Browsing by Subject "käytännöt"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2023)Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää arjen käytäntöjen merkitys ruokahävikin synnyssä ja ennaltaehkäisyssä. Tutkimuksen näkökulmaksi valikoitui kotitaloudet, koska aiempien tutkimusten mukaan kotitaloudet aiheuttavat teollisuusmaissa suurimman osan ruokahävikistä. Lisäksi aiempien tutkimusten mukaan ruokahävikin ekologiset vaikutukset ovat suuremmat ruokaketjun loppupäässä. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi, joista ensimmäisen avulla kartoitettiin, millaisia käytäntöjä kuluttajilla on arjessaan ruokahävikkiin liittyen. Toisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, minkälaiset käytännöt voisivat auttaa ruokahävikin ennaltaehkäisyssä. Teoriapohjana oli aiempien ruokahävikkitutkimuksen lisäksi suunnitellun käyttäytymisen teoria ja käytäntöjen teoria. Käytäntöjen teoriaa hyödynnetään käyttäytymisen ja sen ristiriitaisuuden selittämisessä, kun taas suunnitellun käyttäytymisen teoria tarjoaa mahdollisuuksia ennustaa käytöstä tietyissä olosuhteissa. Tutkimuksen tutkimusstrategia oli kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto koottiin yhdeksän eri kotitalouden edustajan haastatteluista. Haastattelut tehtiin huhti- ja toukokuussa 2022. Kotitalouksien koko, haastateltavien sukupuoli ja ikä sekä asuinpaikka vaihtelivat. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimuksen mukaan kotitalouksien arjen käytännöt ruokahävikkiin liittyen voitiin jakaa tiedostettuihin ja tiedostamattomiin käytäntöihin. Tiedostetut arjen käytännöt olivat hyvin rutiininomaisia, kun taas tiedostamattomat käytännöt liittyivät lähinnä arjen helpottamiseen. Arjen helpottaminen nouseekin keskeisimmäksi tekijäksi myös ruokahävikin vähentämisessä ja ennaltaehkäisyssä, sillä tutkimuksen mukaan juurisyynä kotitalouksille syntyvälle ruokahävikille on rutiinien ja arjen käytäntöjen rikkoutuminen. Tutkimuksen tuloksien avulla saatiin koottua suositukset eri kohderyhmille ruokahävikin ennaltaehkäisyä ajatellen.
-
(2020)School lunch is an important aspect of food education. A school meal provides energy for the school day, but it is also meant to teach healthy eating habits and good manners. On the other hand, it is a respite in the middle of schoolwork and pupils’ free time along with friends. The basics of the national curriculum outline that school meals are part of the teaching and can also be used to support the adoption of a sustainable lifestyle. However, skipping school lunch is common among high school pupils. The purpose of this thesis is to examine the adolescents’ eating and eating-related practices at school. The focus is on high school pupils who often skip school meals. The aim is to increase the understanding of the phenomenon of non-participation in school lunches. Understanding food-related practices and the justifications for food practices from pupils’ perspective can support the development of food education in a way that better supports adolescents' participation in school lunches. The research topic was approached by means of qualitative research. The data was collected in the beginning of 2017 at one of the schools that participated in the Own Choice -project, funded by the Ministry of Social Affairs and Health and implemented by the Youth Academy. The material consists of theme interviews with ten young people aged 13–16. The transcribed data was analysed using thematic analysis and the concept of accounts was used in the interpretation. According to the study, skipping school lunches was associated with many school practices, such as rules, temporal and spatial arrangements, the example of teachers, and the way meals were organized. Living for the moment was characteristic to the pupils' food-related activities during school day. Adolescents explained non-participation in school lunches mainly with personal reasons. The desire for social belonging was a key justification for skipping school lunches, but even more often it led pupils to participate in school meals. Involving students in everyday school practices in a stronger and more diverse way would support participation in meals, but attention should also be paid to the role of teachers as food educators. More effective tools should be developed for teachers, parents, and canteen staff to enable them to support children and youth in different ages to participate in school meals.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten kasvisruoka sovitetaan osaksi kouluruokailun käytäntöjä. Tutkin tilannetta, jossa kasvisruoka muutetaan uudistuneiden kouluruokailusuositusten mukaisesti vapaavalintaiseksi kolmessa suomalaisessa yläkoulussa. Tarkastelen kasvisruoan aseman parantamisen nostattamia jännitteitä kouluruokailun ihanteiden välillä sekä ruokapalveluhenkilöstön ratkaisuyrityksiä syntyneiden jännitteiden sovittelemiseksi. Arvioin myös ratkaisuyritysten muutospotentiaalia: uusintavatko ne vanhoja käytäntöjä vai mahdollistavatko kouluruokailun muuttumisen kasvispainotteisemmaksi? Tutkielmani viitekehys rakentuu terveys- ja hyvinvointitutkija Annemarie Molin ruokakäytäntöjen kompleksisuutta käsittelevän tutkimuksen varaan. Vapaavalintaisen kasvisruoan tuominen osaksi kouluruokailua vaatii lukuisia pieniä korjaustoimenpiteitä vanhoissa toimintatavoissa. Samalla ruokapalveluhenkilöstö sovittaa arkisessa tekemisessä yhteen kouluruokailun erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia ihanteita. Hyvä ruoka on aina kompromissi, joka vaatii herkkyyttä ihanteiden välisten jännitteiden tunnistamiselle. Tulosteni mukaan kasvisruokailun edistäminen nostatti jännitteen kasvispainotteisuuden ja ruoan alkuperän huomioimisen välille. Erityisesti maaseudulla ruokapalveluhenkilöstön huolena oli se, että kasvisruoka vähentää kotimaisten raaka-aineiden käyttöä. Kasvisruoalle etsittiin paikka sujuvuuden ihannetta vaalien, jolloin kasvispainotteisuuden edistämisestä joustettiin. Myös ruoan syödyksi tuleminen ja hävikin minimointi olivat ihanteita, joista ruokapalveluhenkilöstö ei ollut valmis tinkimään kasvispainotteisuuden edistämiseksi. Useimmat ruokapalveluhenkilöstön ratkaisuyrityksistä ennemmin ylläpitivät kouluruokailun nykyisiä käytäntöjä kuin onnistuivat murtamaan niitä. Aineisto kuitenkin paljasti myös ratkaisuja, jotka saattavat mahdollistaa käytäntöjen muuttumisen kasvispainotteisemmaksi. Tällaisia olivat esimerkiksi kasvisruoan asemointi mausteisemmaksi vaihtoehdoksi. Tutkielmani keskeisenä johtopäätöksenä on, että kouluruokailun käytäntöjen muutos vaatii kasvispainotteisuuden hivuttamista käytäntöihin päättäväisesti mutta kaiken aikaa syntyviä jännitteitä havainnoiden. Huomion kiinnittyminen liiaksi vain yhteen ihanteeseen voi johtaa kouluruokailun kokonaisuuden kannalta kehnoon lopputulokseen.
-
(2019)Tutkielman aiheina ovat lihan ja kasviproteiinien kulutuksen muutos sekä niiden kulutus ja tärkeys syömisen ja ruoanlaiton käytännöissä. Tutkielmassa tarkastellaan lihan ja kasviproteiinien kulutuksen muutosta ruokatapojen ja ruokatottumuksen muutoksen käsitteellisiin vastinpareihin perustuen. Lisäksi tarkastellaan lihan ja kasvisproteiinien kulutusta käytäntöjen teorian pohjalta. Tutkimus on määrällinen, ja sen aineisto on kerätty Taloustutkimuksen toteuttamana kyselynä tammikuussa 2018. Tutkielman aineistosta on etsitty taustamuuttujia ja yleisiä ruokaan liittyviä arvostuksia, jotka selittävät lihan tärkeyttä ruoka-aineena syömisen ja ruoanlaiton käytännöissä. Samoin on tarkasteltu papujen arvostusta ruoka-aineena selittäviä muuttujia. Tämän lisäksi aineistosta on muodostettu kolme kuluttajaryhmää vastaajien ilmoittaman lähimenneisyyden lihan, kasvisten ja kasviproteiinien kulutuksen muutoksen perusteella. Näitä kolmea ryhmää eli keventäviä kuluttajia, kasviproteiineja lisänneitä kuluttajia ja muuttumattomia kuluttajia on verrattu keskenään lihan ja papujen tärkeyden, yleisten ruokaan liittyvien arvostusten ja kasviproteiineihin liittyvien mielikuvien suhteen. Tämän lisäksi on tarkasteltu ryhmien eroja sen suhteen, kuinka usein lihaa ja kasviproteiineja kulutetaan, korvataanko lihaa kasviproteiinituotteilla ja miten vastaajat aikovat muuttaa kulutustaan lähitulevaisuudessa. Tutkielman mukaan kaksi ryhmää on vähentänyt lihan kulutustaan. Keventävät kuluttajat ovat jossain määrin siirtyneet punaisesta lihasta broileriin, kalaan ja kasviksiin, kun taas kasviproteiineja lisänneet kuluttajat ovat vähentäneet kaikkea lihan kulutusta ja siirtyneet kuluttamaan kasviproteiineja. Näitä kahta ryhmää yhdistää ruoan terveellisyyden ja luonnollisuuden arvostus, mutta erottelevana muuttujina ovat uutuudenpelko sekä lihantuotantoon ja kulutukseen liittyvien eettisten ongelmien tärkeys. Keventävät kuluttajat ovat kasviproteiineja lisänneitä kuluttajia uutuudenpelkoisempia, kun taas kasviproteiineja lisänneet kuluttajat kiinnittävät enemmän huomiota eettisiin ongelmiin. Tarkasteltaessa lihan tärkeyttä syömiseen ja ruoanlaittoon liittyvissä käytännöissä, liha on tärkeä ruoka-aine keventäville kuluttajille ja muuttumattomille kuluttajille. Kasviproteiineja lisänneille kuluttajille liha on selvästi vähemmän tärkeä ruoka-aine kuin muille ryhmille, ja kasviproteiineja lisänneet kuluttajat myös käyttävät kasviproteiineja säännöllisesti. Tällä ryhmällä on myös myönteisimmät mielikuvat kasviproteiineista verrattuna muihin ryhmiin.
-
Rajankäyntiä alttiuden areenalla : klassinen grounded theory -tutkimus työelämän arjen käytännöistä (2016)In knowledge-intensive work, knowing and learning are integrated in numerous ways with other areas of activities. On the other hand, the work itself and workplace learning are multiform phenomena. These factors can manifest themselves as rhetoric tensions, paradoxes or gaps between public discourses, private discussions and empirical experiences of working life. The main focus of the discussions and studies on working life is often directed towards development and learning. Less attention is given to daily mundane activities and routine tasks or problems. This study is stimulated by tensions and gaps between the views of working life expressed in public debate, in the research literature as well as in the empirical experiences of employees. The study focuses on everyday working life practices, in which various phenomena from different theoretical traditions are connected to each other to form heterogeneous configurations. This study applies theoretically open and empirically based approach so that the issues of everyday working life are not shaded under dominant discussions or pre-adopted theoretical frameworks. The aim of this study is to form a conceptual model based on empirical data on what is going on in everyday working life. Classic grounded theory was used as a research method because it is a data-driven approach that produces conceptual knowledge. The data was gathered in open interviews with ten men and women of different ages who represented a variety of professional groups, educational backgrounds and work organisations. The interview data contains information about everyday working life in the form of events, experiences and thoughts such as those told by the workers themselves. The results of the study form an abstract model, which is named border faring theory. This theory is formulated on the basis of empirical data and it explains, by border and related concepts, what is going on in everyday working life. The core concept of the theory is border faring – a process that includes the steps of pressurising the border, activating the border, and manoeuvring on the arena of exposure as well as updating the premises of border faring. The border, in turn, is understood as a setting for the border faring process. The setting includes five discrete but inter-related elements: the area of preconditions, the area of supply and the area between the last remaining areas, called the arena of exposure. These areas are separated by two borders, called the border of preconditions and the border of supply. This view of the border differs from those concerning working life or workplace learning where borders are treated as single entities. The areas of preconditions and supply give border faring premises, which can be divided into themes of valuing, being and state of affairs. The border of preconditions or the border of supply can be activated in two ways: the border is opened in the direction of the arena of exposure or the border is locked. On this basis, the activation can be classified into the principles of border opening, border locking and the principle allowing both opening and locking. The features of the arena of exposure are organised as paired characteristics, and manoeuvrings on the arena of exposure are represented as typology. The aim of border faring is to seek continuity by using, searching, finding, retrieving, providing, fighting, refusing, securing, exchanging and sharing – in other words, by combining in different ways different resources of areas of preconditions and supply in various settings for border faring. In connection with the process of border faring, the setting for it will also change. The desired continuity can be by its nature, stabilising or altering. It seems that working life studies and discussions emphasise the breaking of boundaries instead of stabilising or consolidating them. The border crossings are justified by learning or development needs, even if the crossings can lead as a whole or for the future to negative consequences. Among the studies that utilise the concept of the border, border faring theory advocates the view that borders and border-related activities can be both valuable and problematic. Instruments such as border faring theory are needed for studies on workplace learning and development activities because of their indirect, unforeseen and undesirable effects. The settings of border faring apply to various participants differently, resulting in diverse border activities. Different tactics are used at the arena of exposure and various combinations are implemented, and thus a variety of outcomes are generated in terms of learning and knowledge. So, for all parties, border crossing does not necessarily always mean learning or development in the desired direction. According to border faring theory, borders are crossed for various reasons and common motives or objectives are not always a guarantee of proactivity. Borders are also maintained to ensure learning, development and task performance. Border faring is an approach to cope in everyday working life and it can be applied to the examinations of dynamics and settings of daily practices we well as interactions of working places. The model with two borders illustrates how performance can be easy or laborious, and why changes, development projects or daily routine tasks are sometimes difficult and long-lasting processes. Border faring theory presupposes neither change nor maintenance in advance as desirable for the state of affairs. To working places or communities, the theory provides a starting point for development tasks and activities to enhance reforms and tools to detect and support existing good practices. Border faring theory can be applied in addition to working life to other areas, such as formal education. To scientific research activities, the ideas and concepts of border faring theory can serve as starting points or stimuli to new studies. The concept of the border is a useful tool in working life research and its practical applications, but in the increasingly complex world of working life, the border and border-related activity are understood as a more diverse phenomenon as single borders, their characters and border crossings.
-
(2017)Tässä tutkielmassa keskitytään adoptiossa syntyvään sukulaisuuteen suomalaisten aikuisten adoptoitujen kannalta. Tutkielma nivoutuu osaksi antropologista sukulaisuudentutkimusta. Antropologinen adoptiontutkimus on keskittynyt länsimaissa usein vanhempien kokemuksiin ja kansainvälisiin adoptoituihin sekä identiteettiin. Tässä tutkielmassa sivutaan identiteettiä mutta erityisesti tutkimuskysymykseksi nousee tiedon rooli näiden adoptoitujen sukulaisuuden käytännöissä. Muiden tieteenalojen adoptiotutkimuksiin verrattuna tässä tutkielmassa korostetaan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin merkitystä. Teoreettinen tausta on sukulaisuudentutkimuksen uudessa paradigmassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kesällä-syksyllä 2014 puolistrukturoituja teemahaastatteluja käyttäen. Aineisto koostuu 1950-1990-luvuilla Suomesta ja kansainvälisesti adoptoitujen sekä muutaman näiden vanhemman haastatteluista. Aineisto teemoiteltiin osin teoria-, osin aineistolähtöisesti ja teemat koottiin yhteen, jolloin niistä syntyi työn perusrakenne. Tutkimuksessa kuvataan kontekstina suomalaisen perheen ja adoption historiaa ja nykypäivää teorialähteiden avulla ja jäljitetään perheen eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden tendenssejä, jotka ovat vaikuttaneet adoptioon viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi myöhemmin työssä analysoidaan tiedon ja identiteetin kulttuurista yhteyttä ja vallitsevan, eksklusiivista kuulumista korostavan identiteettitarinan vaikutusta adoptoitujen sukulaisuustiedon käytäntöihin. Kerätyn aineiston valossa adoption vahvin tiedollinen käytäntö on ollut adoptiosta ja synnyinvanhemmista vaikeneminen ja tätä salaisuutta myös adoptoidut kantavat ja toisaalta käyttävät strategisesti hyväkseen kohdatessaan perheen ulkopuolisen maailman. Adoption jälkipalvelu osoittautuu adoptoiduille sekä esteeksi että mahdollistajaksi adoptiota ja synnyinsukua koskevaa tietoa hankittaessa ja käytettäessä. Adoptoitujen joukossa nousussa on ollut vaikenemisesta luopuminen ja tiedon selvittäminen, etsiminen, ja tässä adoptoidut käyttävät erilaisia temporaalisia strategioita, kuten pysähdyksiä, vain tiettyyn pisteeseen etenemistä ja tulevaisuuteen suuntautumista yhteydenpidossa synnyinsukulaisiin. Tiedon puute saa adoptoidut usein kuvittelemaan erilaisia mahdollisuuksien maailmoita ja selvitettyä tietoa synnyinsuvuistaan he punovat valikoidusti osaksi identiteettitarinoitaan. Tiedolle löytyy myös rajat: se ei voi korvata yhdessä elettyä elämää ja jaettua historiaa ja synnyinsuvun osaksi tuleminen ja sukulaisuussuhteiden luominen on usein työlästä ja onnistuu vain suhteessa joihinkin sukulaisiin. Tutkielman valossa voi sanoa, että tieto on adoptiossa syntyvässä sukulaisuudessa merkittävässä roolissa ja adoptoidut käyttävät sitä strategisesti, mukauttavat sitä ja sen vaikutuksia itseensä ja suhteisiinsa. Tässä tutkielmassa otetaan myös osaa klassiseen antropologiseen sukulaisuudentutkimuksen keskusteluun sukulaisuuden luonteesta ja tullaan siihen johtopäätökseen, että adoptioissa syntyvä sukulaisuus on hybridistä: adoptiosuku ja synnyinsuku erottuvat ja yhdistyvät adoptoitujen kokemuksissa ja saavat merkityssisältöjä vahvasti suhteessa toisiinsa jatkuvassa prosessissa.
Now showing items 1-6 of 6