätty monipaikkaisen etnografian menetelmällä. Kenttätyöhön sisältyi neljä matkaa yhteensä kolmelle koiratarhalle Viipuriin ja Svetogorskiin informanttien kanssa sekä yksi matka Vaalimaan rajatarkastusasemalle, minkä lisäksi työhön sisältyi vierailuja järjestön tapahtumiin ja koirien luovutustilaisuuksiin. Aineistona on myös kymmenen semistrukturoitua haastattelua, kahdeksan Viipurin koirien aktiivien ja kaksi rajaeläinlääkäreiden kanssa, minkä lisäksi aineistoon kuuluu lukuisia lyhyitä epäformaaleita haastatteluja kentältä. Tutkielmassa on myös tarkasteltu ja käytetty aineistona Viipurin Koirien nettisivuja. Tutkielma analysoi tapoja joilla Viipurin Koirien aktiivien kohtaamiset löytökoirien kanssa saavat heidät omaksumaan erityisen vastuuseen ja huolenpitoon perustuvan etiikan, joka syntyy vastauksena lukuisiin moraalisiin dilemmoihin joita aktiivit kohtaavat tarhojen rankassa arjessa. Toiminnassaan koiratarhoilla aktiivit ovat omaksuneet monia humanitaarisia käytäntöjä, kuten myötätunnon ja kärsimyksen merkityksen korostamisen, mutta he myös horjuttavat ja kieltäytyvät monista humanitarismin piirteistä, kuten sen epäpoliittisuudesta ja keskittymisestä ennen kaikkea ruumiilliseen kärsimykseen. Aktiivit sen sijaan keskittyvät hyvän elämän edellytysten luomiseen koirille. Tutkielma osoittaa miten aktiivit käyttävät humanitarismia ennen kaikkea strategisesti herättääkseen mahdollisten adoptoijien myötätunnon koiria kohtaan ja luomaan koirista adoptoijien silmissä potentiaalisia sukulaisia, mutta käytännön työssään kieltäytyvät toisintamasta humanitarismin pääpiirteitä. Tutkielma väittää että Viipurin Koirien aktiivien toiminta kokonaisuudessaan luo sukulaisuutta ihmisten ja koirien välille. Tämä sukulaisuus syntyy ruokkimalla, hoivaamalla, nimeämällä ja muilla käytännöillä, jotka muuttavat nimettömistä katukoirista suomalaisia perheenjäseniä.Tämä sukulaisuutta luova työ on analogista monien sellaisten yhteisöjen sukulaisuusjärjestelmien kanssa, joissa sukulaisuus perustuu jatkuvalle hoivatyölle, joka luo ja uusintaa sukulaisuutta toiminnan kautta. Tutkielma tarkentaa tätä analyysiä sukulaisuudesta ja humanitarismista käsittelemällä ja kuvaamalla tapahtumasarjaa joka alkoi toukokuussa 2017: Viipurin Koirien tukemilta tarhoilta ja Suomeen adoptoiduista koirista löytyi antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja. Tutkielma kuvaa näistä löydöksistä syntynyttä julkista keskustelua, viranomaisten reaktioita ja sitä miten Viipurin Koirien aktiivit sopeutuivat muuttuneeseen tilanteeseen joka uhkasi heidän koko toimintansa jatkuvuutta. Tutkielma esittää miten aktiivit omaksuivat lääketieteellisen diskurssin perustellakseen toimintaansa, mutta joka kuitenkin oli ristiriidassa heidän sukulaisuuteen ja hoivaan perustuvan diskurssinsa kanssa. Tutkielma kuvaa miten muutos koiriin kohdistuvassa humanitaarisessa diskurssissa muutti koirat julkisuudessa kärsivistä ja viattomista yksilöistä tunkeutuviksi toisiksi, jotka uhkaavat Suomen suvereniteettia ja kansanterveyttä. Tutkielma osoittaa miten venäläisten löytökoirien tuonnissa Suomeen tulevat yhteen kysymykset sukulaisuuden luonteesta, humanitaarisen käytännön mahdollisuuksista ja rajoista sekä biopolitiikan suhteesta eläimiin.
Humanitarismi ja terrorismin torjunta : kriittinen diskurssianalyysi humanitaarisesta hallinnosta

Sintonen, Sara (2020)

Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin humanitaariset kansalaisjärjestöt kuvaavat terrorismin torjunnan ja humanitaarisen avunannon välistä suhdetta sekä terrorismin torjunnan vaikutuksia humanitaariselle avunannolle, kansalaisjärjestöille ja avunsaajille. Tämän lisäksi analyysi peilaa näitä kansalaisjärjestöjen teksteistä esiin nousevia näkökulmia laajempiin humanitarismin valtasuhteisiin, humanitaariseen hallintoon ja sen hierarkioihin. Analyysin apuna käytetään Foucault’laiseen valtakäsitykseen pohjautuvaa Mitchell Deanin hallintamentaliteetin käsitettä, Gramscin teoriaa hegemoniasta sekä kosmopolitanistisen vahinkoperiaatteen käsitettä. Tutkielman empiirisenä aineistona on humanitaaristen kansalaisjärjestöjen ja niiden työntekijöiden lausuntoja ja kannanottoja, mielipidekirjoituksia sekä raportteja. Analyysin menetelmänä hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi on jaoteltu kolmeen eri osioon – humanitarismi ja turvallisuus, humanitarismi ja vastuuvelvollisuus sekä humanitarismi ja vallitsevat valtarakenteet – joiden mukaan analyysi etenee ja joihin humanitaaristen kansalaisjärjestöjen terrorismin torjuntaa kommentoivia tekstejä peilataan. Tutkielmassa havaittiin, että terrorismin torjunnan diskurssi vaikuttaa siirtäneen myös humanitarismin diskurssia enemmän länsimaisten valtioiden geopoliittisten intressien suuntaan. Lisäksi analyysi osoitti, että humanitaarisilla toimijoilla on myös terrorismin torjunnan kontekstissa kaksijakoinen rooli – toisaalta ne uudentavat vallitsevia valtarakenteita ja toisaalta niihin liittyy myös vastahegemonista potentiaalia. Tämän lisäksi analyysi havainnollisti, että humanitaariseen hallintoon liittyy sekä pakottavaa että suostutteluun perustuvaa valtaa.
Naiset, terrorismi ja humanitaariset arvot : tapaus al-Hol

Turpeinen, Satu (2020)

Tutkielmassa tarkastellaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelle lähteneiden ja al-Holin leirille päätyneiden suomalaisten naisten kehystämistä mediassa. Tämän lisäksi tutkitaan, minkälaisia rooleja mediassa naisille kehystetään ja onko kehystämisellä vaikutusta naisten avunsaamiseen. Aihetta tutkitaan terrorismin sekä humanitaarisen avunantamisen teorioiden kautta. Keskiössä ovat naisten osallistuminen terroristisen järjestön toimintaan ja siihen liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksenä on avunantajan ja avunsaajan välinen suhde ja se, miten median kehystäminen voi siihen vaikuttaa. Al-Holin leiri nousi Suomessa esille maaliskuussa 2019, kun kansainvälinen media julkaisi haastatteluja Syyriasta, Isisin viimeisestä tukikohdasta pakenevista ja Isisin kaaduttua alueelta lähteneistä ihmisistä. Yksi haastateltavista oli suomalainen nainen. Pian selvisi, että al-Holin leirillä oli useita suomalaisia naisia ja lapsia. Aineistona tutkielmassa on Yleisradion 74 uutisartikkelia, jotka kerättiin verkkojulkaisuina Yleisradion verkkosivuilta ajanjaksolta 1.3.2019-30.11.2019. Hakusanoina käytettiin sanoja ’al-hol’, ’al hol’ ja ’isis’. Menetelmänä tutkimuksessa on laadullinen kehysanalyysi. Kehystämisellä tarkoitetaan tiettyjen näkökulmien valintaa valitusta asiasta ja sen näkökulman nostamista merkittäväksi tekstin kautta. Yhtenä kehysten rakentajana medialla on valta päättää, miten jokin asia tuodaan julkiseen keskusteluun. Kehysanalyysin periaatteet ohjasivat analyysin tekoa, mutta itse analyysi rakentui Van Gorpin kehysanalyysimallin mukaisesti. Aineistoa käsiteltiin Van Gorpin kehysmatriisin seitsemän kehystämisen keinon ja tavan kautta. Aineiston analyysissa rakentui kaksi kehystä, avunsaajakehys ja turvallisuusuhkakehys. Avunsaajakehys rakentui inhimillisyyden ja ihmisarvon periaatteille. Tässä kehyksessä naiset nähtiin avunsaajan roolissa ja oikeutettuina apuun. Turvallisuusuhkakehyksessä korostuivat terrorismi, uhkakuvat, naisten oma vastuu tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Aineistosta nousi esille eri näkemyksiä, jotka luokiteltiin neljään eri ryhmään, asiantuntijoiden kommentteihin, virkamiesten näkemyksiin, poliitikkojen kannanottoihin ja al-Holin leirillä olevien naisten haastatteluihin. Analyysi osoitti keskustelun olevan polarisoitunutta ja se rajautui kahden tunnistetun kehyksen ympärille. Tutkimuksessa nousi esille kaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että keskustelusta puuttui yhteiskunnallisen vastuun näkökulma, sillä keskustelua naisten Suomessa kokemasta syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yhteiskunnallisista taustasyistä ja vastuusta ei käyty. Toinen johtopäätös käsittelee median kehystämisen ja naisten avusaamisen välistä suhdetta. Aineiston perusteella näyttää siltä, että median kehystämisen tavoilla voi olla vaikutusta siihen, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan sekä halutaanko naisia auttaa.
Pääosassa katsoja : vaikuttamisen keinot lastenoikeusjärjestöjen mainosvideoissa

Kansi, Oona (2018)

Kuvilla on ollut tärkeä rooli siinä, miten myötätunto kaukana itsestä tapahtuvaa kärsimystä kohtaan on aikojen saatossa muodostunut. Tämän työn keskiössä ovat humanitaariset kuvastot. Työssä tutkitaan lastenoikeusjärjestöjen mainosvideoissa käytettyjä vaikuttamisen keinoja. Tutkimus vastaa kysymykseen: ”Minkälaisin keinoin lastenoikeusjärjestöjen mainosvideoilla pyritään vaikuttamaan katsojan toimintaan?”. Humanitaarisia kuvastoja suunnitellaan, luodaan ja levitetään tietynlainen vaikutus mielessä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kerätä varoja ja samalla hakea oikeutusta humanitaarisille kampanjoille, organisaatioille ja toimijoille. Toisaalta kuvilla voidaan myös pyrkiä vakuuttamaan niiden kohdeyleisöt siitä, että yleisöllä on velvollisuus toimia. Humanitaariset mainokset voidaankin siis nähdä vaikuttamisen välineinä, jopa propagandana. Humanitaarisilla kuvastoilla on myös paljon valtaa. Sillä, mitkä kriisit pääsevät esille mediassa voi olla vaikutus siihen, kuka selviää ja kuka ei. Humanitaarisilla kuvastoilla on median välityksellä kyky herättää katsojassa myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita hän ei tunne lainkaan tai tule koskaan tuntemaankaan. Yksi humanitaaristen järjestöjen niiden nykypäivän suurimmista haasteista on kilpailu näkyvyydestä. Medioituneessa julkisessa tilassa yhteinen hyvä ei pääse automaattisesti puheenaiheeksi. Tutkimuksen pääasiallisena teoriapohjana toimivat humanitaarisen viestinnän teoriat. Tutkimuksen keskeisin teoria on Lilie Chouliarakin esittelemä humanitaarinen vetoomustyyli posthumanitarismi. Chouliarakin mukaan perinteisten katsojaa kärsimyksellä shokeeraavien tai vaihtoehtoisesti kriisejä positiivisella otteella lähestyvien vetoomuksien rinnalle on noussut nykypäivän katsojan vaatimuksiin vastaava posthumanitaarinen tyyli. Siinä pääosassa ovat kärsijän sijasta auttamisen kuluttajat sekä auttamisen tuotetta tarjoavat järjestöt. Muita keskeisiä käsitteitä ovat medioitu kärsimys, myötätuntoväsymys, ideaalit uhrit sekä yhteiskunnallinen mainonta. Humanitaarisissa kuvastoissa pääosaa näyttelevät usein lapset, sillä lapsia pidetään heidän viattomuutensa vuoksi ihanteellisina uhreina. Viime aikoina lapsiuhrit ovat olleet esillä etenkin Syyrian kriisin kuvastojen kautta. Lapsiuhreja ovat tuoneet eteemme myös huomiota herättävät mainoskampanjat, jotka toimivat tutkielman aineistona. Aineisto koostuu Planin, UNICEFIN sekä Save the Children -järjestön YouTube-tileiltä löytyneistä viidestätoista posthumanitaarisesta mainosvideota vuosiväliltä 2013–2017. Mainosvideot valittiin harkinnanvaraisella otannalla ja lähempään tarkasteluun niistä valikoitui 6. Metodina tutkimuksessa on semioottinen analyysi, jonka kautta avataan videoiden visuaalisen retoriikan keinoja sekä eritellään posthumanitaariselle tyylille ominaisia piirteitä. Semioottisessa analyysissa käydään läpi videoiden sisältämiä merkkejä ikonin, indeksin, symbolin, denotaation, konnotaation sekä syntagmaattisen- ja paradigmaattisen merkin kautta. Videoiden visuaalista retoriikkaa peilataan Marja Seligerin brändin retoriikkaan, personoituun retoriikkaan sekä poeettiseen retoriikkaan. Tutkimus pureutuu posthumanitaarisiin vaikuttamisen keinoihin aiempaa syvällisemmin ja videoita analysoidaan niiden symboliikkaa myöten. Tutkimus toteaa, että katsojia lähestytään heidän oman elämänsä kautta tutuilla arkipäivän asioilla, tiloilla, genreillä ja trendeillä ja heistä tehdään usein tarinan sankareita. Vaikuttamaan pyritään tämän lisäksi tunteiden sekä tarinoiden kautta ja niitä kumpiakin rakennetaan länsimaiselle katsojalle tuttujen symbolien avulla. Tutkimus syventää ymmärrystä posthumanitarismista ja tuo lisää näkökulmia Chouliarakin avaamaan keskusteluun, johon osaa ovat ottaneet muun muassa Anne Vestergaard, Frank Johansson ja Martin Scott.

Now showing items 1-4 of 4

Browsing by Subject "humanitarismi"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO