Browsing by Subject "huolto- ja tapaamisriita ja -asiakkuudet"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsen etua lastensuojelulain 4 § 2. momentin mukaisesti huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksissa lastensuojelutarpeen selvityksen asiakirjoissa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisina huolto- ja tapaamisriita-asiakkuudet näyttäytyvät lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa? ja 2) Miten lapsen etu toteutuu lastensuojelutarpeen selvityksessä erilaisissa huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksissa? Tutkimuksen tieteenfilosofisena taustateoriana on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimisaineistona ovat dokumentit kahdesta eri lastensuojelutarpeen arviointiyksiköstä. Dokumentit koostuvat yhdeksästä huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksien lastensuojelutarpeen selvitysprosessien asiakirjoista. Dokumentit koostuvat lastensuojelun työntekijöiden kirjaamista muistiinpanoista ja lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenvedoista. Lastensuojelulain 4 § 2. momentin mukaisesti tarkasteltuna lapsen etu huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksissa jakautui negatiivisiin ja positiivisiin tekijöihin. Negatiivisia tekijöitä olivat väkivalta, vanhempien kommunikoinnin vaikeudet ja luottamuspula. Positiivisesti lapsen etuun vaikuttavia tekijöitä olivat yhteisen vanhemmuuden jatkuminen ja lapsen osallisuus. Negatiivisesti ja positiivisesti lapsen etuun vaikuttavien tekijöiden perusteella huolto- ja tapaamisriita-asiakkuudet jakautuivat kolmeen eri tyyppiin. Tyypit ovat 1) Riitaan keskittyneet vanhemmat -tyyppi, 2) Kohti yhteistä vanhemmuutta -tyyppi ja 3) Pitkittyneen huoltoriidan uhka -tyyppi. Näissä eri huolto- ja tapaamisriitatyypissä lapsen etu toteutui eri tavoin. Huolto- ja tapaamisriidoissa tärkein lapsen etuun ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä on se, miten vanhemmat pystyvät toimimaan eron jälkeen vanhempina ja asettamaan lapsen edun toteutumisen ensiarvoisen tärkeäksi. Yhtenä tärkeänä lastensuojelun tehtävänä on tukea vanhemmuutta ja nimenomaan huolto-ja tapaamisriidoissa tukea yhteisen vanhemmuuden jatkumista. Työskentelytavat eivät tue tätä, sillä tulosten mukaan lastensuojelun työntekijät tapasivat vanhempia pääsääntöisesti erikseen ja lasta ei tavattu yhdessä etävanhemman kanssa. Lastensuojelussa ei toteutunut lapsilähtöinen perhekeskeinen työote. Lapsen etuna voidaan pitää lapsen osallisuutta, mikä tarkoittaa onnistuneita yhteisiä tapaamisia lasten ja lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Lapsien ottaessa oma-aloitteisesti esille vanhempien riidat tai toiveet eroon liittyen, eivät sosiaalityötekijät jatkaneet keskustelua asiasta. Lapsen voi olla kuitenkin vaikea tuoda ajatuksiaan esille siitä syystä, että lapsi voi kokea huolto- ja tapaamisriidoissa vanhempien puolelta jopa painostus- ja uhkapuheita tullessaan lastensuojelun tapaamiseen. Lastensuojelun työntekijöiden toiminta lapsen edun toteutumiseksi näyttäytyi erilaisissa huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksissa vanhemmuuteen vastuuttamisena, lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen siirtämisenä eli lastensuojelun asiakkuuden aloittamisena sekä tilanteena, joka ei ollut lastensuojelun keinoin autettavissa. Lastensuojelulla on tärkeä rooli lapsen edun turvaajana huolto- ja tapaamisriidoissa, joten on tärkeä kehittää työmenetelmiä, jotka vastaavat niihin tarpeisiin ja haasteisiin, joita on huolto- ja tapaamisriita-asiakkuuksissa. Parasta lastensuojelua lapsen edun näkökulmasta olisi, jos ennaltaehkäisevällä lastensuojelulla ja verkostotyöllä voitaisiin auttaa vanhempia ja lapsia riittävän varhain ja näin ehkäistä vanhempien riidan syventyminen.