Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "huolenpidon etiikka"

Sort by: Order: Results:

  • Tetri, Birgitta (2020)
    Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön muutokset edellyttävät uudistuksia, jotta tulevaisuudessa pystytään edelleen tarjoamaan vaikuttavia terveys- ja hyvinvointipalveluja. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvaminen sekä hoitohenkilöstön poistuma työmarkkinoilta luovat painetta sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin veto- ja pitovoiman tehostamiseen ja työurien pidentämiseen. Palvelujärjestelmän muutosten vaikutuksia tutkimaan käynnistettiin COPE-hanke, jossa selvitettiin ammatillisia osaamistarpeita ja kehitettiin menetelmiä koulutukseen ja työn tukemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. COPE-hankkeessa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnattiin kysely, jonka lähihoitajien ja sairaanhoitajien vastauksista (n=892) kahteen avoimeen kysymykseen muodostui tämän tutkielman aineisto. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia eettisiä ongelmia sairaanhoitajat ja lähihoitajat työssään kohtaavat ja miten he niitä ratkaisevat. Terveydenhuollon etiikka ja arvot, eettinen herkkyys, huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikka sekä aiempi tutkimus aiheesta muodostivat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa sovellettiin Warkin ja Krebsin (1996) ongelmatyyppien luokittelumallia ja ratkaisutapojen luokittelussa Lyonsin (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan analyysimallia. Aineisto kvantifioitiin tulosten havainnollistamiseksi. Molempien ammattikuntien yleisin ongelmatyyppi oli Warkin ja Krebsin (1996) luokittelumallin ulkopuolinen säännön soveltaminen, vastaten lähihoitajilla 29 % ja sairaanhoitajilla 33 % osuutta. Tyypillisiä säännön noudattamisen ongelman aiheita olivat epäselvät tai puuttuvat toimintaohjeet. Ammattiryhmää ja ongelmatyyppien jakautumista vertailtaessa analyysiin sisällytettiin myös vastaajien kuvailemat ei-eettiset ongelmat. Ammattiryhmien välillä ongelmatyyppien esiintymisessä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Lähihoitajien ryhmässä ei-eettisten ongelmien osuus oli 40 %, mikä oli suurempi kuin sairaanhoitajilla (22 %). Toisten tarpeisiin vastaamisen ja säännön noudattamisen ongelmia esiintyi vastaavasti enemmän sairaanhoitajien ryhmässä kuin lähihoitajilla. Ongelmien ratkaisemisessa lähihoitajat käyttivät yhtä paljon oikeudenmukaisuuden (50 %) ja huolenpidon (50 %) etiikkaa. Sairaanhoitajien ongelmanratkaisu oli useammin oikeudenmukaisuuden etiikan (58 %) kuin huolenpidon etiikan (42 %) mukainen. Tuloksissa esiintynyt ratkaisutapojen vaihtelu oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan välillä heijastaa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen toimimalla ohjeiden ja sääntöjen mukaan, mutta potilaan hyvinvointi ja rauhan säilyttäminen työyhteisössä saattoivat edellyttää huolenpidon etiikan mukaista toimintatapaa. Ammattiryhmien väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero oikeudenmukaisuuden etiikan mukaisten ratkaisutapojen jakautumisessa. Sairaanhoitajien ongelmanratkaisutapojen oikeudenmukaisuuspainotteisuus viittaa normatiiviseen ja sääntöorientoituneeseen toimintaan. Kaavamainen ja rutiineihin perustuva toiminta voi estää potilaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuvan hoidon toteutumisen, jos tilannekohtainen arviointi jää toissijaiseksi toimintatavaksi. Ei-eettisten ongelmien merkittävä osuus aineistossa saattaa liittyä siihen, ettei ongelmien eettistä sisältöä tunnisteta. Eettistä herkkyyttä tarvitaan moraaliongelmien tunnistamiseen ja sitä voidaan kehittää roolinottoharjoitusten avulla. Moniammatillinen etiikan koulutus ja ryhmäkeskustelut edistävät jaettua eettistä päätöksentekoa. Jatkotutkimusta tarvitaan organisaation eettisestä kulttuurista ja tekijöistä, joilla eettistä herkkyyttä ja moraalista rohkeutta on mahdollista kehittää moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen aineiston ongelmatyypit edustavat laajasti käytännön hoitotyön moraaliongelmia ja niitä voidaan käyttää materiaalina koulutusten suunnittelussa.
  • Luostari, Heidi (2018)
    Suomessa on käynnissä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellinen uudistus (Sote) jonka tavoitteena on lisätä ihmisten tasa-arvoisuutta hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Palveluiden käyttäjien lisäksi uudistus koskee laajaa työntekijäkuntaa, noin 220 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Tämän rakenteellisen muutoksen tutkimiseksi ja osaavan työvoiman varmistamiseksi tulevaisuudessa on käynnistetty COPE-hanke, jonka tavoitteena on kartoittaa muutoksen vaikutuksia työhön, osaamistarpeisiin ja osaamisen kehittämiseen. Tutkielmani liittyy COPE-hankkeen elinikäisen oppimisen osahankkeeseen, jonka tavoitteena on ammatillisen ongelmanratkaisun ja päätöksenteon osaamisen kehittäminen opiskelijoiden kouluttamisessa ja ammattilaisten käytännön työssä. Tutkielmani hyväksytään sosiaalipsykologian oppiaineessa ja osana sosiaalityön syventäviä opintoja myös sosiaalityön oppiaineessa. Lähestyin tutkimusaihetta sosiaalipsykologisesta moraalipsykologian viitekehyksestä ja hyödynsin sosiaalityön ammattietiikkaa, sosiaalityössä tehtyä tutkimusta ja sosiaalityöntekijöiden vastauksissa esille noussutta tietoa ja asiantuntijuutta. Teoreettinen viitekehykseni rakentui Kohlberin oikeudenmukaisuuden moraalin ja Gilliganin huolenpidon etiikan perusteluihin, joihin pohjautuen Wark ja Krebs (1996) kehittivät arkielämän ongelmatyyppi-typologiansa ja Lyons (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan ongelmanratkaisun analyysimenetelmän. Tutkielmassani kartoitin sosiaalityöntekijöiden työssään kohtaamia päätöksentekoon liittyviä eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisutapoja. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia eettisiä ongelmia sosiaalityöntekijät työssään kohtaavat? Miten sosiaalityöntekijät näitä ongelmia ratkaisevat? Aineistoni koostui COPE-hankkeen osa-aineistosta, joka koottiin sosiaalityöntekijöiden ja johtavien sosiaalityöntekijöiden vastauksista. Aineistoksi muodostui 42 vastausta, joista naisten osuus oli 91 % ja miesten osuus 9 %. Tuloksena esitän, että yleisin sosiaalityöntekijöiden kohtaama ongelmatyyppiluokka oli Warkin ja Krebsin (1996) luokittelusta prososiaalisten ongelmien luokka (44 %), jossa ristiriitaisten vaatimusten osuus oli 26 % ja toisten tarpeisiin vastaamisen 18 %. Warkin ja Krebsin luokittelun ulkopuolisen luokan, säännön noudattamisen, osuus oli 38 %. Toinen Warkin ja Krebsin typologian ulkopuolinen ryhmä, sisäinen ristiriita, sai vain 5 % vastauksista. Toinen tulos liittyy sosiaalityöntekijöiden eettisten ongelmien päätöksentekoprosessiin. Tulokseksi nimeän sen, että sosiaalityöntekijät käyttivät esittämiensä eettisten ongelmien ratkaisuissa useammin oikeudenmukaisuuden etiikan viitekehystä. Rikkomuksiin reagoimisen ja sosiaalisen paineen tilanteissa sosiaalityöntekijät käyttivät ainoastaan oikeudenmukaisuuden etiikkaa. Ristiriitaisissa vaatimuksissa, toisten tarpeisiin vastaamisessa, säännön noudattamisessa ja sisäisessä ristiriidassa, sosiaalityöntekijät käyttivät sekä oikeudenmukaisuuden että huolenpidon etiikkaa. Toisten tarpeisiin vastaaminen oli ainoa luokka, jossa huolenpidon etiikka oli vallitseva ongelmanratkaisun viitekehys. Keskeinen tutkimustulokseni sosiaalipsykologian kannalta liittyy valittujen luokittelu- ja analysointimenetelmien soveltuvuuteen työelämän eettisten ongelmien tutkimuksessa. Näkemykseni mukaan Warkin ja Krebsin (1996) typologia ja Lyonsin (1983) analysointimenetelmä ovat relevantteja sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa. Käyttämäni analyysimenetelmät soveltuivat myös sosiaalityön kontekstissa tehtävään tutkimukseen.