Browsing by Subject "keuhkosyöpäorganoidi, keuhko-organoidi, keuhkosyöpä, organoidi"

Keuhkosyöpä on maailmanlaajuisesti yksi tappavimmista taudeista. Suomessa keuhkosyöpään kuolee vuosittain yli 2200 ihmistä. Keuhkosyövän ennuste on huono, sillä syöpä todetaan usein levinneessä vaiheessa, jolloin keuhkosyövän ainut kuratiivinen hoito eli leikkaus, ei ole mahdollinen. Levinneeseen keuhkosyöpään jarruttavana ja oirehoitona voidaan kokeilla sädehoitoa, solunsalpaajia ja immuno-onkologisia hoitoja. Keuhkosyöpä on heterogeeninen syöpä eli syöpäkudoksen solut ilmentävät erilaisia geenimutaatioita, jotka toimivat täsmälääkkeiden kohteina. Tässä tutkielmassa perehdytään keuhkosyöpäorganoideihin ja niiden kasvattamiseen. Organoidi on itsejärjestyvä solurypäs, joka kasvaa kolmiulotteisesti geelimäisessä kasvatusmatriksissa. Organoideja voidaan kasvattaa jakautumiskykyisistä soluista eli kanta-, kudoskanta- ja syöpäsoluista. Syöpäkudoksesta kasvatettu organoidi ilmentää alkuperäisen syöpäkudoksen rakennetta ja heterogeenisyyttä paremmin kuin klassinen kaksiulotteinen viljely. Näin organoidi soveltuu keuhkosyövän mallintamiseen ja muun muassa yksilölliseen lääketestaukseen klassista keuhkosyöpäsoluviljemää paremmin. Tutkimuksessa kasvatettiin Helsingin yliopiston ja mahdollisesti koko Suomen ensimmäisiä keuhkosyöpäorganoideja. Alkuperäinen tutkimus on edelleen menossa. Kudosnäytteet saatiin HUSissa keuhkosyövän hoidossa olevilta suostumuksen antaneilta potilailta. Näytteet kerättiin hoitoon liittyvistä leikkauksista ja biopsioista. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan ensimmäisten 164 kudosnäytteen kasvua. Näytteiksi rajatiin patologisanatomisella diagnoosilla varmistettuihin kiinteisiin keuhkosyövän kudosnäytteisiin (n = 93). Hyväksytyistä näytteistä 82 oli kirurgisia resektionäytteitä ja 11 biopsianäytettä. Kudosnäytteet käsiteltiin laboratoriossa ja asetettiin geelimäiseen matriksiin kasvamaan. Kasvatus oli onnistunut, jos organoidi muodostui ja osoitti kasvupotentiaalia. Kokonaiskasvatusprosentiksi saatiin 60,2 %, biopsianäytteissä 9,1 % ja kirurgisissa resektionäytteissä 67,1 %. Kasvatuksen onnistuminen ei ole vielä riittävällä tasolla kliiniseen käyttöön, mutta osoittaa potentiaalia jatkotutkimusta varten.