Browsing by Subject "kirjallisuuskeskustelu"

Tarkastelen pro gradu -työssäni Saara Turusen romaaneja Sivuhenkilö (2018) ja Rakkaudenhirviö (2015). Tutkin, mitä Turusen romaanit sanovat kirjallisuudesta ja miten ne osallistuvat kirjallisuudesta käytävään keskusteluun. Turunen kommentoi kirjallisuusmaailmaa erityisesti sukupuolen näkökulmasta. Sivuhenkilön feministinen eetos sekä kriittinen kirjallisuusmaailman tarkastelu ohjaavat etsimään tällaisia ajatuksia myös Rakkaudenhirviöstä. Teokset kuvaavat, millaista sukupuoleen kytkeytyvää epätasa-arvoa kirjallisuuden ja taiteen maailmassa edelleen esiintyy. Lisäksi ne ottavat kantaa omaelämäkerrallisuuteen, julkisuuteen ja kriitikon valtaan. Pohjustan analyysia tarkastelemalla teosten vastaanottoa kirjallisuuskritiikkien ja muutamien muiden epitekstien kautta. Tulkitsen Sivuhenkilön olevan reaktio Rakkaudenhirviön vastaanottoon. Käsittelen vastaanottoa sukupuolen näkökulmasta ja kuvaan, millaista sukupuoleen liittyvää puhetta, sukupuolittuneisuutta ja jopa provosoitumista vastaanottoon sisältyy. Tarkastelen myös, miten Turusen teosten omaelämäkerrallisuuteen, aiheisiin ja muotoon on suhtauduttu. Kuljetan vastaanottoa mukana läpi tutkielman ja osoitan, miten Turusen käsittelemät aiheet näkyvät vastaanotossa. Hyödynnän tässä odotushorisontin käsitettä. Tulkitsen Turusen teoksia kirjallisina tekoina, jolla on yhteys kulttuurielämään ja laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Teokset ottavat kantaa sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti. Eksplisiittiset kannanotot ovat luonteeltaan suoria kommentteja kirjallisuusmaailman piirteistä ja epäkohdista. Implisiittisesti teokset ottavat kantaa esimerkiksi nostamalla esiin huomiota herättäviä aiheita, kuten itsensä häpäisyn ja väkivaltafantasiat, sekä leikittelemällä lajitraditiolla. Turusen romaanit hyödyntävät omaelämäkerrallista ainesta, mikä on pantu merkille vastaanotossa. Luen teoksia autofiktioina. Tämän lisäksi Rakkaudenhirviöllä on muodon osalta yhteyksiä kehitysromaanin ja taiteilijaromaanin lajeihin. Omaelämäkerrallinen tausta lisää teosten vaikuttavuutta. Samalla autofiktiivisyys hämää lukijaa sekoittamalla totta ja fiktiota. Lukijaa haastaa myös teosten tapa hyödyntää ironian, parodian ja satiirin keinoja.