Browsing by Subject "huulipekari"

Eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan paljon tieteellistä tutkimusta tunteista, älykkyydestä ja lajikohtaisista tarpeista. Tiedon pohjalta pystytään vertaamaan ja kehittämään eläinten tarpeisiin soveltuvia olosuhteita, kuten esimerkiksi virikkeitä ja hoitomuotoja eläintarhoissa. Eläintarhaolosuhteissa eläimen hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii kompromisseja tilan ja resurssien rajallisuuden vuoksi. Parhaimman kompromissin löytämiseen vaaditaan tieteellistä tietoa lajikohtaisesta hyvinvoinnista. Maisterintutkielman tarkoituksena oli tuottaa tieteelliseen tietoon perustuva arvio Korkeasaaren eläintarhassa valittujen lajien hyvinvoinnista, jotka olivat huulipekari (Tayassu pecari), pikkumarmosetti (Cebuella pygmaea), punaniskakenguru (Macropus rufogriseus) ja sinikurkkuara (Ara glaucogularis). Tavoitteena oli tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat kyseisten eläinten hyvinvointiin luonnossa, ja verrata niitä eläintarhassa olevien yksilöiden olosuhteisiin. Tämän avulla pystyttiin arvioimaan lajikohtaiset tarpeet, joita tarvitaan eläinten hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Vertasin hyvinvointiarvioitani tutkittavien lajien hoitajien tekemiin arvioihin, minkä tarkoituksena oli ymmärtää, riippuuko hyvinvoinnin arvio arvioijan näkökulmasta, ja onko lajien välillä eroja siinä, mihin seikkoihin arvioitsijat kiinnittävät huomiota. Arviointeja vertailemalla oli myös tarkoitus löytää tekijöitä, joilla on vaikutusta lajikohtaiseen hyvinvointiin Korkeasaaressa, minkä pohjalta voidaan ymmärtää ja kehittää mahdollisia hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Toteutin tutkielman eri osioissa. Ensin suoritin kirjallisuuskatsauksen, jonka tarkoituksena oli määrittää tutkittavien lajien käyttäytyminen ja hyvinvoinnin tarpeet tieteellisten tutkimuksien avulla. Seuraavaksi selvitin eläinten olosuhteet Korkeasaaressa aitauksien kuvaamisen, tarkastelun ja hoitajien haastattelujen avulla. Tämän jälkeen tein hyvinvointikartoitukset, joita verrattiin tutkittavien eläinten hoitajien vastaaviin tilastollisesti. Hoitajat arvioivat lajien hyvinvoinnin aina paremmaksi kuin minä, ja erot arvioinneissa olivat suuria. Johtopäätöksenä voidaan pitää, että suora vertailu luonnonympäristöön voi johtaa huomattavasti alhaisempiin hyvinvointiarvioihin. Tällainen on esimerkiksi trooppisen ilmaston vertailu Suomen vuodenaikaisvaihteluun, vaikka eläimillä olisi aina mahdollisuus suotuisiin lämpö- ja valaistusolosuhteisiin. Hyvinvoinnin osa-alueiden välillä ei ollut merkittäviä eroja. Huomattavaa on, että hoitajat arvioivat samalla myös paitsi eläimen olosuhteita, myös omaa onnistumistaan niiden hoidossa. Tämä voi vaikuttaa siihen, että yksikään laji ei saanut hoitajilta yhtään 1-arviota, kun taas minulla oli objektiivisempi ote arviointiin, sillä kritiikki ei kohdistunut minuun edes välillisesti.