Browsing by Subject "huono-osainen"

Tämän tieteidenvälisen maisteritutkielmani tarkoituksena on pyrkiä selvittämään Heikki Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä köyhyys Heikki Hiilamon mukaan on Suomessa? Miten köyhyyttä pitäisi hänen mukaansa lievittää Suomessa? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteinä ovat tekstit Tulot repesivät – kärsivätkö kansalaiset?, Pitkäaikaistyöttömän sosiaaliset mahdollisuudet, Uusi hyvinvointivaltio, Köyhyyttä Helsingissä. Toimeentulotuen saajat ja käyttö 2008–2010 johdantoteksti sekä osa 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi kirjan teksteistä. Heikki Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä ja sen lievittämisestä ei ole aiemmin systemaattisen analyysin metodilla tutkittu.Tutkimuksen vähyyden vuoksi suhteutan analyysissani Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä kolmen muun merkittävän suomalaisen tutkijan, Juho Saaren, Olli Kankaan ja Veli-Matti Ritakallion ajatuksiin. Näin voin tarkastella laajemmin suomalaista köyhyyttä. Analyysissa olen kuitenkin keskittynyt tutkimustehtävän ja -kysymyksien ohjaamaan suuntaan. Johdannon ja johtopäätösten lisäksi tutkimus jakaantuu kahteen päälukuun (luvut 2 ja 3). Tutkielmani lähtökohtana ovat Olli Kankaan ja Veli-Matti Ritakallion toteamukset, joiden mukaan köyhyyden paikantuminen riippuu käytetystä köyhyysmittarista, ja sosiaalipolitiikan kannalta keskeistä on, mihin köyhyys paikantuu. Heikki Hiilamo käyttää suomalaista köyhyyttä määritellessään pääasiassa Euroopan unionin suhteellisen köyhyyden määritelmää, jonka mukaan suhteellisesti köyhiksi on määritelty ne kotitaloudet, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin mediaanitulosta. Hiilamon mukaan köyhyys paikantuu pitkäaikaistyöttömiin, huono-osaisiin, toimeentulotuen saajiin ja lähes aina syrjäytyneisiin. Hiilamon mukaan suomalaista köyhyyttä tulisi lievittää Anthony Giddensin sosiaalisten mahdollisuuksien politiikan avulla tarjoamalla ihmisille myönteisiä siirtymiä, kuten koulutusta tai osa-aikatyötä, jotka parantavat tai ylläpitävät ihmisten toimintakykyä sekä edistävät sosiaalista osallisuutta. Työssäkäynti on nähtävä hyvin laajasti ja hyvinvointivaltion instituutioita on uudistettava niin, että ne tukevat ihmisten omia pyrkimyksiä parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Hiilamo tuo esiin myös John Rawlsin esittämän mahdollisuuksien tasa-arvon palkkatyöyhteiskunnan aiheuttamien ongelmien yhteyteen. Hiilamon mukaan palkkatyöyhteiskunnan aiheuttamia ongelmia voitaisiin parantaa muuttamalla palkkatyön ehtoja ja turvaamalla Rawlsin esittämä oikeudenmukainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Hiilamo uskoo, että palkkatyön tukikohdan purkaminen ja osatyökykyisten ottaminen mukaan työelämään ovat ennakkoedellytys ekologisemman sosiaalipolitiikan toteuttamiseen.