Browsing by Subject "hyperbaton"

Tässä työssä pyrin lähestymään kreikan kielen sanajärjestystä funktionaalisen kieliopin näkökulmasta. Funktionaalinen kielioppi on malli, jossa kysytään, miten kieli toimii, ja jossa lähdetään siitä, että kahdessa eri sanajärjestyksessä on olemassa jokin ero, jos ei niinkään niiden merkityksessä, niin kylläkin niiden funktiossa. Kreikan kielessä kielen pragmaattinen ulottuvuus, eli tieto siitä, miten sanottu liittyy ympäröivään kontekstiinsa, ilmaistaan pitkälti konstituenttien keskinäisen järjestyksen avulla. Minua kiinnostaa se, miten variaatio toimii ilmaisukeinona, ja millä tavalla sitä voisi kontekstissansa selittää. Lähden liikkeelle Simon Dikin kehittämästä funktionaalisesta kieliopista, ja sovellan Helma Dikin sekä Dejan Matićin malleja kreikan kielen sanajärjestyksestä Ksenofonin Kyyroksen sotaretken neljänteen kirjaan. Käsittelen myös hyperbatonia, diskontinuatiivista rakennetta, jossa kaksi syntaktisesti ja loogisesti yhteen kuuluvaa elementtiä on sijoitettu toisistaan erilleen, usein fokusoinnista johtuen. Funktionaalisen kieliopin näkökulmasta hyperbatonissa, niin kuin kaikissa muissakin rakenteissa, ei ole kyse siitä, että jokin elementti olisi siirretty pois "omalta" paikaltaan, vaan funktionaalinen kielioppi pyrkii pragmaattisin perustein selittämään, miksi se on sijoittunut juuri kyseiseen paikkaansa. Funktionaalinen kielioppi lähtee siitä, että kaikissa ilmaisuissa on kaksi keskeistä pragmaattista funktiota. Ensimmäinen näistä on topiikkifunktio, jonka täyttää elementti, joka viittaa lähtökohtaan, josta sanottu sanotaan. Toinen taas on fokusfunktio, jonka täyttää elementti, jota puhuja pitää viestinsä tärkeimpänä osana. Helma Dik oli ensimmäinen, joka loi funktionaalisen kieliopin pohjalta mallin, jolla kreikan kielen sanajärjestystä voi pragmaattisesti selittää, ja häntä seuraten tämänhetkisten tutkimusten valossa ollaan sitä mieltä, että kreikan kielessä suuri osa yksinkertaisista deklaratiivisista lausekkeista seuraa tiettyä pragmaattista järjestystä. Dikin mallia taas on edelleen lähtenyt kehittämään Dejan Matić, joka analyysinsä pohjalta esittää kaksi toisiaan täydentävää järjestelmää, joiden avulla kreikan kielen sanajärjestystä pystyy pragmaattisesti selittämään. Kreikan kielen sanajärjestys näyttäytyy erittäin monimuotoisena, ja se vaikuttaa monimutkaisuudessaan olevan yhdistelmä sekä sääntöjä että tendenssejä, sekä yhdistelmä järjestelmiä