Browsing by Subject "kirjallisuushistoria"
Now showing items 1-3 of 3
-
Kaunokirjallisuus yhdeksäsluokkalaisten 1990-luvun äidinkielen oppikirjoissa ja vuoden 2015 Särmässä (2020)Tässä työssä tutkitaan, millaista kuvaa rakennetaan kaunokirjallisuudesta kolmessa yhdeksännen luokan äidinkielen 1990-luvun oppikirjassa ja yhdessä nykyajan käytössä olevassa oppikirjassa vuodelta 2015. Aineistona olevat oppikirjat: Kielikuvia 2 (1996), Äidinkieli 9 (1996), Sanavalmis 3 (1997) ja Särmä 9 (2015). Oppikirjoista tarkastellaan kirjallisuushistorian ja Kalevalan osuutta. Työssä pääpaino on kirjallisuuskatkelmien tehtävänannoissa, mutta jonkin verran katsotaan myös kirjallisuuskatkelmia ja oppikirjatekstiä. Työn tarkoituksena on tutkia jokaista oppikirjaa erikseen ja vertailla millaisia eroja tuottaa kahdenkymmenen vuoden kaari, kun 1990-luvun oppikirjoja verrataan nykyaikaa edustavaan oppikirjaan. Oppikirjoja luetaan suhteessa ilmestymisaikana voimassa olevaan opetussuunnitelmaan, jolloin työ on luonteeltaan soveltavaa kirjallisuudentutkimusta.Työtä taustoitetaan viime vuosikymmenten kirjallisuudenopetuksen historialla. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten oppikirjat jäsentävät kirjallisuushistoriaa, millaisia lähestymistapoja (tausta, teksti, lukija) oppikirjat käyttävät tehtävissään ja millaisia painotuseroja on löydettävissä: missä määrin painottuvat tieto ja elämys. 1990-luvun oppikirjoissa korostuvat kansallisen linjan mukaisesti merkkimiesten elämäkerralliset tiedot, mutta kirjallisuushistoria saattaa hahmottua myös teeman mukaisena tekstien historiana. Nykyajan oppikirja esittelee historiaa tyylisuuntien kautta ja korostaa tyylisuuntien eurooppalaisia lähtökohtia. Lähestymistavoissa korostuvat nykykirjassa käsitteiden käyttö ja analyyttisyys, kun 1990-luvun oppikirjoissa lukijan tehtävä on verrata tekstin maailmaa havaintoihinsa usein suomalaisena olosta.
-
"Laskeudumme kuin tuonelaan" : raamatulliset metaforat Eino Hosian romaanissa Tuliholvin alla 1940 (2020)Tiivistelmä Referat Vuonna 1940 kustannusyhtiö Otava julkaisi kirjailija Eino Hosian (1905–1941) sotaromaanin Tuliholvin alla. Teos perustui Hosian omiin sotakokemuksiin Karjalankannaksen Taipaleella ja Vuosalmella. Sotatapahtumia, sekä niissä mukana olleita henkilöitä, luontoa ja eläinkunnan edustajia kuvatessaan, Hosia elävöitti kertomustaan käyttämällä varsin runsaasti Raama¬tun teksteihin perustuvia metaforia. Tarkastelen tässä tutkielmassani kyseisiä metaforia, jakamalla ne ryhmiin tyyppiensä perusteella ja rakentamalla niiden pohjalta raamattuteologista analyysia. Tutkin myös millaisia tunnelmia ja merkityksiä käytetyt metaforat Hosian kertomukseen luovat, sekä millais¬ten tilanteiden kuvauksissa mainittuja metaforia esiintyy. Selvitän myös mahdollisia syitä varsin mittavaan raamatullis¬ten ainesten käyttöön täysin maallisessa sotaromaanissa. Jaottelen Hosian romaanissa esiintyvät metaforat viiteen kategoriaan, jotka ovat: Kristukseen ja ristiin, ylösnouse¬mukseen, Ilmestyskirjaan, Vanhaan Testamenttiin, sekä manalaan ja helvettiin liittyvät metaforat. Edellä olevista kategori¬oista suurimman, Kristukseen ja ristiin liittyvien metaforien ryhmän, olen jakanut edelleen neljään kategoriaan: Tulevien tapah¬tumien enteilyyn ja odotukseen, odotuksen päättymiseen, kärsivää Kristusta kohden katsomiseen, sekä koettujen mene¬tysten jälkeisiin hetkiin liittyviin metaforiin. Lähestyn aihettani historiatieteen näkökulmasta, tutkielmani on kirkko- ja kirjallisuushistoriallinen selvitys, joka sivuaa myös sotahistoriaa, sekä poliittista historiaa. Systemaattisen teologian alaan kuuluvan raamattuteologian näkökulmat saavat tutkimuksessani merkittävän ja näkyvän osan. Tutkimusmenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Hosian kertomuksessa Suomen kansan talvisodassa kokemat kärsimykset rinnastuivat vahvasti Kristuksen pit¬käperjantaina kulkemaan tuskien tiehen, sekä Golgatan tapahtumiin. Sodan eturintaman olosuhteita sotilaiden näkökulmista käsin kuvates¬saan, Hosia käytti pääosin Ilmestyskirjaan ja Vanhaan Testamenttiin perustuvia metaforia. Kuvatessaan erityisen rajuja ja sekasortoisia eturintaman tapahtumia, kirjailija rinnasti olosuhteita myös Raamatusta löytyviin helvetin ja tuonelan kuvauksiin. Tuliholvin alla -romaania tarkastellessa syntyy vaikutelma, että Raamatulla on ollut kirjailija Hosialle omakohtainen, vahvoja tunnekokemuksia ja muistikuvia sisältänyt merkitys. Kirjailijan lapsuuden¬kodin kirjahyllystä löytyi Gustave Dorén kuvittama perheraamattu, jonka nuori Hosia oli jo kymmenen vuoden ikäisenä lukenut kannesta kanteen. Dorén dramaattisissa, valojen ja varjojen sävyttämissä Raamatun kuvituksissa, ja Hosian raamatullisessa symboliikassa on nähtävissä monia yhteisiä piirteitä. Hosia oli lahjakas sanankäyttäjä, lisäksi hänellä oli kuvataiteellista taustaa lapsuus ja nuoruusvuosiltaan. Hän oli mies, jota ei ollut mahdollista irrottaa satakuntalaisesta taustastaan. Lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat ja kotiseudun maisemat, seurasivat hänen mukanaan koko hänen elämänsä ajan, ja tulivat näkyviin myös hänen kirjallisessa tuotannossaan. Hosian lupaava kirjailijan ura jäi kesken hänen kaaduttuaan jatkosodan alkuvaiheessa Joutsenossa. Lyhyeksi jääneen, mutta eheän kirjailijan uransa aikana Hosia kirjoitti viiden vuoden aikana kaikkiaan viisi romaania.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma käsittelee Marcel Proustin romaanin À La Recherche du Temps Perdu (1913–1927) asemaa romaanikirjallisuuden historiassa. Tutkimuksen lähtökohtana on se, että Proustin romaanissa ilmenee postmoderneja ja postindividualistisia piirteitä, jotka ennakoivat romaanilajin kehitystä 1900-luvulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nämä piirteet ilmenevät Proustin romaanissa, ja miten Proustin romaani kokonaisuutena sijoittuu romaanitraditioon. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona on yksi À La Recherche du Temps Perdu -romaanin osa, Le Côté de Guermantes (1920–1921), jota analysoidaan erilaisten romaaniteoreettisten käsitteiden avulla. Näitä käsitteitä ovat individualismi, postindividualismi, moderni romaani ja postmoderni romaani. Tutkimuksessa hyödynnetään postmodernin ja postindividualistisen kirjallisuuden teorioita, kuten Lyotardin, Ricardoun, McHalen ja Saariluoman näkemyksiä. Le Côté de Guermantes -osan lisäksi poiketaan muissa Proustin romaanin osissa. Tutkimuksessa myös tarkastellaan kirjallisuushistoriaa ja romaanin kehitystä sekä Proustin À La Recherche du Temps Perdu -romaanin sijoittumista romaanin kehityksen jatkumossa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Proustin romaanissa esiintyy sellaisia postmoderneja ja postindividualistisia elementtejä, jotka kyseenalaistavat individualistisen romaanin muodon, individualistisen subjektin ja tiedon sekä tieteen auktoriteetin romaanissa. Subjektin toiminta on käsiteltävässä romaanissa passiivista ja hänen kokemuksensa sirpaloitunutta. Käsiteltävän romaanin kertojan individualistinen kokemus heikkenee hänen kehityksensä puutteesta ja metaforien vaikutuksesta johtuen. Hänen on vaikea luoda käsityksiä ympäristössä, jossa tiedon hankkimisen mahdollisuus on kyseenalaistunut. Tutkimus päätyy siihen, että À La Recherche du Temps Perdu -romaanin asema romaanikirjallisuuden historiassa on monitahoinen ja monitulkintainen, ja että romaani tarjoaa hyvän tutkimuskohteen romaanin muutoksia käsittelevälle tutkimukselle tai tutkimukselle, joka käsittelee eri romaanityyppien suhdetta kirjallisuushistoriassa. Tutkimus osoittaa myös, että postindividualismin käsitettä voi hyödyntää myös romaanissa, jonka on perinteisesti katsottu olevan modernistinen ja individualistinen. Tutkimuksen tuloksia ovat myös huomiot siitä, miten postindividualismin käsite on hyödyllisin sovellettuna muihin kirjallisuusteoreettisiin käsitteisiin
Now showing items 1-3 of 3