Browsing by Subject "huomionkohdistimet"

Tutkielmassa tarkastellaan hei-partikkelin käyttöä suomenkielisessä kasvokkaiskeskustelussa. Tavoitteena on selvittää, millaisissa vuoroissa hei-partikkelia käytetään, miten nämä vuorot liittyvät muuhun keskusteluun, missä kohdassa vuoroa hei on ja mitä merkityksiä sillä tuodaan keskusteluun. Tutkimuskysymysten ulkopuolelle on rajattu tervehdyksenä ja hyvästelynä toimivat hei-partikkelit, ja tutkielmassa keskitytään hei-partikkelin hieman vähemmän tutkittuihin puoliin. Tutkimusmetodina käytetään etnometodologista keskustelunanalyysia. Aineisto koostuu neljästä erilaisesta monihenkisestä arkikeskustelusta, joista yhteensä on tarkasteltu noin 7 tuntia 45 minuuttia videoaineistoa. Aineistoanalyysin kohteena olevista kohdista osa on tätä tutkielmaa varten litteroitu; valmiina olleet litteraatit on tarkistettu ja niihin on lisätty tietoa kehollisesta toiminnasta. Tutkielmassa osoitetaan, että hei-partikkelilla on erilaisia käyttötapoja, jotka vaihtelevat sen mukaan, missä kohtaa vuoroa hei tuotetaan ja millaisessa sekventiaalisessa paikassa vuoro sijaitsee. Tyypillisimmillään hei sijoittuu vuoron alkuun, joko kiinteästi vuoroon liittyvänä aloituksena tai päätoimintoa projisoivana aineksena. Tällöin se on huomionkohdistimelle tyypillisessä asemassa ja sillä voidaankin kiinnittää kuulijan huomio. Tavallisesti se kuitenkin aloittaa myös jonkinlaisen suunnanmuutoksen keskustelussa. Hei-alkuisella vuorolla voidaan ilmaista muutosta puhujan mielensisäisessä tilassa, aloittaa muutos toiminnassa, topiikissa tai näkökulmassa taikka palata keskustelussa taaksepäin. Vuoron keskellä hei fokusoi jälkeensä tulevaa vuoron uutisarvoista osaa. Sen sijaan, että sillä pyydettäisiin kuulijan huomiota heti vuoron alussa, sitä käytetään korostamaan lausuman reemaa tai osaa siitä. Yleensä kyse ei ole suunnanmuutoksesta keskustelussa. Vuoronloppuisella hei-partikkelilla puhuja tyypillisesti kutsuu kuulijaa samanmielisyyteen ja yhteiseen affektiseen asennoitumiseen kanssaan. Silloinkin, kun vuorojen affektisuus ei ole vahvaa, niillä pyritään jonkinlaiseen yhteiseen näkökulmaan tai toimintaan. Osalla hei-loppuisista vuoroista aloitetaan samalla jonkinlainen suunnanmuutos. Tutkielmassa tehdään myös alustavia havaintoja muista hei-partikkelin käyttötavoista. Intonaatioltaan voimakkaasti laskeva, yksin vuoron muodostava hei merkitsee toisen toiminnan jollakin tavalla ongelmalliseksi. Toisaalta hei-partikkelia käytetään myös affektiltaan positiivisten evaluaatioiden alussa. Lisäksi sillä voidaan aloittaa referoitu jakso, jolloin se toimii lainauksen sisäisessä tilanteessa kuin vuoronalkuinen hei-partikkeli muutenkin. Tutkielma tekee yleiskatsauksen monipuoliseksi osoittautuneen hei-partikkelin käyttöön keskustelussa. Näin se laajentaa huomionkohdistinten ja interjektioiden tuntemusta sekä partikkelintutkimuksen kenttää. Jatkotutkimukselle jää kuitenkin vielä tilaa esimerkiksi toisenlaisen aineiston tai systemaattisemman intonaation tarkastelun kautta.