Browsing by Subject "hyperpersoonallisen kommunikaation viitekehys"

Wilma vuorovaikutuksen tilana on sosiaalipsykologinen tutkimus siitä, millaiseksi kodin ja koulun väliseksi vuorovaikutusympäristöksi Wilma rakentuu alakoulun opettajien ja vanhempien puheessa. Vanhempien ja opettajien välisen kommunikaation siirryttyä suurimmalta osin Wilmaan on vuorovaikutus kodin ja koulun välillä muuttunut kyberavaruuden erityisten psykologisten ominaisuuksien myötä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten. Teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jossa kielellä ja sen käytöllä on keskeinen osuus: ajatellaan, että ihmiset rakentavat havaitsemansa todellisuuden vuorovaikutuksessa keskenään, kielen kautta. Toinen, vähintään yhtä perustavanlaatuinen teoreettinen viitekehys tämän tutkimuksen toteuttamisen kannalta on ollut kyberavaruuden psykologia. Käsite kyberavaruus viittaa informaation tilaan, jossa tieto on järjestetty siten, että käyttäjälle annetaan illuusio kontrollista, liikkeestä ja reitistä informaatioon ja jossa hän voi olla yhteydessä suureen määrään muita käyttäjiä (Featherstone, M. & Burrows, R., 1995, s. 2-3). Tutkimuksen fokus on lähestyä Wilmaa kyberavaruuden tilana, jossa vallitsevat sosiaalipsykologiset konstruktiot saattavat erota rinnakkaisesta offline-maailmasta. Tutkimuksen menetelmät ovat kvalitatiivinen lähestymistapa ja diskurssianalyysi, mutta tämä jaottelu on lievästi keinotekoinen, sillä sekä kvalitatiivisen lähestymistavan että diskurssianalyysin voi mainiosti nähdä myös teoreettisina viitekehyksinä. Tässä tutkimuksessa ne ovat molempia: ne tarkentavat tutkimuksen teoreettista taustaa ja ovat sen metodi. Hammersleyn (2013) mukaan kvalitatiiviseen tutkimukseen kuuluu joustava aineistovetoinen lähestymistapa, suhteellisen rakentumaton data, proseduraalinen subjektiivisuus, ”luonnollisten” asetelmien tutkimus, pieni määrä tapauksia ja verbaalinen data. Diskurssianalyysin määritelmä on hyvin väljä ja oikeastaan minkä tahansa tutkimuksen, jonka keskiössä on kieli sosiaalisessa kontekstissaan, voi nähdä olevan diskurssianalyyttinen (Potter, J. & Wetherell, M., 1987, s. 6). Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä helsinkiläistä alakoulun opettajaa ja viittä helsinkiläistä alakouluikäisen oppilaan vanhempaa. Tutkimuskysymys on ”millaiseksi vuorovaikutusympäristöksi Wilma rakentuu ala-asteen opettajien ja vanhempien puheessa?” Tulokset käsittävät yhteensä 12 diskurssia, jotka muodostavat Wilman vuorovaikutuksen tilan. Tulokset on edelleen jaoteltu yleisiin, Wilmassa tapahtuvaa vuorovaikutusta kuvaileviin diskursseihin ja spesifeihin, Wilman käyttötapoihin liittyviin diskursseihin. Yleiset diskurssit liittyvät enemmän siihen, millainen paikka keskustella Wilma on ja siten vastaavat hyvin suoraan tutkimuskysymykseen. Spesifit diskurssit liittyvät enemmän siihen, mitä Wilmalla voi tehdä. Jos minua tutkimuksen toteuttamisen jälkeen pyydettäisiin kuvailemaan Wilmaa keskusteluympäristönä mahdollisimman kiteytetysti ja kuvaavasti, sanoisin, että Wilma on hiljaisen enemmistön vakiintunut, arkinen vuorovaikutuskanava koulun ja kodin välillä. Wilmassa käydyn vuorovaikutuksen voi nähdä monin tavoin ylittävän rinnakkaisen offline-maailman kokemuksen.