Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kirkkolaki"

Sort by: Order: Results:

  • "Nyt kirkko ampuu ihan itse itseään jalkaan" - Tunnustuspykälän merkitys uuden kirkkolain kokonaisuudistuksen säätämisprosessissa 
    Koto, Karoliina (2023)
    Suomen evankelis-luterilainen kirkko näki tarpeen kirkkolainsäädännön kokonaisuudistukselle jo yli 15 vuotta sitten. Uuden kirkkolain säätäminen osoittautui kuitenkin ennakoitua vaikeammaksi. Kirkkolaki säädetään erityisessä prosessissa, jossa eduskunta voi tehdä kirkolliskokouksen tekemään lakiehdotukseen ainoastaan teknisiä muutoksia ja päättää lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Perustuslaista johtuvista syistä valmis lakiehdotus palautettiin eduskunnan valiokunnista takaisin kirkkohallituksen valmisteluun vuonna 2020. Tutkimuksessani tarkastelen, millainen merkitys kirkkolakiin jätettäväksi ehdotetulla tunnustuspykälällä oli uuden kirkkolain säätämisprosessissa. Vuonna 2020 perustuslakivaliokunta katsoi kirkon tunnustuksen kuuluvan uskonnollisen yhdyskunnan sisäisen autonomian piiriin. Valiokunnan mukaan oli ongelmallista, että kirkon tunnustus olisi kiinni lainsäätäjän kulloisestakin tahdosta. Tunnustus olisi perustuslakivaliokunnan mukaan tullut siirtää kirkkojärjestykseen. Kirkolliskokous päätti kuitenkin säilyttää tunnustuksen kirkkolaissa, eikä näin ollen noudattanut valiokunnan kehotusta tunnustuspykälän sijainnin muuttamisesta. Lopulta eduskunta hyväksyi uuden kirkkolain ja siihen liittyvät lait 2.3.2023. Tunnustuspykälä sijaitsee ainakin toistaiseksi jatkossakin kirkkolaissa. Tutkimusaineistonani käytän velvoittavia oikeuslähteitä, kuten voimassa olevaa kirkkolakia, kirkkojärjestystä sekä perustuslakia. Lähteitäni ovat myös sekä eduskunnan valiokuntien mietinnöt että valiokunnille annetut asiantuntijalausunnot. Myös kirkon hallinnon asiakirjat ovat tärkeitä lähteitäni. Lisäksi käytän laajasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmäni on pääosin oikeusdogmaattinen. Suomen kirkkolaki instituutiona ja siihen liittyvät oikeudelliset normit ja käytännöt ovat historiallisen kehityksen tuloksia. Siksi metodini on osin myös oikeushistoriallinen. Käyn tutkielmassani läpi tunnustuspykälään liittyvää keskustelua, jota käytiin kirkkolain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Keskustelu tunnustuspykälän sijainnista alkanee uudelleen viimeistään mahdollisen uuden lain säätämisvaiheessa. Kirkolliskokouksen ottama, lainsäätäjän näkökulmasta jopa uppiniskainen kanta, tunnustuspykälän säilyttämiseksi kirkkolaissa, lienee ollut yksi syy siihen, miksi eduskunnan valiokunnat päätyivät viimeisissä mietinnöissään ehdottamaan kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen tarpeellisuuden uudelleen arviointia.
  • ”Tämä vallankäyttö on sellaista, joka pysyy kyllä piilossa.” : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen (2017)näkemykset piispainkokouksen asemasta ja vallasta kirkossa 
    Ojansuu-Kaunisto, Kirsi (2020)
    Tutkimus selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virassa olevien piispojen henkilökohtaisia näkemyksiä piispainkokouksen asemasta kirkossa ja sitä kenellä on valtaa kirkossa. Valitsin virassa olevat piispat tutkimuksen kohteeksi, koska he muodostavat piispainkokouksen ja heidän näkemyksensä perusteella syntyy näkemys ”sisältäpäin” tästä kirkon keskeisestä toimielimestä. Haastattelut suoritettiin anonyymisti alkuvuodesta 2017 ja tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen, laadullista sisällönanalyysi. Ajankohtainen tutkimustulos liittyi piispainkokouksen muutokseen. 1.1.2016 lähtien sen jäseninä olivat vain piispat ja kenttäpiispa. Samalla sille tuli uusina asioina muun muassa kirkon ykseyteen, ekumeniaan ja lähetystehtävään liittyvät asiat. Tätä muutosta pidettiin tutkimuk-seni mukaan hyvänä. Johtopäätöksistä tärkeimmäksi arvioin ristiriidan kirkkolain ja käytännön välillä koskien kirkon antamia lausuntoja valtionhallinnolle. Piispainkokous linjaa kirkon eettisiä ja opillisia kantoja mutta kirkkohallituksen tehtävänä on antaa lausunnot valtioneuvostolle. Käytännössä kuiten-kin tutkimukseni mukaan kiireessä kirkkohallituksen virkamiehet antavat kyseiset lausunnot. Kirkkolakia tulisi muuttaa niin, että piispainkokous olisi se toimielin, joka antaa kyseiset lausunnot. Piispainkokous on valmis ottamaan vastaan suurempaa vastuuta kirkon yhteiskunnallisista suhteista kuten kirkon tulevaisuuskomitea esitti mutta se edellyttäisi nykyistä parempia resursseja. Tutkimustuloksista akuutti on se, että piispojen mukaan juridinen valta kirkossa on liian harvojen käsissä. Tämä johdosta he esittivät, kirkko antaisi tukea yliopistoille kirkko-oikeuden koulutukseen ja kutsuisi kirkon työryhmien ja toimikuntien sihteereiksi juristeja. Ekumenian merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana ja se kävi ilmi useasta asiayhteydestä tutkimuksessani. Tämän perusteella esitän jatkotutkimuksen aiheeksi, miten ekumenia on vaikuttanut ja vaikuttaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uskoon ja opetukseen? Kirkon hallinto on hajautettu tietoisesti ja siksi puolet piispoista sanoi, että on mahdotonta sanoa, kenellä on kirkossa valtaa. Kuitenkin puolet nimesi vallan käyttäjiä ja tärkeimmiksi he nostivat arkkipiispan ja kirkolliskokouksen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO