Browsing by Subject "ihmissuhteet"

Tutkielmassa tarkastellaan ihmissuhteita ja niiden tuhoisaa luonnetta Emily Brontën romaanissa Humiseva Harju (1847). Tutkimusmetodeina käytetään sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta. Väkivalta vaikuttaa vahvasti lähes kaikkiin romaanin ihmissuhteisiin, sekä siinä esiintyviin henkilöihin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti Heathcliffin ja Catherinen henkilöhahmoihin, ja pyritään näyttämään, kuinka väkivaltainen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet heihin lapsuudessa niin, että hahmot päätyvät kohtelemaan muita ihmisiä fyysisesti ja henkisesti kaltoin myös aikuisina. Heathcliffin ja Catherinen kokema väkivalta on peräisin erilaisista syistä: Heathcliff kärsii orpotaustansa, etnisyytensä ja kasvattiveljessään herättämänsä kateuden takia, kun taas Catherinea rangaistaan, soimataan ja väheksytään oman sukupuolensa takia. Esseessä tarkastellaan myös yleisellä tasolla yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat suuresti sekä tyttöjen ja poikien omaan ajatteluun, että muun lähipiirin suhtautumiseen heihin. Heathcliffin ja Catherinen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita keskeisiä henkilöhahmoja, kuten Nellyä, Edgaria, Isabellaa ja Lintonia. Nellyn, Isabellan ja Catherinen välisiä suhteita tutkiessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka henkilöhahmot ja heidän keskinäinen dynamiikkansa edustavat stereotyyppistä kuvausta naisten välisistä ystävyyksistä, joita värittävät vahvasti kateus, huijaus ja kilpailu. Edgarin ja Lintonin henkilöhahmoja tarkasteltaessa käsitellään toksista maskuliinisuutta ja sitä, millainen maskuliinisuuden ihanne on yhteiskunnassamme, ja kuinka se vaikuttaa miesten kohteluun. Tutkielmassa tuodaan esille kolme erilaista keskeistä väkivallan muotoa: lapsiin kohdistuva väkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivalta. Kaikki nämä väkivallan muodot ovat vahvasti esillä Humisevassa Harjussa. Lähes jokainen romaanissa esiintyvä lapsihahmo kokee fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, mikä kertoo myös siitä, kuinka lapsiin suhtauduttiin 1700- ja 1800- lukujen Englannissa. Lapsena koettu väkivalta tekee myös monesta hahmosta, kuten Heathcliffista, Catherinesta ja Hindleystä, erittäin julmia aikuisia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkasteltaessa keskitytään erityisesti Isabellan ja Catherinen tyttären, Cathyn hahmoihin. Naiiviksi nuoreksi romantikoksi kuvailtu Isabella ihastuu Heathcliffiin, joka käyttää häntä hyväkseen tuottaakseen tuskaa Edgarille. Isabella päätyy naimisiin Heathcliffin kanssa, mitä seuraavina viikkoina hän tulee lähes päivittäin pahoinpidellyksi, nöyryytetyksi ja eristetyksi aviomiehensä taloon. Hän tulee todennäköisen raiskauksen seurauksena raskaaksi, pakenee ja joutuu muuttamaan yksin pois kotiseudultaan. Isabellan henkilökehityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu paheksuttuun avioliittoon ja sitä seuranneeseen kärsimykseen. Isabellan veli Edgar katkaisee välinsä siskoonsa, ja Nelly paheksuu ennemmin Isabellan avioliiton jälkeen siveettömäksi muuttunutta ulkoasua kuin Heathcliffin väkivaltaa. Cathy puolestaan elää lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa samassa turvatussa ympäristössä kuin Isabella, kunnes Heathcliffiin tutustuttuaan joutuu pakkoavioliiton, fyysisen väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Humisevassa Harjussa erityisesti Catherinen ja Heathcliffin sekä Catherinen ja Edgarin suhteissa. Catherinen ja Heathcliffin suhteen väkivalta on molemminpuolista mustasukkaisuutta, pakkomiellettä, omistamista ja fyysistä vallankäyttöä. Edgarin ja Catherinen avioliitossa puolestaan on hyvin selkeästi nähtävissä tekijä (Catherine) ja uhri (Edgar). Vaikka molemmat ihmissuhteet ovat epäterveitä ja vaarallisia, ne ovat myös vahvasti romantisoituja romaanissa, mikä omalla tavallaan kyseenalaistaa väkivallan vakavuuden ja luo erityisesti Heathcliffista ja Catherinesta kuvan kirjallisuushistorian merkittävimpinä rakastavaisina. Tutkielmassa näytetään paitsi se, kuinka sukupuolinormit, naisten väliset suhteet, toksinen maskuliinisuus ja väkivalta näyttäytyvät Brontën romaanissa ja vaikuttavat sen henkilöhahmoihin, myös se, kuinka käsitellyt teemat ja ongelmat ovat olemassa ja yleisiä myös nyky-yhteiskunnassa, ja miten niiden tunnistaminen kirjallisuudessa on osa ongelmaa vastaan taistelemista.

The objective of this study is to highlight traumas experienced by a student and to examine how the traumas arise in school context. I also examine what kind of support school was able to provide for the traumatized student. Purpose of this study is to provide knowledge and possible means for caretakers to encounter a traumatized child. In this study the voice is given to a young person who has been struggling with traumas during her time in school and her narrative is used to determine the student’s personal experiences of reconciling the traumas and school. The person who participated in this study was a former youth in a youth detention centre, whose traumas passed throughout her whole school time, especially throughout the secondary school and beginning of high school, which are the main subjects of this study. Purpose of this study is not to generalize, but to bring out this youth’s valuable story to the public by collecting relevant data. The study is a qualitative case study and collected material is used to highlight information about the factors that led to the traumas and in particular, what kind of support was available at school and what kind of support would have been needed. Data collection methods were observation, daily reports and open interviews. Analysis of the collected material was carried out according to methods of content analysis. Study results showed that traumas had significant links to a child’s well-being, learning and need for support at school. Trauma was caused by attachment problems and lack of basic needs of the child. My study is partly related to the attachment theory. Based on this, the early age problems of interaction seemed to affect later social life, psyche and coping with school. Problems reflected to school as social challenges and caused learning, concentration and behavioral problems. Hiding behind defenses, loneliness and labelled difference led to a decline in school motivation and performance. Support provided was not sufficient and all parties; teachers, classmates and the youth herself were exhausted. Traumas appear in school context in many ways in all areas of studying. In school context, there does not always seem to be enough time, means, skills or resources to face children who are severely traumatized and therefore mentally unstable.

Integration is realized at its best on social and psychological level i.e. through positive and approbative relationships. In Finland and around the world people with intellectual disabilities have been one of the most discriminated groups. In this study we concentrate on how the people classified as disabled have themselves experienced the realization of social integration i.e. the becoming accepted and integrated with the mainstream population. The study questions are: 1. What kinds of matters and experiences have reinforced the people classified as disabled becoming accepted and integrated with mainstream population? 2. What kinds of matters and experiences have undermined the people classified as disable becoming accepted and integrated with mainstream population? 3. What are the wishes of people classified as disabled have for the mainstream population in order to be able to experience they belong to the community better? The study material was acquired by interviewing seven people classified as disabled with by unstructured interview. The material was analysed and classified by utilizing material based content analysis. The results show that the realization of social integration still faces big challenges and also individual differences can be seen. It seems to happen through work life or hobbies especially with individuals that have worked for a long time in a normal workplace, or have friends belonging to the mainstream population. Several of the interviewees have no friends with no disabilities. Some interviewees have frequent contacts and socialized with their immediate family, but some of them, on the other hand, have no contact with their family or contact is very unfrequent. The professionals in the area, e.g. the directors of the particular housing unit, are the only sole or closer contact to the mainstream population for many interviewees. Other factors undermining the social integration are experiences of harassment and the use of the term 'retarded'. The wishes toward the mainstream population are mainly focused on human relations and interaction, like getting new friends, a closer contact with one's old friends and members of the family, as well as good and friendly treatment.

Kuvailen tässä Pro gradu -tutkielmassa suomalaisten ja ranskalaisten yliopisto-opiskelijoiden syyllisyyteen, häpeään ja muihin minätietoisuusemootioihin liittyviä kokemuksia laadullisen temaattisen narratiivisen analyysin avulla. Painopiste on ihmissuhde- ja kulttuurien välisissä konteksteissa ja sosiaalisessa konstruktionismissa eli todellisuuden sosiaalisessa rakentumisessa vuorovaikutuksessa. Syyllisyyttä ja häpeää on tutkittu erityisesti kvantitatiivisilla menetelmillä, joten kvalitatiivinen tutkimusote on tässä kontekstissa perusteltu ja relevantti valinta. Syyllisyyttä ja häpeää tulisi lisäksi tutkijoiden mukaan tarkastella erityisesti ihmissuhdekontekstissa ja aiheesta on suhteellisen vähän aikaisempaa kahden individualistisen kulttuurin välistä tutkimusta, joten myös näkökulma on aiheen kannalta kiinnostava. Syyllisyys ja häpeä ovat minätietoisuusemootioita ja moraalisia emootioita. Minätietoisuusemootiot aktivoituvat erilaisissa sosiaalisissa ja moraalisissa konteksteissa onnistuneiden tai epäonnistuneiden itserepresentaatioiden sekä omien tai muiden arviointien seurauksena. Muita minätietoisuusemootioita ovat nolostuminen, nöyryytys, katumus, ylimielisyys ja ylpeys. Syyllisyys ja häpeä eroavat toisistaan syiden ja seurausten suhteen ja niihin liittyvä tutkimus on luonteeltaan ristiriitaista. Syyt erotellaan usein tapahtuman aiheuttajan, julkisuuden ja yksityisyyden sekä sen mukaan, tulkintaanko tapahtuma käyttäytymisen vai itsen syyksi. Useimmiten syyllisyyden nähdään liittyvän käyttäytymiseen ja häpeän itseen. Häpeä on yhdistetty useissa tutkimuksissa negatiivisiin seurauksiin, kuten välttämiskäyttäytymiseen, vihamielisyyteen ja psykopatologiaan ja syyllisyys empatiaan ja positiiviseen käyttäytymisen muutokseen. Kuitenkin myös häpeällä voidaan nähdä olevan positiivisia puolia. Kuvaan temaattisen narratiivisen analyysin avulla erilaisia sisällöllisiä narratiivisia teemoja. Painopiste on kertojien tekemissä tulkinnoissa omista henkilökohtaisista narratiiveistaan eli kokemuksistaan. Syihin liittyvät teemat ovat vastavuoroisuuden puute, moraalinen rikkomus ja epäonnistuminen ja seurauksiin liittyvät teemat kasvojen menetys ja stigma sekä positiivisuus. Syyllisyyttä ja häpeää kuvaillaan itseen ja käyttäytymiseen, julkisuuteen ja yksityisyyteen sekä erilaisiin syihin ja seurauksiin liittyen. Kertomuksissa kuvataan omien ja muiden arvioita sekä toimija- ja uhripositioita. Kulttuurien välisen kontekstin osalta keskityn vuorovaikutuksen rakentumisessa ilmeneviin Suomen ja Ranskan välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Aineistosta ei ole tulkittavissa individualististen ja kollektivististen kulttuurien välisten erojen kaltaisia perustavanlaatuisia eroja, vaan ne liittyvät hienovaraisempiin, kielellisiin ja kontekstuaalisiin vivahteisiin. Tutkielman voidaan tulkita osittain vahvistavan aikaisempien tutkimusten tuloksia erityisesti syyllisyyden ja häpeän ristiriitaisuuden osalta. Näkökulman laajentaminen vuorovaikutukseen ammatillisissa ihmissuhteissa ja tuntemattomien ihmisten kanssa saattaisi tuoda aiheelle lisäarvoa länsimaisten kulttuurien välisestä näkökulmasta. Myös minätietoisuusemootioiden eroihin keskittyvä tutkimus ja sukupuolten välisten erojen tutkiminen olisi tärkeää niin vuorovaikutuksellisesta kuin kulttuurisestakin näkökulmasta. Erityisesti kvalitatiiviselle syyllisyys- ja häpeätutkimukselle on tulevaisuudessa tarvetta nykyisen vallitsevan kvantitatiivisen tutkimuksen rinnalle.