Browsing by Subject "jäädyttämismääräys"

Tutkielmassa käsitellään Euroopan unionin integraatiokehityksen myötä syyttäjän työssä tapahtunutta kansainvälistymiskehitystä. Tutkielman tarkoituksena on esitellä neljä merkittävintä kansainvälistä instrumenttia, joita kansalliset syyttäjät käyttävät kansainvälisliitännäisiä rikosasioita käsitellessään ja niiden myötä havainnollistaa kansallisen syyttäjän tehtäväkentän laajenemista aiemmin melko puhtaasti kansallisten rikosasioiden ja niiden hoitamisen ulkopuolelle. Tutkielmassa pyritään vastaamaan siihen, miten syyttäjäntyö on muuttunut ja mitä sen myötä syyttäjiltä nykyään työssään vaaditaan. Tutkielman ydinkysymysten äärelle pääsemiseksi käydään läpi toisiinsa erottamattomasti liittyviä EU-rikosoikeudellisia perusperiaatteita kuten keskinäisen luottamuksen sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita sekä näiden periaatteiden pohjalle rakentuvaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Näiden kautta päästään tarkastelemaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle sekä kansallisten rikos-lainsäädäntöjen lähentämiselle pohjautuvia, syyttäjän työssään käyttämiä kansainvälisiä instrumentteja eli eurooppalaista ja pohjoismaista pidätysmääräystä, eurooppalaista tutkintamääräystä sekä jäädyttämismääräystä. Kutakin instrumenttia säädellään eri tavoin (puitepäätös, sopimus, direktiivi, asetus) ja kunkin osalta syyttäjällä on hieman toisistaan poikkeava rooli, joka ulottuu rikosprosessin eri vaiheisiin. Tutkielmassa pyritään systematisoimaan näiden kansainvälisten instrumenttien sisältöä ja merkitystä sen kautta, millainen rooli syyttäjällä on tilanteissa, joissa kukin määräys annetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan merkittävää kansainvälisoikeudellista periaatetta, erityissääntöä, jonka mukaan rikoksen johdosta luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Erityissäännön merkityksen voidaan katsoa muuttuneen hyvin pitkän ajan saatossa hiljalleen alkuperäisestä, etenkin EU-rikosoikeudellisessa viitekehyksessä tarkasteltuna. Tutkielmassa pyritään tarkastelemaan sitä, mikä tämän erityissäännön sisältö on yleisesti sekä erityisesti aiemmin esiteltyjen syyttäjän käyttämien kansainvälisoikeudellisten instrumenttien kohdalla ja miten sen perimmäinen tarkoitus ja merkitys on muuttunut. Aihetta tarkastellaan erityissäännön suhteessa syytesidonnaisuuden periaatteeseen käytännöllisesti sekä Euroopan unionin tuomioistuimen että Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön kautta.