Browsing by Subject "huolidiskurssi"

Lasten ja nuorten puhelin on puhelinpalvelu, jossa vapaaehtoiset päivystäjät vastaavat lasten puheluihin ja tarjoavat mahdollisuuden luottamukselliseen keskusteluun aikuisen kanssa. Tutkielmassa etsitään selityksiä puhelinpalvelun suosiolle sekä tiettyjen puhelunaiheiden suurelle suosiolle. Aineistona tutkielmassa käytetään Lasten ja nuorten puhelimen tilastoa palveluun saapuneiden puheluiden aiheista sekä soittajien iästä ja sukupuolesta. Tutkielmassa keskitytään kolmeen yleisimpään puhelunaiheeseen; päivän kuulumisiin, seksikysymyksiin ja seurustelua koskeviin puheluihin, sekä kolmeen hiukan harvinaisempaan aiheeseen; kiusaamista, päihteitä ja mielenterveysongelmia koskeviin puheluihin. Menetelmänä käytetään ristiintaulukointia, jonka avulla tarkastellaan puhelunaiheiden suosiota vuosittain soittajien iän ja sukupuolen mukaan. Otoskoko on keskimäärin 10 000 vastattua puhelua vuosittain. Puhelunaiheiden suosion muutoksille etsitään selityksiä lasten ja nuorten arjesta tehdyn empiirisen tutkimuksen ja toisaalta teoreettisen keskustelun avulla. Tutkielmassa hyödynnetään ensinnäkin sosiologisen lapsitutkimuksen ns. uuden paradigman käynnistämää keskustelua lapsuuden määrittelystä ja lasten aseman muutoksista viime vuosikymmeninä. Teoriatausta nojaa myös Zygmunt Baumanin laajemmalle yhteiskuntateorialle "epävarmuuden ajasta"; myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurisesta muutoksesta, jossa yksilön vastuu elämästään korostuu ja saa ihmiset etsimään tukea elämänvalinnoilleen keskustelun ja yksityisten kokemusten jakamisen avulla. Samalla tutkielmassa tarjotaan vaihtoehtoinen tulkinta huolipainotteiselle diskurssille lasten arjesta. Tulokset osoittavat, että ylivoimaisesti suosituimmat puhelunaiheet vuosina 2000-2008 ovat olleet päivän kuulumiset ja seksikysymykset. Kuulumisten osuus puheluista on kasvanut tarkasteltavan jakson aikana 12 prosentista 19 prosenttiin; aihe on ollut suosittu soittajan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Seksikysymysten osuus on kasvanut 10 prosentista 15 prosenttiin, mutta aiheen suosio keskittyy poikiin joilla osuus puheluista on kasvanut 15:stä 21 prosenttiin. Seurustelua koskevat puhelut ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla, mutta osuus on laskenut kummallakin sukupuolella tarkastelujakson aikana. Kiusaamista ja päihteitä koskevien puheluiden osuus on laskenut, kun taas mielenterveysongelmiin liittyvien puheluiden osuus on kasvanut, erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ryhmässä. Tutkielmassa todetaan, että monen puhelunaiheen suosion muutoksille ei löydy suoraan selityksiä lasten arjen ilmiöistä. Esimerkiksi kuulumisia koskevien puheluiden yleistymisellä ja lasten kokemalla yksinäisyydellä ei ole todistettavaa yhteyttä, kuten ei silläkään että lapset soittaisivat puhelinpalveluun siksi, etteivät voi puhua omien vanhempiensa kanssa. Huolestuneiden tulkintojen sijaan tutkielmassa esitetäänkin, että Lasten ja nuorten puhelin on soittajille ehkä ennemmin lisä yhteydenpitoon kuin vanhempien korvike. Lapset voivat olla aiempaa innokkaampia jakamaan asioitaan mahdollisimman monen henkilön kanssa ja kaipaavat juttuseuraa enemmän kuin ennen, jolloin Lasten ja nuorten puhelin tarjoaa yhden hyvän lisäkeinon olla yhteydessä muihin ihmisiin.