Browsing by Subject "kevyt jälkieditointi"

Jälkieditointi on nousussa oleva kääntämisen osa-alue, jossa koneen tuottamaa raakakäännöstä muokataan toimeksiannon laatuvaatimusten mukaiseksi. Ns. kevyessä jälkieditoinnissa tekstistä korjataan vain räikeimmät merkitys- ja kielivirheet, mikä voi olla kääntäjälle vaikeaa omaksua. Tutkielmani tarkoituksena on testata mahdollista kevyen jälkieditoinnin opetusmenetelmää. Menetelmässäni opiskelijat työstävät rinnakkain kahta laatuvaatimuksiltaan erilaista toimeksiantoa: laadultaan keskinkertaista kevyttä jälkieditointia ja korkeampaa laatua edellyttävää täyttä jälkieditointia. Lähtöoletukseni on, että kahden toimeksiannon tekeminen rinnakkain antaisi opiskelijoille suhteellisuudentajua ja auttaisi heitä suoriutumaan paremmin kevyestä jälkieditoinnista (keskittyminen vain olennaisiin korjauksiin, pienempi vaivannäkö kuin täydessä jälkieditoinnissa). Analysoin tutkielmassani Helsingin yliopiston ranskan kääntämisen opiskelijoilla teettämäni kokeellisen jälkieditointitutkimuksen tuloksia. Tutkimusryhmiä on kaksi, joista ryhmä 1 teki samasta tekstistä kevyen ja täyden jälkieditoinnin ja ryhmä 2 pelkän kevyen jälkieditoinnin. Jälkieditointitehtävän tulosten lisäksi keräsin tietoa opiskelijoiden toiminnasta ja ajatuksista tehtävän jälkeen täytettävällä verkkokyselyllä, henkilökohtaisilla haastatteluilla sekä taustatietolomakkeella. Tärkeimpänä teoreettisena viitekehyksenä toimivat eri jälkieditointiohjeet (mm. Rico & Torrejón 2012, TAUS 2010). Analyysin ensimmäisessä osassa, ns. merkitysanalyysissa, tutkin konekäännöksen merkitysongelmien korjaamista koehenkilöiden kevyissä jälkieditoinneissa. Luokittelen merkitysongelmat vakaviin, keskivaikeisiin ja lieviin, ja vertailen onnistuneiden ja ongelmallisten korjausten määrää molemmissa tutkimusryhmissä. Merkitysanalyysin lopuksi mainitsen myös, mitkä tekijät vaikeuttavat merkityksen välittymistä jälkieditoinnissa. Analyysin toisessa osassa, ns. minimaalisuusanalyysissa, tarkastelen koehenkilöiden tekemien jälkieditointikorjausten suhdetta toimeksiantojen laatuvaatimuksiin. Ensiksi tutkin toimeksiannon kannalta turhien korjausten määrää molempien tutkimusryhmien kevyissä jälkieditoinneissa. Mitä vähemmän turhia korjauksia, sitä onnistuneempi kevyt jälkieditointi. Toiseksi tutkin ryhmän 1 täysiä jälkieditointeja nähdäkseni, ovatko koehenkilöt osanneet työstää molempia toimeksiantoja tasapainoisesti. Täysien jälkieditointien korjausten olisi laadultaan poikettava kevyistä jälkieditoinneista; muuten on syytä epäillä, että rinnakkain työskentely ei ole onnistunut tutkimusmenetelmäni odottamalla tavalla. Tutkimukseni osoittaa, että kahden toimeksiannon työstäminen rinnakkain ei juurikaan vaikuttanut koehenkilöiden kevyen jälkieditoinnin tuloksiin, sillä tutkimusryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja. Jälkieditointituloksiin vaikuttivat enemmän jälkieditoijien henkilökohtaiset taipumukset sekä annettu jälkieditointiaika: lyhyempi aika vaikutti altistavan huolimattomuusvirheille. Menetelmää olisikin syytä kehittää esimerkiksi parantamalla yleistä ohjeistusta, antamalla käytännön jälkieditointiesimerkkejä sekä huolehtimalla annetun jälkieditointiajan riittävyydestä.