Browsing by Subject "ilo"

Pro gradu-tutkielman aiheena on ilo vaikeassa elämäntilanteessa. Aihetta lähestytään kysymällä, millaisesta ilosta köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa kerrotaan ja millaisia kertomisen keinoja kirjoittajat käyttävät jäsentäessään elämäänsä ilon ja myönteisyyden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on myös se, mitä ilosta kertomisen keinot kertovat vallitsevista köyhyyteen ja köyhiin liittyvistä kulttuurisista käsityksistä. Ilon määrittelyssä käytetään apuna erityisesti Spinozan ilon filosofiaa, jossa iloa ovat kaikki myönteiset tunteet. Ilon lisäkäsitteenä on resilienssi, jolla viitataan kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista. Tutkielman aineistona on Tutkimusarkistosta saadut Työssä ja köyhä! -kirjoituskilpailulla vuonna 2015 kerätyt kirjoitukset, jotka käsittelevät työssäkäyvien köyhien kokemuksia köyhyydestä. Kirjoituksia on lähestytty sisällönanalyyttis-narratiivisella menetelmällä. Ilon ilmenemisen muotoja on tarkasteltu sisällönanalyyttisesti teemoitellen. Narratiivisen menetelmän avulla kirjoituksista on etsitty erilaisia ilosta kertomisen keinoja sekä kulttuurisia käsityksiä, joihin kirjoittajat tukeutuvat kertoessaan ilosta. Köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa iloa ilmaistaan erityisesti arvojen ja asenteiden avulla. Ilo jäsennetään osaksi elämää erilaisten toimijuuksien avulla valintoina, itsensätoteuttamisena, oppimisena, lupumisena ja hyväksymisenä. Aktiiviseen toimijuuteen liittyvässä ilossa aikaperspektiivi on laaja, iloa jäsennetään menneisyyden ja tulevaisuuden kautta. Iloa jäsennettään myös kertomalla pienistä ilon hetkistä vaikeissa tilanteissa, joissa toimijuus on näkymätöntä, eikä tilanteessa nähdä mahdollisuuksia muutokseen. Tällaisessa ilossa aikaperspektiivi supistuu nykyhetkeen. Ilo näyttäytyy kirjoituksissa myös resilienssimäisenä selviytymisenä ja pärjäämisenä. Kulttuurisia köyhyyteen liittyviä käsityksiä kirjoittajat ilmaisevat vertailun ja vastapuheen avulla jäsentäessään tilannettaan ja iloa osaksi elämäänsä. Vertailulla erottautudutaan ei-köyhistä tai liitytään heihin. Vastapuheen avulla tehdään erontekoa köyhyydestä vallitseviin yleisiin käsityksiin, kuten häpeään. Arvokkuus näyttäytyykin ilon mahdollistajana köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa. Köyhyyden kokemuksiin liittyvä ilo näyttäytyy arvoina ja asenteina, joiden omaksuminen vaatii joskus kovaa työtä. Toimijuus on tärkeä ilon mahdollistaja, ja sen monimuotoisuuden huomioiminen olisi tärkeää esimerkiksi sosiaalityössä. Ilon ja toimijuuden huomioiminen osana köyhyyden kokemuksia voi laajentaa käsitystä köyhyydestä ja hyvän elämän kriteereistä, ja vähentää stigmatisointia ja ulkopuolisuutta, joita köyhyyteen usein liittyy.

Tämä tutkielma tarkastelee Raamatun merkitystä kiitollisuuden saavuttamisessa ja säilyttämisessä. Tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys Raamatun teksteillä oli haastateltujen kiitollisuuden kokemuksissa. Auttoiko Raamattu kiitollisen asenteen saavuttamisessa, vai loiko se mahdollisesti jonkinlaisen rasitteen, vai vaikuttiko Raamattu lainkaan yksilötasolla kiitollisuuden tematiikassa? Tutkielmaan haastateltiin viittä eri puolilla Suomea asuvaa henkilöä. Haastattelumetodina oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkielman teoreettisena tarkastelukulmana toimi Mary Clark Moschellan ilon teologia. Tämän lisäksi tuloksia tarkasteltiin kiitollisuuteen liittyvien teologisten tutkimusten ja psykologisten tutkimusten valossa. Viiden henkilön haastatteluaineisto antaa selvän viitteen siitä, että Raamatulla on merkitystä kiitollisen elämänasenteen toteutumisessa. Raamatun merkitys korostui erityisesti silloin, kun elämässä tuli vastaan vaikeita tai kärsimystä aiheuttavia tilanteita. Tällöin haastateltujen oli haastavampi havaita elämässä olevia hyviä asioita kiitoksen arvoisina. Tällöin he kokivat, että Raamattu auttoi heitä havaitsemaan olemassa olevan hyvän. He havaitsivat myös vaikeuksien itsessään sisältävän jotakin hyvää ja kiitoksen arvoista. Osa haastatelluista pyrki Raamatun tukemana kiitokseen jo vaikeuksien vallitessa negatiivisista tunteistaan huolimatta. Tämä mahdollisti ja lisäsi vaikeuksien aikana rauhan ja turvan kokemusta. Kiitollisuus limittyi ilon teologian iloon siten, että niin ilolla kuin kiitollisuudellakin tarkoitetaan ohimeneviä tunteita kattavampaa, affektien alueelle sijoittuvaa käsitettä. Kiitollisuus näyttäisi toimivan ikään kuin porttina ilon polulle, johon saattaa olla kärsimyksen keskellä muuten vaikea päästä. Aineisto antaa viitteitä myös siitä, että kun Raamattu koetaan kiitollisuutta tukevana ja siihen rohkaisevana, niin merkittävässä asemassa on henkilön raamattunäkemys / raamattusuhde eikä niinkään henkilön ulkoinen kristillisyys. Kiitollisuuden ja Raamatun välisen suhteen ymmärryksen lisäämisellä voidaan kehittää sielunhoidollista kohtaamista ja seurakunnan toimintaa. Raamatun ja yksilön välisen suhteen tuntemus on puolestaan tarpeen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnin edistämisessä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.