Browsing by Subject "käännöksen vanheneminen"

Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisen käännöksen uusintapainoksia. Tavoitteena on selvittää, miten ja miksi yhden käännöksen eri painokset voivat erota toisistaan. Vastausta tähän etsitään tutkimalla sitä, millaisia korjauksia Samuli Suomalaisen vuonna 1876 kääntämään Aleksandr Puškinin Kapteenin tytär- romaanin suomennokseen on tehty sen myöhemmissä, toisiaan seuraavissa painoksissa (1910, 1922, 1949 ja 1990). Samalla tutkimuksessa selvitetään, millaiset korjaukset ovat kullekin painokselle tyypillisiä. Tutkimusaineisto on rajattu suomennosten ensimmäiseen lukuun. Tarkastelen tutkimuksessani teoreettisesta näkökulmasta kolmea osa-aluetta: käännöksen vanhenemiseen liittyviä käsityksiä, uusintapainoksia ja niihin liittyvää korjaustyöstä sekä suomen kirjakielen kehityksestä 1800–luvulla. Tutkimus pohjautuu erityisesti Outi Paloposken ja Kaisa Koskisen tekemiin havaintoihin uusintapainoksista. Tutkimusmetodina käytän vertailevaa menetelmää, jossa uudempaa painosta verrataan sitä edeltäneeseen painokseen rivi riviltä. Taulukkoon kirjatut korjaukset luokitellaan sisältönsä perusteella kategorioihin, ja lähempään tarkasteluun otetaan pääasiassa ainoastaan yli kolme korjausta sisältävät kategoriat. Määrälliseen tutkimusotteeseen yhdistyy laadullisuus, joka ilmenee pyrkimyksenä löytää selitys uusintapainoksiin tehdyille korjauksille. Ensimmäisen (1876) ja toisen (1910) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 58 korjausta. Korjausten luonne ilmentää suomen kirjakielen muuttumista ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, ja toiseen painokseen tehdyt korjaukset selittyvät pääasiassa kielen kehittymisellä. Toinen (1910) ja kolmas (1922) painos ovat keskenään identtisiä. Kolmannen (1922) ja neljännen (1949) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 229 korjausta. neljännen (1949) ja viidennen (1990) painoksen osalta 30 korjausta. Sekä kolmannen ja neljännen että neljännen ja viidennen painoksen väliset korjaukset selittyvät useammin korjaajan henkilökohtaisilla tyylillisillä valinnoilla kuin kielen kehityksellä. Tutkimustulokset vahvistavat Paloposken ja Koskisen näkemystä siitä, että eri painoksissa korjausperiaatteet voivat vaihdella ja että uusintapainos saattaa sisältää joko vain vähäisiä kielellisiä muutoksia tai suuren määrän mitä erilaisimpia korjauksia. Tutkimushavainnot innostavat selvittämään, mitä kääntäjän tyylille voi tapahtua uusintapainoksissa.