Browsing by Subject "kielellinen vuorovaikutus"

Tutkimus käsittelee mielenterveyskuntoutujille suunnatussa klubitalossa toimivia tavoitetoreiksi kutsuttuja ryhmätapaamisia. Tapaamisissa keskustellaan niihin osallistuvien mielenterveyskuntoutujien ja ryhmänohjaajien tavoitteista. Tutkimuksessa selvitetään, millaista tavoitteellisuuden ihannetta tapaamisessa konstruoidaan. Klubitalon toimintaa ohjaavat toipumisorientaation arvot, jotka vertautuvat osittain motivaatioteorioihin kuuluvan itseohjautuvuusteorian painottamiin inhimillisiin tarpeisiin. Näitä peilataan Michel Foucault’n hallintateorialle rakentuviin Nikolas Rosen ajatuksiin itsehallinnasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia sekä hallintateoria. Aineisto koostuu videoiduista tavoitetoriksi kutsutuista tapaamisista. Tunnin mittaisia tapaamisia on yhteensä kuusi. Tapaamiset ovat vapaaehtoisia. Niihin osallistuu vaihtelevasti 2–3 klubitalon henkilökuntaan kuuluvaa ohjaajaa sekä 4–8 jäsentä. Tapaamisilla sekä ohjaajat että jäsenet täyttävät tavoitteita koskevaa kysymyslomaketta ja keskustelevat tavoitteistaan. Tutkimuksessa kysytään, millaista tavoitteellisuuden ihannetta ja tavoitteiden asettamisen ja toteuttamisen prosessia klubitalon työntekijät konstruoivat puheessa ja puhetekojen kautta esitellessään omia tavoitteitaan ja kommentoidessaan mielenterveyskuntoutujien eli klubitalon jäsenten tavoitteita tavoitetoritapaamisissa. Analyysimetodina toimii keskustelunanalyysi ja näkökulmana analyysissa diskursiivinen psykologia. Analyysissa hyödynnetään ammatillista vuorovaikutusta ja ryhmänohjausta koskevaa kirjallisuutta. Aineiston perusteella todetaan, että klubitalon jäseniä kannustetaan muotoilemaan tavoitteita itse omien arvojen tai motivaation pohjalta. Ohjaajat korostavat tavoitteiden henkilökohtaisuutta ja asemoivat tavoitteet yksilön oman asiantuntijuuden ja vastuun alueelle. Ohjaajat korostavat vapaaehtoisuutta ja tavoitteiden henkilökohtaisuutta, mutta saattavat ohjata sekä välitavoitteiden että pitkän aikavälin tavoitteiden asettamisessa. Jäseniä ohjataan kohti konkreettisia toimia. Ohjaaminen on hienovaraista ja tapahtuu esimerkiksi kysymysten tai uudelleentulkintojen kautta. Ohjaajat luovat myös malleja jäsenille kertomalla omista tavoitteistaan. Tavoitteiden ei tarvitse koskea työllistymistä, eikä tavoitteissa edistymiselle aseteta odotuksia. Vaikka tavoitetori perustuu vapaaehtoisuuteen, jäseniltä odotetaan halua asettaa itselleen tavoitteita ja osallistumista tavoitteita koskevaan keskusteluun. Jäseniä autetaan sisäistämään tavoitteellisuuden tekniikoita erilaisin vuorovaikutuksellisin keinoin sekä tavoitelomakkeen kysymyksenasettelun kautta. Ohjaajat eivät pyri muokkaamaan jäsenten tavoitteiden tai unelmien kohdetta vaan tapoja, joilla he pyrkivät saavuttamaan niitä. Tavoitteellisuuden ihanne, joka tavoitetorilla rakentuu, vertautuu itseohjautuvuusteorian painottamiin inhimillisiin tarpeisiin, omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiin. Itseohjautuvuusteoria voidaan nähdä uusliberaalin itsehallinnan työkaluna, joka tuottaa tavoitteellisia subjekteja.