Browsing by Subject "ilmastotiede"

Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tutkin Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmea ensimmäistä raporttia kielitieteellisestä ja institutionaalisesta näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen alkuperästä ei ollut varmuutta ennen paneelin neljännen raportin julkaisua 2007. Ovatko ensimmäisten raporttien epävarmuusilmaisujen määrä ja laatu vaikuttaneet siihen, ettei kansainvälinen yhteisö nähnyt pakottavaa syytä toimia ilmastokriisin puhkeamisen estämiseksi? Miten raportteja laadittaessa on ohjattu epävarmuuksien käsittelyä? Raporteissa on useita osioita ja ne seuraavat toisiaan 5‒6 vuoden välein. Tutkin työryhmän I tekstejä, jotka muodostavat kahden muun työryhmän raporttien ilmastotieteellisen perustan. Seuraamalla niiden muodostamaa ajallista jatkumoa voin havaita muutoksia epävarmuuden ilmaisuissa. Lopuksi vertaan löytämiäni tuloksia paneelin kokous- ja istuntoraporttien aineistoihin. Työryhmä I ei tee tutkimusta, vaan arvioi uuden tutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen vuoksi runkoteksti sisältää useita konteksteja, joissa epävarmuuden ilmauksia voi esiintyä. Esipuheet ja kokousraportit sisältävät yhteenvetoa arvioista, ja kokousraporteissa on tutkijoiden ja poliitikkojen välistä vuoropuhelua. Niistä teen diskurssianalyysiä; ”Radiative Forcing of Climate Change” -luvut (eli tutkimuksen runkoteksti, yhteensä 75409 sanaa) tutkin korpusmenetelmällä käyttäen Pythonia ja AntConc-sovellusta. Raporteissa on epävarmuuden/varmuuden ilmaisuja enemmän kuin tieteellisessä tekstissä keskimäärin (Hyland, 1998). Numeraaliset estimaatit ja approksimaattorit ovat tärkeitä. Apuverbit tukevat sekä tutkimusarvioita että estimaatteja, samoin verbit ”suggest” (’ehdottaa’, ’antaa ymmärtää’); ja ”estimate” (’arvioida’, ’laskea’). Koska epävarmuuden/varmuuden, luottamuksen ja todennäköisyyden ilmaisut ovat päätöksenteossa keskeisiä, raporteissa on myös turvauduttu ”epävarmuuskielen” (’uncertainty language’) käyttöön. Sen avulla raporttien keskeiset tulokset esitetään kompaktisti ja ohjatusti poliitikoille sisällyttämällä sanoja kuten ”confidence”, (’luottamus’), ”agreement” (’yksimielisyys’), ”evidence” (’todiste’), ”likely” (’todennäköinen’), ”unlikely” (’epätodennäköinen’) sulkeissa tekstikappaleisiin. Myöhempien (2001 jälkeen ilmestyneiden) raporttien poliitikoille suunnatuissa yhteenvedoissa tämä kielenkäytön piirre on jo keskeinen. Määrällisen tutkimuksen mukaan epävarmuusilmaisuja ja luottamuksen/epävarmuuden/todennäköisyyden skaalaamista ”epävarmuuskielen” edellytysten mukaan käytettiin jo toisessa (1995) ja kolmannessa raportissa (2001) myös itse tieteen tasoa käsittelevissä luvuissa. Silti raporteissa ilmaistu epävarmuus ei juuri vaikuttanut poliitikkojen ilmaisuihin ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta tai todellisuudesta saman aikavälin (1990‒2001) kokousraporteissa. Syy tämänhetkiseen ilmastokriisiin ‒ ja ilmastopolitiikan kriisiin ‒ ei löydy nimenomaan ilmastotieteen sisältämästä epävarmuudesta, eikä sen ilmaisu eri tavoin näytä olleen keskeinen vaikuttaja päätöksenteossa. Esitän lopuksi kysymyksen: Miten tulevaisuuden riskejä ja niiden sisältämää epävarmuutta (myös: niiden todennäköisyyttä) on kuvattava, jotta niihin varauduttaisiin tehokkaasti?