Browsing by Subject "huorittelu"

Vuonna 2017 käynnistynyt Me too -kampanja herätti keskustelua naisten kohtaaman seksuaalisen häirinnän ympärillä. Nuoriin tyttöihin kohdistuvan häirinnän määrä ei kuitenkaan ole tämän jälkeen vähentynyt, päinvastoin. Häirintää koetaan yhä enemmän verkossa, mutta myös julkisissa tiloissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan seksuaalisen maineen ja häirinnän avulla kaupungilla hengaileville tytöille asetettavia rajoja ja niiden valvomista. Seksuaalista mainetta ja häirintää lähestytään tutkielmassa sukupuolisena rajatyönä, jonka avulla kaupungilla hengailevat nuoret tekevät kaksinapaista jakoa tyttöjen ja poikien välillä sekä erottelevat ”hyvät” ja ”huonot” tytöt toisistaan. Tutkielmassa kysytään, millaista sukupuolikulttuuria kaupunkitiloissa hengailevien tyttöjen seksuaaliselle maineelle ja häirinnälle antamat merkitykset rakentavat. Tutkielman aineisto tuotettiin kolmessa parihaastattelussa, joihin osallistuneet 15–18-vuotiaat tytöt kohdattiin Helsingin etsivän nuorisotyön kanssa tehdyn jalkautumisen yhteydessä. Parihaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja ne tuotettiin osana laajempaa Nuorten paikkataju ja huolet -hanketta elokuussa 2021. Tutkielman aineistoa lähestyttiin teema-analyysillä, joka nojasi vahvasti aiempaan tutkimukseen, mutta oli myös avoin sisällöstä nouseville teemoille. Tutkielman valossa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa hengailevien nuorten yhteisöihin paikantuva sukupuolikulttuuri näyttäytyy varsin hierarkkisena. Tietty tyttö saa helposti huoran leiman, jos muut nuoret tulkitsevat hänen ylittäneen toiminnallaan sopivan rajat. Hengaileville tytöille on arkipäiväistä, että tuntemattomat pojat huorittelevat heitä mielivaltaisesti, ja aikuiset humalaiset miehet rikkovat jatkuvasti heidän rajojaan huutelemalla, perään lähtemällä ja koskettelemalla. Vaikka häirintää kokeneita myös puolustetaan, voidaan häirintää kohdannut tyttö asettaa vastuuseen kokemastaan, mikä saattaa johtaa häirinnän kokemuksista vaikenemiseen. Tytöt eivät kuitenkaan hyväksy heille asetettuja rajoja ja niiden kontrollointia sellaisinaan, vaan kuvailevat rajatyötä ja poikien roolia siinä varsin kriittisesti. Hengailevien tyttöjen kuvaukset seksuaalisesta maineesta ja häirinnästä ovat monin paikoin toisintoa vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvasta tutkimuksesta, mikä kuvastaa hyvin sukupuolikulttuureja rakentavien merkitysten, arvojen ja uskomusten muutoksen hitautta. Sukupuolikulttuurien muutos on kuitenkin vääjäämätöntä, ja esimerkiksi sosiaalisella medialla on yhä suurempi rooli nuorten hengailussa ja heidän tekemässään sukupuolisessa rajatyössä. Rajatyö ja sen kuvaaminen sisältävät monia ristiriitaisuuksia, jotka ovat omiaan luonnehtimaan sitä ambivalenttia sukupuolijärjestelmää, jonka keskellä tytöt elävät.