Browsing by Subject "keuhkohuuhtelunäyte"
Now showing items 1-4 of 4
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Tutkimuksessa määritettiin sytologiset viitearvot keuhkohuuhtelunäytteille. 11 koirasta otettiin keuhkohuuhtelu (BAL) 5-7 viikon väliajoin seitsemän kertaa. Jokaiselle koiralle tehtiin yleistutkimus ennen rauhoitusta. Koirat rauhoitettiin medetomidiinilla ja riittävä anestesia saatiin propofolilla. Huuhtelunesteenä käytettiin fysiologista natriumkloridia 1 ml/kg jokaiseen huuhteluerään. Huuhtelu suoritettiin kummallekin pallealohkolle kahdesti peräkkäin fiberoskoopin näytteenottokanavan kautta. Välittömästi näytteenoton jälkeen jäähauteessa lasipurkissa olevat näytteet vietiin laboratorioon käsiteltäviksi. Näytteen kokonaistilavuus ja solupitoisuus (elävät ja kuolleet solut) määritettiin. Yhdenkertaisen sideharson läpi suodatetusta ja kahdesti sentrifugoidusta ja pestystä näytteestä sytosentrifugoitiin 40 000 elävää solua objektilasille. Saadut lasit värjättiin May-Grünwald-Giemsalla. Mikroskopoimalla eriteltiin 300 solua ja laskettiin eri solujen prosenttiosuudet. Sytologiset viitearvot määritettiin kunkin koiran keskiarvojen keskiarvosta 95 %:n luottamusvälillä. Saantoprosentti oli 57-63 % ja saaliin kokonaissolut 0,086-0,153 x 106 solua/ml. BAL-näytteidenerittelylaskennassa oli makrofageja 68,5-76 %, lymfosyyttejä 13,8-18,9 %, neutrofiilejä 3,9-5,8 %, eosinofiilejä 1,0-6,4 %, plasmasoluja 0,3-1,0 %, basofiilejä 1,0-1,9 % ja epiteelisoluja 0,4-1,2 %. Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty koiran akuuttien alempien hengitysteiden sairauksien etiologiaa, oireita, diagnoosia ja hoitoa. Kennelyskä ja keuhkokuume ovat tärkeimmät infektiiviset sairaudet. Parasiiteista vaeltavia suolikaistoukkia esiintyy Suomessa, mutta varsinaiset keuhkomadot ovat vielä harvinaisia. Keuhkoödeemi voidaan jaotella kardiogeeniseen ja ei-kardiogeeniseen. Yleisin keuhkoödeemin aiheuttaja on kardiogeeninen sairaus. Muita koiran keuhkosairauksia ovat keuhkojen eosinofiili-infiltraatio syndrooma, keuhkoruhje, keuhkojen tromboembolia, keuhkoverenvuoto ja akuuttihengitysvaikeusoireyhtymä.
-
(2024)Hevosen astma on yleisesti esiintyvä krooninen tulehduksellinen hengitystiesairaus, johon liittyy hengitysteiden herkistymistä pölylle, keuhkoputkien supistumistaipumusta sekä lisääntynyttä limaneritystä. Astma voidaan jakaa oireiden voimakkuuden perusteella lievään/kohtalaiseen astmaan sekä vakavaan astmaan. Astman tyypillisin oire on alentunut suorituskyky, minkä lisäksi voidaan havaita yskää, sierainvuotoa sekä vakavassa muodossa levossa esiintyvää hengitysvaikeutta. Mastsolut ovat tärkeässä roolissa ihmisen astman syntymekanismissa ja myös hevosen lievän/kohtalaisen astman alatyyppiin liittyy kohonnut mastsolujen osuus keuhkohuuhtelunäytteessä (bronchoalveolar lavage, BAL). Tämä astman alatyyppi on kuitenkin vielä melko huonosti tunnettu. Myös oireettomilla hevosilla voidaan toisinaan havaita kohonneita mastsoluosuuksia BAL-näytteissä, mutta tämän löydöksen kliininen merkitys on yhä epäselvä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli selvittää Yliopistollisen hevossairaalan hengitystieoireilevien potilashevosten sekä oireettomien tutkimushevosten BAL-näytteiden mastsoluosuuksien mahdollisia eroja sekä mastsoluosuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen aineistoon valikoitiin ne hevoset, joiden BAL-näyte oli tutkittu Yliopistollisen eläinsairaalan keskuslaboratoriossa vuosina 2005–2020. Hevosista kerättiin taulukkoon signalmentti, esitiedot, näytteenottokuukausi, tutkimuslöydökset, diagnoosi sekä jatkohoito. Tutkimuksessa tarkasteltiin aineiston muuttujien eroja kahden eri ryhmän välillä oireilun sekä BAL-näytteen mastsoluosuuden mukaan jaoteltuna sekä muuttujien välisiä korrelaatioita. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p < 0,05. Aineistoon kerättiin yhteensä 291 hevosta, joista oireilevia oli 74,9 % (n=218) ja oireettomia 25,1 % (n=73). Hevosten ikä vaihteli 1–24 vuoden välillä. Roduista aineistossa oli eniten puoliverisiä ratsuhevosia (n=101), suomenhevosia (n=79) sekä lämminverisiä ravihevosia (n=52). Sukupuoleltaan hevoset olivat pääasiassa ruunia (n=143) ja tammoja (n=119). Yleisimmät omistajan raportoimat oireet olivat yskä (n=114) ja alentunut suorituskyky (n=100). Aineiston hevosista 26,8 %:lla (n=78) diagnosoitiin lievä/kohtalainen astma ja 8,6 %:lla (n=25) vakava astma. BAL-näytteen kohonnut mastsoluosuus (≥2 %) havaittiin 55,3 %:lla (n=161) aineiston hevosista. Oireettomista hevosista jopa 63 %:lla (n=46) todettiin kohonnut mastsoluosuus. BAL-näytteen mastsoluosuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa oireilevien ja oireettomien hevosten välillä (p=0,096). Kliinisesti merkittäviä korrelaatioita mastsoluosuuksien sekä muiden muuttujien välillä ei todettu. Tutkimuksen perusteella BAL-näytteen mastsoluosuuden viitearvoa voisi olla syytä nostaa nykyisestä (<2 %), jotta arvoa voitaisiin hyödyntää luotettavammin astmadiagnostiikassa. BAL-näytteen mastsoluosuutta tulisi kuitenkin aina tulkita yhdessä hevosen historian, esitietojen ja muiden tutkimuslöydösten kanssa. Yksittäisten oireettomilla hevosilla ilmenevien merkittävän korkeiden (>5 %) mastsoluosuuksien kliininen merkitys on epäselvä ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Brakykefaalinen syndrooma on brakykefaalisuudesta eli lyhyestä kallonmuodosta aiheutuva oireyhtymä. Brakykefaalisen syndrooman oireita ovat mm. rohisevat ja kuorsaavat hengitysäänet, kakominen, regurgitaatio, oksentaminen, huonontunut rasituksen sietokyky ja hengitysvaikeudet. Brakykefaaliseen syndroomaan liittyy rakenteen muutoksia kuten liian pitkä pehmeä kitalaki, ahtaat sieraimet, evertoituneet laryngeaalisakkulukset eli uloskääntyneet kurkunpään umpipussit, evertoituneet tonsillat, hypoplastinen trakea eli kaventunut henkitorvi ja ahtautuneet ja nenänieluun työntyvät nenäkuorikot. Ylempien hengitysteiden ahtaus aiheuttaa voimistunutta ilmavirtausta hengitysteissä, kohonneen alipaineen rintakehässä ja sitä kautta hengitysoireiden lisäksi ruuansulatuskanavan oireita kuten gastroesofageaalirefluksia (GER). GER ja alahengitysteiden tulehdukselliset sairaudet, kuten keuhkofibroosi ja astma, on lääketieteessä yhdistetty toisiinsa. Patogeneesi ei ole täysin selvä, mutta hengitysteiden oireiden voimistajaksi epäillään refluksin mikroaspiraatiota. Mikroaspiraatio tarkoittaa pienten pisaroiden henkeen vetämistä. Lääketieteen tutkimuksissa on käytetty mikroaspiraation osoittamiseksi pepsiinin määrittämistä trakea- tai keuhkohuuhtelunäytteistä. Pepsiini on mahalaukun pääsolujen erittämästä pepsinogeenistä happamissa olosuhteissa muodostuva entsyymi, jota ei normaalisti tavata muualla elimistössä kuin mahalaukussa. Muita käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat olleet mm. pH-mittaus ja LLMI eli lipid-laden makrofagi indeksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko brakykefaalisilla koirilla refluksin mikroaspiraatiota tutkimalla niiden keuhkohuuhtelunäytteen pepsiinipitoisuutta. Hypoteesinamme oli, että brakykefaalisten koirien keuhkohuuhtelunäytteistä löytyisi pepsiiniä ja kontrolliryhmän keuhkohuuhtelunäytteistä ei. Tutkimuksessa koeryhmän (8 koiraa) tuloksia verrattiin mesatikefaalisten eli normaalikalloisten koirien tuloksiin (6 koiraa) ja mahanestettä aspiroineiden koirien (2) näytteisiin käyttämällä ELISA-testiä. Western blot –menetelmällä verrattiin pepsinogeeniä, brakykefaalisten koirien (2 koiraa) keuhkohuuhtelunäytteitä mesatikefaalisten koirien (2 koiraa) näytteisiin sekä koiran ja kissan oksennukseen. Tutkittujen näytteiden pepsiinikonsentraatiot olivat ELISA-tutkimuksessa epäjohdonmukaisia. Osassa mesatikefaalisten koirien näytteissä havaittiin pepsiiniä, mutta brakykefaalisten koirien näytteissä ei. Western blot –tutkimuksessa havaittiin saman suuruinen bändi (50 kDA) koiran oksennuksessa ja kaikkien koirien keuhkohuuhtelunäytteissä. Kyseisen kokoista bändiä ei havaittu pepsinogeenin kohdalla. Koska otoskoko oli koeasetelmassa pieni ja tulokset eivät olleet johdonmukaisia, tuloksia ei voida yleistää. Pepsiinin käyttö mikroaspiraation biomarkkerina koirilla vaatii lisää tutkimusta. Lupaavaa on kuitenkin se, että Western blotting –menetelmällä havaitaan pepsiini vasta-aineella oksennuksessa ja keuhkohuuhtelunäytteessä sama proteiini. Lisätutkimuksia tarvitaan varmistamaan havaittu proteiini pepsiiniksi sekä proteiinipitoisuuksiltaan tunnettujen näytteiden ajoa mahdollisten pepsiinimäärien eroavaisuuksiin osoittamiseksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Keuhkohuuhtelunäytteiden (bronchoalveolar lavage, BAL) ottaminen koirilta ja hevosilta on yleisesti käytössä oleva diagnostinen menetelmä. Keuhkohuuhtelunäytteet soveltuvat lähinnä diffuusien keuhkomuutosten tutkimiseen. Paikallisten muutosten diagnosoimiseen menetelmä ei sovellu yhtä hyvin, eikä menetelmää voi tavallisesti käyttää bakteriologisten määritysten tekemiseen. Tavallisesti BAL-näytteen yhteydessä saatuja eukaryoottisoluja käytetään lähinnä sytologisiin määrityksiin. Huuhtelunäytteen sisältämien tulehdussolupopulaatioiden perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä analysoitavan sairauden luonteesta ja vakavuudesta. Keuhkohuuhtelunäyteestä on perinteisesti määritetty mahdollisia patogeenimikrobeja ja -viruksia ja myöskin BAL-solujen tai BAL-huuhtelunesteen sisältämiä proteiineja tai peptidejä. Tosiaikainen kvantitatiivinen käänteiskopiointia hyödyntävä polymeraasiketjureaktio-menetelmä (RT-QPCR tai QPCR) on tehokas tapa solujen ilmentämien geenituotteiden määrän mittaamiseen. Menetelmä on yleisesti käytössä ja on syrjäyttänyt käytännössä kokonaan muut menetelmät, joita on aiemmin käytetty geenien ilmentämien tuotteiden kvantitointiin. QPCR-menetelmää on käytetty hevosten keuhkohuuhtelunäytteiden sisältämien eukaryoottisolujen geeniekspression tutkimiseen, sen sijaan julkaisuja koirien keuhkohuuhtelunäytesolujen analysointiin ei ole julkaistu. Julkaisuissa ei kuitenkaan ole yleensä tarkemmin kuvattu näytteiden ottamiseen, tutkittavan ribonukleiinihapon (RNA) eristämiseen tai muihin vaiheisiin liittyviä työvaiheita taikka vaiheisiin liittyviä ongelmakohtia. Yleisimmin tutkimuksen kohteena ovat olleet inflammaatiotapahtumassa mukana olevat geenit kuten eri interleukiinit ja kasvutekijät. Tämä kirjallisuuskatsauksen muodossa esitettävä lisensiaatintyö luo katsauksen hevosten ja koirien keuhkohuuhtelunäytteiden käsittelymenetelmiin, ja työssä esitetään aiempien julkaisujen ja Eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella menetelmäehdotuksia keuhkohuuhtelunäytteiden ottamiseen ja niiden käsittelemiseen. Näiden ehdotusten avulla on mahdollista määrittää luotettavasti huuhtelunäytteiden sisältämien eukaryoottisolujen ilmentämien geenituotteiden määrä kvantitatiivisella PCR:llä. Suositeltavana menetelmänä on TaqMan®-kemiaan perustuva menetelmä. Näytteiden käsittelyn vaiheet kuten nukleiinihappojen eristäminen, käänteiskopiontireaktio ja itse polymeraasiketjureaktioajo pystytään suorittamaan tavanomaisilla kaupallisesti saatavilla olevilla pakkauksilla niiden valmistajien ohjeita seuraamalla. Edellä mainittujen ehdotusten mukaisesti määritettäessä keuhkohuuhtelunäytesolujen ekspressiotuotteita kvantitatiivisella polymeraasiketjureaktiolla tulee eniten huomiota kiinnittää realistiseen koejärjestelyyn sekä huolelliseen näytteenottoon ja sitä seuraavaan RNA:n eristämisvaiheeseen. Yksittäisistä vaiheista juuri RNA:n eristämisen yhteydessä tapahtuvat virheet muodostavat suurimman virhelähteen. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää realistiseen tutkimussuunnitelmaan, käytettäviin TaqMan®-koettimiin olivat ne sitten itse suunniteltuja tai kaupallisesti hankittuja sekä saatujen tulosten merkittävyyteen.
Now showing items 1-4 of 4