Browsing by Subject "huumausaineen käyttörikos"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tutkielman tarkoituksena on arvioida huumausaineiden käytön dekriminalisointia ja sen mahdollisia toteutustapoja ja tavoitteita. Samalla tarkasteltavaksi tulevat kriminalisoinnin mahdolliset ongelmakohdat ja perusteltavuus erityisesti kriminalisointiperiaatteiden ja ihmisoikeuksien valossa. Kysymystä tarkastellaan erityisesti terveydellisestä näkökulmasta ottamatta kantaa esimerkiksi yksilönvapautta ja valintaa koskeviin kysymyksiin. Tarkoituksena on myös oikeusvertailun kautta arvioida eri maiden politiikkojen mahdollista toimivuutta keskittyen kuitenkin erityisesti Portugalissa vuonna 2001 toteutettuun lainsäädäntömuutokseen, jolla kaikkien huumausaineiden käyttö dekriminalisoitiin. Dekriminalisointi tarkoittaa, että jonkin yksilöidyn toiminnan rikosoikeudellista statusta muutetaan. Huumausaineista puhuttaessa tarkasteltavana on usein käyttö tai hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön. Sen sijaan huumausaineiden osto voidaan pysyttää rangaistavana, huumausaineita voidaan takavarikoida ja myös erilaisia sanktioita voidaan asettaa. Dekriminalisointi merkitsee näin ollen siirtymää rikosoikeudellisesta järjestelmästä toiseen viitekehykseen. Dekriminalisoinnin yhteydessä puhutaan toisinaan myös depenalisaatiosta. Depenalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että toiminta on rikosoikeudellisen sääntelyn piirissä, mutta tuomioita joko kevennetään huomattavasti tai ne poistetaan kokonaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös tämän kaltaista toimenpiteistä luopumisen mahdollisuutta sekä sitä, millaiseksi käytäntö on tosiasiallisesti muodostunut. Depenalisaatiota toteutettaessa asia kuitenkin säilyy rikosasiana, jolla saattaa olla esimerkiksi stigmatisoivaa vaikutusta. Pääasiallisena rangaistuksena huumausaineen käyttörikoksesta kuitenkin seuraa useimmiten sakkorangaistus. Tutkielmassa havaitaan myös se, että huumausainepolitiikassa ei aina ole nojauduttu empiiriseen tietoon. Lainsäädäntöä on näin ollen usein pidetty periaatteellisena kannanottona huumausaineiden käyttöä vastaan tarkastelematta kattavasti muiden yhteiskunnan politiikkojen mahdollista toimivuutta. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, halutaanko käyttöä käsitellä rikosoikeudellisesta vai terveydenhuollon näkökulmasta. Tämän vuoksi huumausaineiden käytön dekriminalisoinnista käytävää keskustelua tulisi edelleen jatkaa.
-
(2020)Tämä tutkielma käsittelee rikoslain 50 luvun huumausainerikoksia. Tutkielma on metodiltaan pääosin rikoslainopillinen. Tutkielman painopiste on huumausaineen käyttörikoksessa ja vähäisissä käyttöön liittyvissä huumausainerikoksissa. Erityisesti pyritään selvittämään, kuinka käyttörikosta tulisi arvioida suhteessa muihin huumausainerikoksiin ja toimenpiteistä luopumista koskevaan erityissäännökseen. Huumausaineen hallussapito tai hankkimisen yritys voi tulla rangaistavaksi perusmuotoisena huumausainerikoksena, törkeänä huumausainerikoksena tai huumausaineen käyttörikoksena. Teko jää käyttörikoksen tunnusmerkistön piiriin siinä tapauksessa, että teko on tehty omaa käyttöä varten ja huumausainetta on samalla ollut vain vähäinen määrä. Vähäisen määrän tarkempi määrittely on jätetty oikeuskäytännön varaan. Vähäinen määrä huumausainetta on huumausainekohtaista ja riippuu huumausaineen vaarallisuudesta sekä voimakkuudesta. Käyttörikos on hyvin yleinen rikos. Poliisin tietoon tulee vuositasolla jo yli 19 000 huumausaineen käyttörikosta. Lisäksi piilorikollisuuden on arvioitu olevan huomattavan yleistä. Erityisesti kannabiksen käyttö on yleistynyt Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Myös suomalaisten mielipiteet ja asenteet ovat muuttuneet selvästi myönteisemmiksi kannabiksen suhteen viime vuosikymmenten aikana. Nykyisin kannabiksen kotikasvatus sekä pienten omaan käyttöön tarkoitettujen huumausainemäärien tilaaminen postitse ulkomailta on yleistä. Huumausaineen viljelyä ei voida pitää huumausaineen käyttörikoksena, vaikka viljely olisi tapahtunut ainoastaan omaa käyttöä varten ja ollut vähäistä. Myöskään vähäisen omaan käyttöön tarkoitetun määrän maahantuonti ei kuulu huumausaineen käyttörikoksen piiriin. Rikosalain 50 luvun 7 §:n mukaan huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta huumausainerikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos epäiltyä rikosta tai rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Erityissäännöksen soveltamisalaan kuuluvat huumausaineen käyttörikoksen lisäksi myös muut vähäiset omaan käyttöön liittyvät huumausainerikokset, kuten vähäisen määrän maahantuonti ja viljely omaa käyttöä varten. Huumausaineen käyttörikoksen rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Käytännössä huumausaineen käyttörikoksesta seuraa yleensä vain lievä rikosoikeudellinen seuraamus, sakkorangaistus. Tutkielmassa pyritään esittämään tärkeimpiä muita tosiasiallisia seuraamuksia, joita huumausaineen käyttörikokseen syyllistymiseen saattaa liittyä. Huumausaineen käyttörikoksella saattaa olla tekijälleen vakavat tosiasialliset seuraamukset. On syytä jatkaa keskustelua huumausainerikosten uudelleenmäärittelystä sekä huumausaineiden käytön ja käyttöön liittyvien vähäisten huumausainerikosten rangaistavuuden poistamisesta.
Now showing items 1-2 of 2