Browsing by Subject "käyttäytyminen -- talous"

Ihmisten säästämistä motivoi muun muassa varautuminen eläkeikää varten. Toinen tärkeä syy säästämiselle on valmistautuminen ennalta odottamattomiin tulevaisuuden menoihin. Säästämällä ja toisaalta ottamalla lainaa yksilöt voivat myös tasata kulutustaan elinkaarensa aikana. Säästönsä yksilöt voivat sijoittaa riskipitoisempiin osakkeisiin tai vähemmän riskillisiin joukkovelkakirjoihin. Riskillisiin kohteisiin sijoittaessaan yksilöt luonnollisesti odottavat sijoitukselleen parempaa tuottoa. Sekä säästämisasteen että säästöjen osakepainon on havaittu vaihtelevan paljon yksilön tulojen mukaan. Osakkeiden korkeasta riskipreemiosta huolimatta ihmiset sijoittavat säästöistään niihin pienemmän osan, kuin mitä perinteiset elinkaarisäästämismallit ennustavat. Tutkielmassani pyrin selvittämään, pystyvätkö käyttäytymistaloustieteen mallit perinteisiä malleja paremmin selittämään ihmisten elinkaarisäästämistä sekä säästöjen allokaatiota. Tutkimuksen toisessa luvussa esittelen kahden periodin perusmallin, Modiglianin ja Brumbergin (1954) elinkaarimallin sekä Carrollin (1997) puskurisäästämismallin. Tämän luvun on tarkoitus esitellä perusmalli sekä antaa työkaluja seuraavissa luvuissa esiteltävien mallien käsittelyyn. Kolmannessa luvussa käyn läpi malleja, joissa yksilön hyötyfunktioon on tuotu tottumustermi mukaan. Malleissa yksilöiden tottumus muodostuu aikaisempien periodien tottumuksen, oman kulutuksen tai yksilöä ympäröivien ihmisten kulutuksen mukaan. Tässä luvussa käyn tarkemmin läpi sekä Gomesin ja Michaelidesin (2003) että Polkovnichenkon (2003) tottumusmallit. Seuraavassa luvussa tarkastelen Binswangerin (2010) mallia, jossa yksilön rationaalisuutta tulevaisuuden päätöstä tehdessä on rajoitettu. Tässä mallissa yksilö ei siis ensinnäkään osaa ottaa huomioon kaikkia mahdollisia maailmantiloja päätöstä tehdessään, eikä toisaalta pysty keskittymään kaikkiin tavoitteisiinsa samanaikaisesti. Malli on kahden periodin malli ja siinä on mukana myös elementtejä tottumusmalleista. tutkimuksessa havaitaan, että tottumusmallit eivät pysty mallintamaan yksilöiden elinkaarisäästämistä ja säästöjen alhaista osakepainoa. Tottumusmalleissa yksilöt sijoittavat varallisuudestaan liian suuren osan osakkeisiin empiirisiin havaintoihin verrattuna. Tämän lisäksi he osallistuvat osakemarkkinoille liian aikaisessa vaiheessa. Tämä siitäkin huolimatta, että Gomesin ja Michaelidesin (2003) mallissa on mukana osakemarkkinoille liittymisestä koituva maksu. Tottumusmallit kuitenkin onnistuvat perinteisiä malleja paremmin kuvaamaan yksilöiden eri elämän vaiheiden säästämispäätösten suhteellisia muutoksia. Binswangerin (2010) tavoitemalli pystyy tarkastelemistani malleista parhaiten kuvaamaan yksilöiden työtulojen ja säästöjen osakepainon välistä yhteyttä. Tavoitemalli antaa myös yhden selityksen sille, miksi pienituloiset eivät juuri osallistu osakemarkkinoille. Tässä mallissa kuten käsittelemissäni tottumusmalleissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon muun muassa asunnon omistamista eikä hajautetun osakesalkun muodostamisesta koituvia kuluja. Osakkeista on siis malleissa saatettu tehdä liian houkuttelevia.