Browsing by Subject "käännös"

Pro gradu -tutkielmani käsittelee alaviitekäännökseksi nimittämääni käännösmuotoa, jossa näkyy samanaikaisesti kaksi tai useampia erikielisiä tekstejä, joista yksi on käännös ja joista vähintään yksi on alaviitteenä eli erillään sivun alareunassa. Tutkielman tavoitteena on luoda yleiskatsaus tähän formaattiin, joka on jäänyt tähänastisessa käännöstutkimuksessa varsin vähälle huomiolle. Vertailukohtana on niin kutsuttu perinteinen sarjakuvien kääntäminen, jossa sarjakuvan lähtökielinen kieliaines korvataan käännöksellä. Kuvaan alaviitekäännöksen erityispiirteitä tekemällä huomioita aineistosta, joka käsittää 70 kappaletta Suomessa vuosina 2000–2012 julkaistua alaviitekäännettyä sarjakuvakirjaa. Kustanteet ja niiden tiedot on koottu Helsingin kaupunginkirjastoista Fennica- ja HelMet-hakupalveluiden, kenttätutkimuksen, muutamien keskustelufoorumilta saatujen vinkkien sekä julkaisijoiden ja kääntäjien kanssa käydyn sähköpostinvaihdon avulla. Koska aineisto rajoittuu kirjastoista saataviin kustanteisiin, etenkin alaviitekäännettyjä omakustanteita lienee enemmän kuin mitä tässä työssä on lueteltu. Aineiston perusteella alaviitekäännös näyttäisi olevan eniten käytössä pienkustantamoiden julkaisemissa sarjakuvakirjoissa, jotka on käännetty suomesta englanniksi. Suomi–englanti käännössuunnan yleisyys antaisi ymmärtää, että moni kustanne on julkaistu ulkomaan markkinoita silmällä pitäen. Tähän viittaisi myös se, että ensimmäiset alaviitekäännetyt sarjakuvakirjat ilmestyivät samoihin aikoihin, kun suomalaisilla sarjakuvilla alkoi olla kysyntää ulkomailla. Lisäksi on mahdollista, että alaviitekäännöstä hyödynnetään myös esiteltäessä sarjakuvakirjaa käännösoikeuksista kiinnostuneille ulkomaisille julkaisijoille. Kääntäjän kannalta alaviitekäännöksen suurin hyöty lienee se, että se tuo joustoa tilarajoitteisiin, sillä mikäli käännösteksti ladotaan alaviitteeseen, sen ei tarvitse vastata pituudeltaan tarkkaan lähtötekstiä. Se ei kuitenkaan poista rajoitteita täysin, sillä alaviitteessäkään ei ole tilaa loputtomiin – joissakin tapauksissa jopa vähemmän kuin sarjakuvassa. Alaviitekäännöksen voi katsoa heikentävän sarjakuvatarinan luettavuutta, sillä alaviitteen teksti on yleensä varsin pienellä tekstikoolla ja sen sijainti pakottanee lukijan siirtämään katsettaan jatkuvasti sivun alalaitaan. Käännösmuoto lienee kuitenkin julkaisijan kannalta varsin kustannustehokas: yksien kansien väliin saa samoilla painokustannuksilla kaksi kieltä, minkä lisäksi kuvankäsittelyn tarve vähenee, mikäli käännöstä ei ladota tai tekstata sarjakuvaan.

Tämän pro gradu -tutkielman päätarkoitus on selvittää, miten Kersti Juva kääntää suomeksi englannin morfosyntaktisen progressiivisen aspektin, eli be V+ing -rakenteen, käännöksessään Washingtonin aukio Henry Jamesin teoksesta Washington Square. Tutkimuskysymykseni on, mitä keinoja Kersti Juva käyttää progressiivisen merkityksen ilmaisemiseen, ja säilyvätkö progressiiviset merkitykset ylipäätään käännöksessä. Suomen kielessä tai laajemmin suomalais-ugrilaisissa kielissä ilmenevää aspektia ovat tutkineet Kangasmaa-Minn (1985, 1993), Heinämäki (1980, 1984, 1994), Sulkala (1996), Yli-Vakkuri (1987). Nurminen (2015) on tarkastellut suomen aspektia keskittyen muutaman verbin aspektuaalisiin ominaisuuksiin. Suomen objektin sijavaihtelua ja sen yhteyttä aspektiin ovat tarkastellet Leino (1991) ja Larjavaara (2019). On myös olemassa aiempaa kontrastiivista tutkimusta suomen ja slaavilaisten kielten, lähinnä venäjän aspektista (Tommola 1984, 1987, 1990 2000), mutta tietääkseni suomen ja englannin aspekteja ei olla aiemmassa tutkimuksessa verrattu syvällisesti Tutkielmani aineisto on paraleelikorpus, joka sisältää Henry Jamesin Washington Squaren ja sen käännöksen Washingtonin aukio. Tein englanninkielisestä korpuksen osasta haun, joka palautti rakenteet, jotka alkavat be-verbin jollain muodolla ja päättyvät verbiin, joka päättyy ing-morfeemiin. Sen jälkeen tarkastelin suomennoksesta, millaisia keinoja Juva käyttää englanninkielisen progressiivisen aspektin kääntämiseen. Tärkein tulos on, että Juva ilmaisee progressiivista aspektia monin eri keinoin, esimerkiksi käyttämällä partitiiviobjektia ja erilaisia adverbiaaleja, mutta käyttää morfosyntaktista progressiivia, eli rakennetta olla V+mAssA vain kerran. Tästä seuraa päätelmä, että progressiivista merkitystä täytyy voida ilmaista muuten kuin käyttämällä morfosyntaktista progressiivia. Tärkein tällainen muu keino on käyttää predikaattia, jolla on tietynlainen leksikaalinen aspekti. Asiasanat: progressiivinen aspekti, aspekti, suomen kieli, Kersti Juva, käännös