Browsing by Subject "käyttöomaisuusinvestoinnit"

Suomen maatalouden tuotantorakennetta pidetään suhteellisen samankaltaisena eritoten Ruotsin kanssa ja maantieteellinen läheisyys merkitsee, että useissa maataloustuotteissa molempien maiden alkutuotanto kilpailee keskenään. Molemmat maat liittyivät vuonna 1994 Euroopan Unioniin, joka on ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen perustuva sisämarkkina-alue. Maataloushyödykkeiden kauppa eri jäsenmaissa on vapaata sisämarkkina-alueella. Lisäksi EU-alueella on yhteinen maatalouspolitiikka, joka rajoittaa yksittäisten jäsenmaiden oikeuksia päättää elinkeinoa koskevista asioista Välitön verotus, johon tuloverotus kuuluu, on jäsenmaiden kansallisen päätäntävallassa. Taloustieteellisestä näkökulmasta verotus aiheuttaa kustannuksen, joka vaikuttaa hyödykkeiden tarjontaan ja kysyntään. Verotus saattaa vääristää taloudellisten toimijoiden päätöksentekoa. Tällöin kansantalous ei ole optimitilassa. Tutkielmassa perehdytään Suomen ja Ruotsin maatalouden tuloverojärjestelmiin ja mahdollisiin eroihin poisto- ja varausjärjestelmissä. Poisto- ja varausjärjestelmä muodostaa olennaisen osan tuloksentasausjärjestelmää, ja saattaa siksi vaikuttaa maatalousyrittäjän investointipäätöksiin tavoilla, jotka eivät ole kokonaiskansantaloudellisesti optimaalisia. Tutkielman empiria perustuu maatalouden tuloverolomakkeilta laskettujen keskivertoinvestointiasteiden tilastolliseen t-testaukseen vuosien 2005-2015 aikana. Käyttöomaisuusinvestointiaste on tutkielmassa bruttokäyttöomaisuusinvestointien ja maatalouden myyntitulojen suhde. Tuotantosuunnista tarkastelussa on lypsy-, lihakarja- ja sikatilat. Ruotsissa on keskimäärin ollut matalampi käyttöomaisuusinvestointiaste kuin Suomessa. Etenkin kone- ja kalustoinvestoinneissa Ruotsin investointiasteet olivat melkein joka vuosi tuotantosuunnasta riippumatta tilastollisesti merkitsevästi matalampia kuin Suomessa. Tarkastelussa olleiden tuotantosuunnissa sikataloudessa kone- ja kalustoinvestointien investointiasteiden erot olivat pienimmät Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin pienten lypsykarjatilojen ja Suomen lypsykarjatilojen välillä erot olivat suurimmat. Suuret ruotsalaiset lypsykarjatilat olivat investoineet tarkastelujaksolla keskimäärin enemmän kuin Suomen lypsykarjatilat. Kuitenkin kone- ja kalustoinvestoinneissa suomalaiset lypsykarjatilat olivat investoineet keskimäärin enemmän kuin ruotsalaiset suuret lypsykarjatilat. Tutkielmassa ei oteta kantaa investointiasteiden erojen syistä. Ruotsissa kuitenkin on Suomea monipuolisempi varausjärjestelmä, kun taas Suomen varaus- ja poistojärjestelmä kannustaa Ruotsia enemmän investoimaan koneisiin ja kalustoon. Aihetta tulisi tutkia tilakohtaisella aineistolla ja muut mahdolliset selittävät muuttujat tulisi huomioida investointiasteiden erojen tutkimisessa.