Browsing by Subject "ilmastoviisas asuminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Suomalaisilla on Pohjoismaiden suurin ekologinen jalanjälki ja päästöt per henkilö ovat yhdeksänneksi suurimmat koko maailmassa. Kotitalouksien kulutusperusteisista päästöistä noin 25 % liittyy asumiseen. Jotta pysyttäisiin 1,5 asteen ilmaston lämpenemistavoitteessa 2030 vuoteen mennessä, tulisi suomalaisen keskimääräisten kulutusperusteisten päästöjen laskea yhteen neljäsosaan nykyisestä. Asumisen päästöjä tulee siis vähentää merkittävästi. Kuluttajien mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen on tärkeää tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kerätä tietoa haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuudesta asumisensa ilmastoviisauden edistämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan asukkaiden toimijuuden mahdollisuuksia ja haasteita sekä sitä, millaisten asioiden asukkaat kokisivat edistävän heidän toimijuuttaan asumisensa ilmastoviisauden edistämiseksi. Lisäksi selvitetään ilmastoviisaan asumisen käsitteen määrittelyä asukkaan näkökulmasta. Asumisen kestävyyden tutkimuksessa keskitytään usein asunnon energiatehokkuuteen tai asukkaiden kulutustottumuksiin. Moni aiempi tutkimus listaa ilmaston kannalta auttavia asumisen toimia, mutta ei ota huomioon asukkaiden näkökulmia. Tässä tutkimuksessa ilmastoviisaan asumisen tutkimuskentälle tuodaan toimijuuden käsite. Sen avulla asukasta ei niinkään tarkastella rationaalisena, päätöksiä tekevänä yksilönä, vaan toimijana, jonka toimijuuden mahdollisuuksia voi edistää tai heikentää moni tekijä. Tämän tutkimuksen aineistoksi on kerätty kymmenen etnografista teemahaastattelua haja-asutusalueiden asukkaiden kanssa eri puolilla Suomea. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastoviisaan asumisen käsite herättää kysymyksiä asukkaissa. Asukkaat liittävät siihen energian ja veden säästämistä, mutta tarkempi määritelmä mietityttää, samoin kuin se mikä olisi viisain tapa toimia asumisen kysymyksissä. Ilmastoasioista puhutaan asukkaiden mielestä ristiriitaisesti ja monet kokevat, että eritoten kaupunkiasuminen vastaan maaseutuasuminen -jako on latautunut keskustelunaihe, jossa haja-asutusalueiden asukkaita syyllistetään monista asioista heidän parhaista pyrkimyksistään huolimatta. Yleisimpinä toimijuutta määrittävinä tekijöinä asukkaat mainitsevat taloudellisen tilanteen sekä motivaatiotekijät. Toiset kuitenkin näkevät taloudellisen tilanteen ilmastoviisautta rajoittavana ja toiset edistävänä tekijänä. Toisaalta rahan puutteen koetaan rajoittavan erilaisten ilmastolle parempien ratkaisujen hankintaa, esimerkiksi aurinkopaneeleita tai ilmanlämpöpumppuja, kun taas toisaalta rahan vähyys koetaan kuluttamista rajoittavana tekijänä positiiviseksi, sillä kuluttaminen lisää päästöjä. Motivaatio samaten koetaan kasvatuksen ja muista välittämisen kautta yhdeksi suurimmaksi ilmastoviisautta edistäväksi tekijäksi, mutta toisaalta mahdollisten asuinkumppaneiden motivointi sekä tiedon hankinta paremmista valinnoista koetaan rajoitteiksi. Toimijuutensa edistämiseksi asukkaat toivovat kaikki ilmastoviisaisiin asumisen ratkaisuihin taloudellista avustusta, joko hintojen laskun, verohelpotusten tai tukien muodossa. Toisena toimijuutta edistävänä tekijänä esiin nousee, että yhteiskunnan tulisi tehdä yksilön ilmastoviisaat valinnat aiempaa helpommiksi, sillä vaikeiden päätösten tekeminen ja epätietoisuus vaikeuttavat niitäkin, jotka yrittävät toimia ilmastoviisaasti. Yleisesti asumisen ilmastoviisaudessa asukkaat tuntuvat keskittyvän asioihin, joihin he eivät pysty itsestään riippumattomista syistä vaikuttamaan, vaikka teoreettisen tutkimuksen valossa jokaisen olisi merkittävämpää keskittyä asioihin, jotka ovat oleellisia juuri nykyisen asumistilanteen puitteissa.
-
(2023)Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta välttämättömät päästövähennykset edellyttävät toimia kaikilta yhteiskunnan sektoreilta. Kaupungeilla ja sen asukkailla on päästöjen vähentämisessä tärkeä rooli, sillä merkittävä osa Suomen kulutusperäisistä kokonaispäästöistä syntyy kaupungeissa ja erityisesti kotitalouksien kulutuksesta. Tässä tutkielmassa tutkitaan kotitalouksien ilmastoviisaan asumisen arkisia käytäntöjä sekä niiden muodostumiselle keskeisiä elementtejä. Tutkimuksessa ilmastoviisaalla asumisen käytännöillä tarkoitetaan sellaisia kodin arjen toimia ja ratkaisuja, joilla pyritään minimoimaan ilmastolle haitallisia seurauksia. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaiset tekijät ovat edellytyksiä kotitalouksien ilmastoviisaan asumisen käytäntöjen omaksumiselle ja millaisilla ohjauskeinoilla kaupungeissa asuvia kotitalouksia voitaisiin kannustaa asumaan ilmastoviisaammin. Tutkimuskohteena on ku-luttajien näkemykset ilmastoviisaasta asumisesta ja siihen liittyvistä käytännöistä sekä heidän toimijuudestaan asumisen ilmastoviisauden edistämisessä. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena osana Helsingin yliopiston Decarbon-Home-tutkimushanketta. Tutkimuksen aineisto koostui kahdeksasta puolistrukturoidusta haastattelusta. Lisäksi neljälle kotitalouksista toteutettiin pelillistämiskokeilu, jossa he seurasivat kahden viikon ajan oman kodin lämpötilaa sekä sähkön ja veden kulutusta sovelluksen avulla. Haastatteluihin osallistui eri kokoisia ja erilaisissa asunnoissa kaupunkiseudulla asuvia kotitalouksia, jotka olivat entuudestaan kiinnostuneita ilmastoviisaasta asumisesta. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui käytäntöteoriaan, jossa pyritään ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä arkipäiväisten käytäntöjen avulla. Analyyttisenä viitekehyksenä käytettiin erityisesti Elizabeth Shoven, Mika Pantzarin ja Matt Watsonin sosiaalisten käytäntöjen mallia, jonka mukaan kulutuskäytännöt muodostuvat materiaalien, kompetenssien ja merkitysten elementtien yhteisvaikutuksesta. Tuloksia analysoitiin myös kotitalouksen ympäristömyönteisestä kulutuskäyttäytymistä ja käyttäytymisen muutosta koskevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tulokset viittaavat siihen, että asumisen käytäntöihin vaikuttavia tekijöitä voidaan tunnistaa kaikista käytäntöteorian elementeistä eli materiaalien, kuten kodin teknologian ja ominaisuuksien, kompetenssien eli käytäntöihin liittyvien tiedollisten ja taidollisten kyvykkyyksien, sekä merkitysten eli ilmastomyönteisten arvojen, normien, asumisen toiveiden ja ihanteiden tasoilta. Tutkimuksen mukaan kotitaloudet suhtautuvat ilmastoviisaisiin käytäntöihin myönteisesti, mutta kokevat jotkin ratkaisut haasteelliseksi toteuttaa. Kotitalouksia kannusti ilmastoviisaisiin asumisen käytäntöihin niille liitetyt merkitykset, kuten huoli ja vastuuntunto ilmastonmuutoksesta, ekologiset asumisen ihanteet sekä ympäristö- ja ilmastomyönteiset arvot. Muita ilmastoviisauteen kannustavia tekijöitä olivat kustannuksissa säästäminen sekä aiheesta kiinnostunut lähipiiri. Ilmastoviisaan asumisen esteinä puolestaan nähtiin toimien kalleus, ristiriitaiset sosiaaliset normit, puutteet kyvykkyyksissä eli liian vähäinen tai vaikeasti ymmärrettävä tieto ilmastoviisaista toimintatavoista sekä puutteet materiaalisessa elementissä, kuten asunnon energiatehokkuudessa tai kodin teknologiassa. Lisäksi kotitalouksien vaikutusmahdollisuuksia selitti jonkin verran asunnon sijaintiin tai omistusmuotoon liittyvät tekijät. Tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia oikeudellishallinnollisia, taloudellisia ja informaatio-ohjauksen sekä tuuppauksen ja ympäristön suunnittelun ohjauskeinoja, joilla voitaisiin helpottaa ilmastoviisaiden asumisen käytäntöjen toteuttamista kotitalouksien näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että ilmastoviisaiden kulutuskäytäntöjen omaksuminen edellyttää yksilöiden kannustamisen lisäksi myös laajempia kollektiivisia ja yhteiskunnallisia toimia, jotka edesauttavat kotitalouksien toimijuutta ja mahdollisuuksia asua ilmastoviisaasti. Ilmastoviisasta asumista voitaisiin edistää ennen kaikkea kehittämällä materiaalisten edellytysten sekä ymmärrettävän tiedon saatavuutta sekä pyrkimällä muuttamaan sosiaalisia ja kulttuurisia normeja ja asumisen ihanteita sellaisiksi, jotka ovat linjassa maapallon kantokyvyn kanssa.
Now showing items 1-2 of 2