Browsing by Subject "käyttäytymistaloustiede"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten markkinakriisi vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen ja dispositioefektin ilmenevyyteen ja sen muutoksiin. Aineisto on kerätty COVID-19-pandemian aikana ja koostuu suomalaisista sijoittajista. Tutkimuksessa pyritään lisäksi löytämään demografisia muuttujia, joilla dispositioefektin ilmenevyyttä voitaisiin selittää. Tutkimuksessa tuloksille luodaan viitekehys aiemmista empiirisistä tutkimuksista ja teorioista, joilla dispositioefektiä on havainnollistettu ja selitetty. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimuksessa siirrytään empiiriseen osioon, jossa dispositioefektiä ja sen muutosta mitataan suomalaisista yksityissijoittajista koostuvan aineiston pohjalta. Aineisto koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen pitää sisällään suomalaisten sijoittajien transaktioita ja toinen Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden hintatietoja vuosilta 2017-2021. Dispositioefektin voimakkuuden laskemiseksi käytetään mallia, jossa verrataan sijoittajan realisoimattomien ja realisoitujen osakkeiden markkinahintojen suhdetta. Dispositioefektin muutosta COVID-19-kriisin aikana tutkitaan aikasarja-analyysilla, ja demografisten muuttujien yhteyttä dispositioefektin suuntaan ja voimakkuuteen puolestaan regressioanalyysilla. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että sijoittajat kärsivät dispositioefektistä. Tämä tutkimustulos tukee aiempia tutkimuksia. Aikasarja-analyysin tulokset indikoivat, että sijoittajien reaktio COVID-19-kriisiin vähentää dispositioefektin määrää ja että sijoittajat ovat halukkaampia realisoimaan myös tappioitaan COVID-19-kriisin alkamisen jälkeen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan markkinan tilalla on vaikutusta sijoittajien dispositioefektin voimakkuuteen, ja teorioita, joiden mukaan sijoittajat ovat halukkaita realisoimaan tappioita, kun he olettavat markkinahintojen jatkavan laskuaan. Regressioanalyysin tulokset osoittavat naisten kärsivän miehiä voimakkaammasta dispositioefektistä, mikä on myös linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa iällä ei havaittu olevan vaikutusta dispositioefektin ilmenevyyteen tai voimakkuuteen. Dispositioefekti on hyvin tunnettu ja empiirisesti koeteltu sijoittajilla havaittu käyttäytymisharha. Tämän tutkielman tulokset tukevat aiempaa tutkimusta ja antavat uutta tietoa siitä, kuinka sijoittajat reagoivat globaaliin markkinakriisiin ja siitä, miten dispositioefektin ilmenevyys ja voimakkuus muuttuvat sijoittajien kohdatessa markkinakriisin, jonka ominaispiirteitä ovat pelko ja epävarmuus.
-
(2017)Investors tend to allocate large shares of their portfolios to their domestic equity. Domestic equity seems to attract investors all around the world more than foreign equity does. This phenomenon, usually called equity home bias, seems to persist even if many international capital market restrictions have been lifted. In this thesis I examine this topic from three different points of view. The first part examines what are the benefits of international diversification of equity portfolios. I study this issue by using historical stock market index data and related literature. I conclude that the lack of international diversification of equity portfolios is suboptimal for risk averse investors in a theoretical framework, as we assume that there are efficient markets, similar taxes and costs. The second part examines the observable level of equity home bias across nations. I answer this question by presenting calculated EHB-values from a research article and compare these values with gross domestic product per capita values and a variable indicating capital market restrictions. I find both of these values to be significant explainers for EHB-value. In the third part, I analyse the cause of equity home bias with the aid of academic studies in the fields of behavioral finance and cognitive psychology. I present possible behavioral and institutional explanations and evaluate the plausibility of those. I conclude that the institutional explanations are likely to explain a significant proportion of equity home bias in developing countries, while the behavioral ones provide a more plausible explanation in developed countries, as the institutional explanations cannot explain as much of the equity home bias in developed countries.
-
(2022)Tutkielmassa tutkin kuluttajan valintakäyttäytymistä hyväntekeväisyydessä ja hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttämiä tuuppauksia lahjoituksien lisäämiseksi. Tuuppauksilla tarkoitetaan mitä tahansa valinta-arkkitehtuurin muotoa, jolla voidaan vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen kuluttajan valinnanvapauteen ja kustannuksiin koskematta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tuuppaukset vaikuttavat hyväntekeväisyyslahjoituksiin. Jotta voidaan ymmärtää tuuppauksien muodostamaa kokonaisuutta, on tärkeää ensin ymmärtää, miten kuluttajat toimivat erilaisissa valintatilanteissa, ja miksi kuluttajat lahjoittavat hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät tuuppauksien avulla näitä tietoja apunaan kerätessään lisää lahjoituksia. Tutkimuksessa tarkastelen tarkemmin kolmea eri tuuppausstrategiaa verraten niitä muihin asiayhteyksiin. Näiden lisäksi tutkin, voiko aikaepäjohdonmukaisuutta käyttää tuuppauksena. Oikein käytettynä tuuppaukset ovat tehokkaita työkaluja, mutta ne ovat herkkiä muutoksille ja saattavat helposti aiheuttaa erilaisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat näkyä negatiivisina sivuvaikutuksina. Tuuppaukset herättävät huolta niiden eettisyyden kannalta. Vaikka hyväntekeväisyydessä lahjoitukset menevät hyvään tarkoitukseen, onko eettisesti oikein käyttää hyväksi tietoa siitä, miten kuluttajat käyttäytyvät lahjoitustilanteissa.
-
(2014)Ihmisten päätöksentekoa ohjaa usein intuitiivisuus ja suhtautuminen tapahtumien todennäköisyyksiin. Aina ei ole mahdollista tehdä perusteellista analyysia päätöksenteon tueksi, vaan päätöstä saattaa ohjata luontainen toiminta. Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa sisältää aina kolme erilaista osaa. Ensimmäinen on valintojen kohde, eli mitkä valinnat ovat olemassa. Toinen on valintojen lopputulemien arvottaminen eli millaisen hyödyn kussakin lopputulemassa saa. Kolmantena on funktio, joka mallintaa lopputulemista ja valinnoista koostuvan vertailukelpoisuuden eri yhdistelmien välille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten päätöksenteko muodostuu ihmisen tehdessä kertaluonteisia valintoja riskillisissä tilanteissa. Tarkoituksena oli löytää tekijät, jotka vaikuttavat valinnan muodostumiseen. Tavoitteena oli myös verrata odotetun hyödyn teorian ja prospektiteorian päätöksenteon muodostumista. Maurice Allais esitti riskilliset valintakysymykset 1950-luvulla. Näihin kysymyksiin annetut empiiriset vastaukset olivat ristiriidassa odotetun hyödyn teorian kanssa. Tämän pohjalta syntyi paradoksi, joka kyseenalaisti odotetun hyödyn teorian. Odotetun hyödyn teoria perustuu Von Neumann – Morgensternin aksiomaattiseen odotetun hyödyn arvottamiseen. Henkilölle muodostuu riskiaversiivisuuden lajit, joiden mukaan hän tekee riskilliset päätökset. Kahnemannin ja Tverskyn luoma prospektiteoria on käyttäytymistaloustieteen kulmakiviä. Teorian mukaan ihminen ei painota havaitsemiaan todennäköisyyksiä lineaarisesti päätöksenteossa. Tappion kaihtaminen on yksi prospektiteorian löydös, jolla voidaan selittää tehtyjä valintoja, jotka eivät vaikuta rationaalisilta. Valintojen lopputulemia arvotetaan referenssipisteestä katsottuna. Prospektiteoria ehdottaa hylkäämään pysyvät preferenssit, sillä ne ovat referenssipisteriippuvaisia. Tutkielmassa esitetyillä teorioilla on riskimitat, joilla riskihalukkuutta voidaan mitata. Arrow-Prattin mitat on kehitetty odotetun hyödyn teorialle ja Köbberling-Wakkerin mitat tappion kaihtamiselle. Lopputulemana on, että päätöksenteossa riskillisissä valinnoissa mahdolliset tappiot painavat enemmän kuin voitot. Tämä voi ajaa ihmisen päätöksenteon samaan aikaan tappiota kaihtavaksi ja riskiä ottavaksi.
-
(2013)Ihmisten säästämistä motivoi muun muassa varautuminen eläkeikää varten. Toinen tärkeä syy säästämiselle on valmistautuminen ennalta odottamattomiin tulevaisuuden menoihin. Säästämällä ja toisaalta ottamalla lainaa yksilöt voivat myös tasata kulutustaan elinkaarensa aikana. Säästönsä yksilöt voivat sijoittaa riskipitoisempiin osakkeisiin tai vähemmän riskillisiin joukkovelkakirjoihin. Riskillisiin kohteisiin sijoittaessaan yksilöt luonnollisesti odottavat sijoitukselleen parempaa tuottoa. Sekä säästämisasteen että säästöjen osakepainon on havaittu vaihtelevan paljon yksilön tulojen mukaan. Osakkeiden korkeasta riskipreemiosta huolimatta ihmiset sijoittavat säästöistään niihin pienemmän osan, kuin mitä perinteiset elinkaarisäästämismallit ennustavat. Tutkielmassani pyrin selvittämään, pystyvätkö käyttäytymistaloustieteen mallit perinteisiä malleja paremmin selittämään ihmisten elinkaarisäästämistä sekä säästöjen allokaatiota. Tutkimuksen toisessa luvussa esittelen kahden periodin perusmallin, Modiglianin ja Brumbergin (1954) elinkaarimallin sekä Carrollin (1997) puskurisäästämismallin. Tämän luvun on tarkoitus esitellä perusmalli sekä antaa työkaluja seuraavissa luvuissa esiteltävien mallien käsittelyyn. Kolmannessa luvussa käyn läpi malleja, joissa yksilön hyötyfunktioon on tuotu tottumustermi mukaan. Malleissa yksilöiden tottumus muodostuu aikaisempien periodien tottumuksen, oman kulutuksen tai yksilöä ympäröivien ihmisten kulutuksen mukaan. Tässä luvussa käyn tarkemmin läpi sekä Gomesin ja Michaelidesin (2003) että Polkovnichenkon (2003) tottumusmallit. Seuraavassa luvussa tarkastelen Binswangerin (2010) mallia, jossa yksilön rationaalisuutta tulevaisuuden päätöstä tehdessä on rajoitettu. Tässä mallissa yksilö ei siis ensinnäkään osaa ottaa huomioon kaikkia mahdollisia maailmantiloja päätöstä tehdessään, eikä toisaalta pysty keskittymään kaikkiin tavoitteisiinsa samanaikaisesti. Malli on kahden periodin malli ja siinä on mukana myös elementtejä tottumusmalleista. tutkimuksessa havaitaan, että tottumusmallit eivät pysty mallintamaan yksilöiden elinkaarisäästämistä ja säästöjen alhaista osakepainoa. Tottumusmalleissa yksilöt sijoittavat varallisuudestaan liian suuren osan osakkeisiin empiirisiin havaintoihin verrattuna. Tämän lisäksi he osallistuvat osakemarkkinoille liian aikaisessa vaiheessa. Tämä siitäkin huolimatta, että Gomesin ja Michaelidesin (2003) mallissa on mukana osakemarkkinoille liittymisestä koituva maksu. Tottumusmallit kuitenkin onnistuvat perinteisiä malleja paremmin kuvaamaan yksilöiden eri elämän vaiheiden säästämispäätösten suhteellisia muutoksia. Binswangerin (2010) tavoitemalli pystyy tarkastelemistani malleista parhaiten kuvaamaan yksilöiden työtulojen ja säästöjen osakepainon välistä yhteyttä. Tavoitemalli antaa myös yhden selityksen sille, miksi pienituloiset eivät juuri osallistu osakemarkkinoille. Tässä mallissa kuten käsittelemissäni tottumusmalleissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon muun muassa asunnon omistamista eikä hajautetun osakesalkun muodostamisesta koituvia kuluja. Osakkeista on siis malleissa saatettu tehdä liian houkuttelevia.
Now showing items 1-5 of 5