Browsing by Subject "käytäntöjen teoria"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuskohteena on älykodin tuottaman ajantasaisen kulutustiedon vaikutus asukkaiden arkisiin käytäntöihin. Tutkielmaa varten on haastateltu kolmeatoista kotitaloutta Kalasataman alueella sijaitsevasta kahdesta älykodista. Älykoteihin liittyy painotus asumisen ympäristövaikutusten vähentämisestä. Toistaiseksi älykotien kasvihuonepäästöjä pienentävä vaikutus nojaa kuitenkin voimakkaasti asukkaan aktiiviseen rooliin. Tämän tutkielman älykoteihin on asennettu kulutuksesta lähes ajantasaista tietoa antava internetissä toimiva palvelu sekä mahdollisuus sammuttaa etäohjaustoiminnon avulla sähkövirrat asunnon eri pistorasioista. Älykodin tuottaman kulutustiedon avulla kannustetaan asukkaita vähentämään sähkönkulutusta sekä ajoittamaan paljon sähköä kuluttavia toimintoja halvemman sähkön hinnan ajankohdille. Aikaisemman tutkimuksen perusteella asukkaat eivät kuitenkaan ole aina halukkaita muuttamaan toimintatapojaan vähemmän energiaa kuluttaviksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käytäntöjen teorian käsitys toiminnasta ja toiminnan muutokseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielmassa nojaudutaan erityisesti Elizabeth Shoven, Mika Pantzarin ja Matt Watsonin teoriaan, jonka mukaan toimintamallit syntyvät, pysyvät ennallaan ja muuttuvat, kun toimintaan liittyvien merkitysten, toiminnan harjoittajan kompetenssin sekä toimintaan liittyvien materiaalisten elementtien suhteet muuttuvat. Tutkielmassa analysoidaan asukkaiden haastatteluja tarkastelemalla niitä Shoven, Pantzarin ja Watsonin määrittelemän toiminnan kehikon avulla. Tutkimuskysymykset ovat: Miten tekninen osaaminen sekä älykodin teknologialle annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas käyttää kulutustiedoista informoivaa ja etäohjauksen mahdollistavaa älykodin nettisovellusta? Miten sähköä säästäviin käytäntöihin liittyvä osaaminen ja säästäville käytännöille annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas muokkaa kodin sähköä kuluttavia arkisia toimintojaan (kuten ruoanlaittoa, saunomista ja pyykinpesua) säästävämmiksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla? Miten edellä esitetyt tekijät ovat yhteydessä siihen, että asukas ei muokkaa energiaa kuluttavia arkisia toimintojaan älykodin tuottaman kulutustiedon pohjalta? Ensimmäinen keskeinen tulos liittyy asukkaan teknologisen osaamisen ja älykodin teknologiaan linkittyneiden viihteellisyyden merkitysten suhteeseen. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että erityisen paljon informaatioteknologian parissa aikaa viettävät asukkaat kokevat älykodin teknologian käytön mielekkäänä ja käyttävät sovellusta suhteessa enemmän kuin vähemmän teknisesti orientoituneet asukkaat. Vastaajat, joilla on vähemmän teknologista kompetenssia saattavat yhdistää älykodin teknologiaan vaivalloisuuden merkityksiä, mikä voi vaikeuttaa älykodin internetsovelluksen käyttöä asumisen sähkönkulutuksen pienentämisen tukena. Toinen keskeinen tulos liittyy asukkaiden sähköä säästäviin käytäntöihin liittämiin merkityksiin. Sellaiset vastaajat, jotka eivät ole muokanneet arkisia toimintojaan säästävämmiksi älykodin kulutustietojen avulla liittävät tämän aineiston perusteella myös säästäviin arkisiin käytäntöihin vaivalloisuuden ja jonkinlaisen epänormaaliuden merkityksiä. Sellaiset vastaajat, jotka toimivat älykodissa sähköä säästäen ovat tyypillisesti toimineet säästäväisesti myös ennen älykotiin muuttoa. Tutkielman analyysissa ehdotetaan, että useat sähköä säästäviä toimintoja harjoittavista vastaajista kokevat toimintansa merkityksen liittyvän yksinkertaisesti mahdollisuuteen säätää omaa toimintaansa asumisesta kertyneen tiedon avulla. Yksi pariskunta eroaa muusta tutkimusaineistosta erityisen monipuolisesti arkea läpileikkaavilla säästävillä käytännöillään. Pariskunnalla on muihin vastaajiin nähden laajempi osaaminen toimia älykodin teknologian parissa. Lisäksi he ovat aineiston ainoita vastaajia, jotka liittävät harjoittamiinsa energiaa säästäviin käytäntöihin ympäristönsuojeluun liittyviä merkityksiä.

Ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, kansanterveydelliset haasteet ja globaalisti kasvava väestö vaativat suuria muutoksia ruokajärjestelmässä ja kulutustottumuksissa. Länsimaissa, joissa syödään paljon lihaa, ruokajärjestelmän haasteisiin voidaan vastata siirtymällä kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Miehet syövät selvästi enemmän lihaa, vähemmän kasviksia ja ovat vähemmän kiinnostuneita kasvisruoasta kuin naiset. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta miesten lihansyönnin vähentämisestä eli fleksauksesta ja erityisesti maskuliinisuuden toteuttamisen roolista siinä. Tähän liittyy läheisesti miesten fleksaukseen liitettävien merkitysten tutkiminen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu hegemonisen maskuliinisuuden teoriasta sekä käytäntöjen teoriasta. Viitekehyksessä huomioidaan myös maskuliinisuuden toteuttamisen valtaulottuvuus. Tutkimusotteena on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä hermeneuttista kehää. Aineisto on kerätty harkinnanvaraisella otannalla, ja se koostuu yliopistossa opiskelevista, lihansyöntiään vähentäneistä miehistä. Miehet yhdistivät lihaan kylläisyyden, lihasten kasvattamisen sekä palkintoruoan merkityksiä. Kasvisruokaan puolestaan liitettiin edelläkävijyyden, sivistyksen, vastuullisuuden, reiluuden mutta myös miehekkyyden merkityksiä. Fleksauksen käytäntö näyttäytyy joustavana maskuliinisuuden toteuttamisen strategiana, jossa huomioidaan kussakin tilanteessa vallallaan oleva käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta. Yliopistoympäristössä miesten kasvissyönti sopii hegemoniseen maskuliinisuuteen, kun taas konservatiivisemman mieskuvan ympäristöissä se ei välttämättä sovi. Kasvissyönti ei tee siis miehistä vähemmän miehiä yliopistolla tai kotona. Toisaalta konservatiivisemmissa konteksteissa miehisyys voi horjua, ja sitä voi joutua puolustelemaan. Miehet poikkesivat lihansyönnistä lähinnä sellaisissa konteksteissa, joissa se oli jo muutenkin hyväksyttävää – kotona ja opiskelijaravintoloissa. Muissa, mahdollisesti konservatiivisemman mieskuvan konteksteissa, kuten juhlistaessa jotain tai sukulaisten kanssa ruokaillessa, miehet pyrkivät välttämään leimautumista ideologisista tai muista periaatteellisista syistä kasvisruokaa syöviksi miehiksi, kuten vegaaneiksi tai kasvissyöjiksi. Tutkimukseni mukaan yliopiston ilmapiiri sekä kasvisruoan runsas tarjonta tekevät miesten fleksauksesta helppoa. Kasvissyöntiä tukevat sosiaaliset ja materiaaliset rakenteet näyttäisivät johtavan siihen, etteivät miehet kokeneet kasvissyönnin olevan sukupuolikysymys tai liittyvän heidän miehisyyteensä. Vasta poistuttaessa yliopistoympäristössä vallitsevasta maskuliinisuus-käsityksestä toiseen ympäristöön, jossa vallitsi konservatiivisempi käsitys miehenä olemisesta, tämä sukupuoliulottuvuus tuli näkyväksi esimerkiksi vitsailemisena miehen kasvissyönnistä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena ihmiskunta on joutunut pohtimaan monipuolisesti keinoja päästöjen hillitsemiseksi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että siirtyminen kasviperäisiin ruokavalioihin on yksi keinoista auttaa ihmiskuntaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä vähentämään ruoantuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia. Samaan aikaan ruokatarjonnan monipuolistuminen on lisännyt kiinnostusta tutkia kuluttajien ruokavalintojen syitä tarkemmin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kaurajuoman kulutuskäytäntöä arjessa. Kaurajuoma valikoitui tutkimuksen kohteeksi, sillä se on laajasti tunnettu kasvipohjainen elintarvike. Tutkimuksen teoreettiset vaikutteet tulevat käytäntöjen teoriasta (practice theory, theory of practice), joka keskittyy selittämään käytäntöjen muodostumista arjessa. Tutkimuksessa kartoitetaan teorian vaikutteiden mukaisesti sekä kuluttajien siirtymä- että vakiintumisvaihetta kaurajuoman käyttämiseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1) Miten ja miksi kuluttajat kertovat siirtyneensä kaurajuomien kulutuskäytännön harjoittajaksi? 2) Mikä saa kuluttajan pysymään kaurajuomien kulutuskäytännön harjoittajana ja havaitseeko hän jotain ongelmia kaurajuomien käytössä? Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu haastattelu. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään kuluttajien kaurajuoman käyttöä arjen toiminnoissa. Tutkielman haastatteluihin osallistui seitsemän ihmistä, jotka olivat käyttäneet kaurajuomaa arjessansa. Tutkimustulokset analysointiin teemoittelemalla. Tutkimustulosten perusteella kuluttajat siirtyvät kaurajuoman käyttäjiksi maun sekä ekologisuuden perusteella. Lisäksi siirtymää helpotti, mikäli kaurajuoman käytäntö sopi osaksi arkea. Yhdeksi tärkeimmistä syistä nousi se, että kuluttaja oli kokeillut tuotetta aikaisemmin. Kuluttaja pysyi kaurajuoman kulutuskäytännön harjoittajana pitkälti samoista syistä kuin siirtyi kaurajuoman käyttäjäksi. Kaurajuoman käytön vakiintumiseen vaikuttivat kuitenkin lisäksi tuotteiden säilyvyys sekä toimiminen omassa arjessa. Keskeisimmiksi ongelmiksi käytön vakiintumisessa muodostui, että kuluttajilta puuttui tieto siitä, kuinka kaurajuomaa voidaan hyödyntää ruoanlaitossa ja leivonnassa, jolloin käyttö vaatii enemmän perehtymistä kuin perinteisten maitotuotteiden käyttö. Tämä tutkimuksen tulokset loivat selkeämpää jaottelua siirtymisen ja käytön vakiintumisen syistä, joita ei useinkaan ole eritelty kasvipohjaisten elintarvikkeiden käyttöä koskevissa tutkimuksissa. Näin tutkimustulokset voivat tukea käytännön muodostumisen eri vaiheissa ja näin edistää kaurajuomien käyttöä. Mielenkiintoinen lisätutkimusaihe olisi selvittää, kuinka yleistettäviä tämän tutkimuksen tulokset ovat koskien muita kasvipohjaisia elintarvikkeita.

Although its importance has decreased, milk is still an important part of Finnish food culture. Ethical and climate reasons have caused a decrease in the use of milk in the recent years, as milk production impacts the environment significantly. The purpose of this research was to find out what kind of role milk has played and still plays in Finnish society. An analysis of the “Yhteishyvä” magazines between the years 1950–2022 was conducted to find out what kind of milk related content is in the magazines and how the use of milk has changed over the years. Milk has previously been studied, for example, from the perspectives of consumption and nutrition while, in this study, magazines were chosen as the research material, because by studying them one can access both the past and present time, and milk has not yet been studied from this perspective. A total of 98 of Yhteishyvä magazines were selected as material, in which 95 articles, 42 advertisements and 31 food recipes were examined in detail. The material was collected from the microfilms of the National Library and the newspaper collections of the Pasila Main Library. The milk related themes found in the data were analyzed with data-driven content analysis using thematization. The practices related to milk were analyzed by applying practice theory. Themes of milk production, food culture, health and responsibility were found in Yhteishyvä magazines. In the production theme, the appreciation and mechanization of livestock farms were emphasized, while in the food culture theme, selling, consumption, everyday life and food trends were found. In the health theme, hygiene was initially emphasized, and since the 1970s, special diets were discussed increasingly. Responsibility contents were found in the 21st century magazines. Elements of practice theory found in the magazines were materials, skills, and meanings. Materials such as milk packaging became more hygienic over the years. Competences, like information about the health or environmental effects of milk, was increased. Among the meanings, the importance of milk was emphasized especially earlier on because milk was considered central to Finland's self-sufficiency. The change in the contents of the magazines can be seen as describing the general milk related trend in Finland. Although the importance of milk decreased over the years, it is still a strong part of Finns’ everyday practices.