Browsing by Subject "koulut"

Työssäni tarkastelen Suomessa kouluampumisten jälkeen yleistyneitä koulu-uhkauksia ja tutkin, liittyykö niihin samanlaisia piirteitä kuin toteutuneisiin kouluampumistapauksiin. Tähänastisen kansainvälisen sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa tiedetään, että kouluampujat ovat yleensä miespuolisia ja teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Iskut sijoittuvat usein maaseutumaisille tai lähiömäisille paikkakunnille, eivät suurkaupunkeihin. Tekijät ovat saaneet haltuunsa aseen ja joillakin heistä on ollut diagnosoituja mielenterveysongelmia. He ovat useimmiten tulleet kiusatuiksi tai muuten syrjäytyneet kouluyhteisöstään. Ulossuljetuksi tuleminen omasta kouluyhteisöstä voi aiheuttaa yksilössä häpeää ja katkeruutta, mikä saattaa pitkittyessään purkautua aggressiivisena iskuna toisia ihmisiä kohtaan. Ostrakistiset, ulossulkevat rakenteet ovat usein läsnä etenkin pienten paikkakuntien kouluissa, jossa ihmisten sosiaaliset verkot ovat tiiviit ja kaikki tuntevat toisensa. Ostrakismin kokemus tällaisessa yhteisössä voi olla intensiivisempi kuin suurissa, moniulotteisemmissa yhteisöissä. Tämä saattaa lopulta johtaa niin sanottuun häpeäraivon purkaukseen muita kohtaan. Työssäni tutkin, missä määrin koulu-uhkauksissa ilmenee kouluampumisille tyypillisiä piirteitä, ja liittyykö uhkauksiin ostrakistisista rakenteista juontuvaa turhautumista ja häpeäraivoa omaa kouluyhteisöä kohtaan. Aineistoni on poliisin tutkintailmoitukset ja esitutkintapöytäkirjat koulu-uhkauksista 27 kuukauden ajalta vuodesta 2010 alkaen. Asiakirjojen vertailussa hyödynnän Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Muodostan aineistosta löydettävistä tapausten ominaisuuksista dikotomisia muuttujia. Kun aineisto koodataan muuttujien mukaan, kokonaiskuva tapausten tyypillisistä piirteistä ja piirteiden yleisyydestä tarkentuu. Tutkin ensin kaikkia tapauksia niiden saamien muuttujien arvojen perusteella ja esitän aineiston jakautumisen muuttujien arvojen mukaan. Sen jälkeen syvennyn tapausten kvalitatiiviseen sisältöön ja luokittelen uhkaustapauksia pienempiin ryhmiin sen mukaan, miltä ne toistuvan tarkastelun ja ymmärtävän luentatavan perusteella näyttävät. QCA ja ymmärtävä luenta täydentävät toisiaan heterogeenisen aineistoni tutkimisessa. Koko aineistoni ei näytä jakavan kouluampumisille tyypillisiä piirteitä, mutta aineistoni vakavimmille tapauksille ja kouluampumisille yhteistä on usein tekijän sukupuoli, ikä, ongelmat sosiaalisessa elämässä sekä alueellinen sijoittuminen maaseutumaiselle tai pikkukaupunkimaiselle paikkakunnalle. Toteutuneista kouluampumisista uhkaukset poikkeavat siinä, että myös naispuoliset henkilöt tekevät koulu-uhkauksia, tosin miespuolisia harvemmin. Aineistossani oli myös kaksi vakavaa, toteutunutta väkivaltatapausta. Ymmärtävän luennan perusteella voi todeta, että näihin väkivaltatapauksiin liittyy vahvasti ostrakismin ja häpeäraivon kokemuksia. Samanlaista häpeää ja aggressiivisuutta liittyi myös muihin aineistoni vakaviin uhkaustapauksiin. Tutkimukseni valottaa koulu-uhkausten moninaisuutta. Yli kymmenesosa aineistostani näyttäytyy vakavina tapauksina ja niihin liittyy samanlaisia piirteitä, kuin kouluampumisiin. Tällaista tapausta voi pitää eräänlaisena uhkaajan antamana ennakkovaroituksena. Myös monet kouluampujat ovat antaneet viitteitä aikeistaan ennen iskuaan, joten uhkauksiin tulee suhtautua kaikella vakavuudella. Vakavimpien tapausten ohella aineistoni osoittaa, että koulu-uhkaus voi olla ilkivaltainen teko, henkilökohtainen uhkaus, avunhuuto omiin ja kouluun liittymättömiin ongelmiin tai pelon ilmapiirin vuoksi koulu-uhkaukseksi tulkittu ilmiö. Työni vahvistaa uhkausten ja etenkin aineistoni toteutuneiden väkivaltatapausten osalta oletusta, että kouluampumiset ja -uhkaukset käsittävän ilmiön juuret ovat yhteisöjen rakenteessa ja ostrakismin kokemuksessa. Yhteenveto-osiossa arvioin myös kansainvälisten koulu-uhkausten käsittelyyn kehitettyjen välineiden soveltamismahdollisuuksia Suomessa.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään, minkälaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnon harjoittamisesta koulussa. Sen tarkoituksena on kartoittaa minkälaisia argumentteja opiskelijat käyttävät keskustellessaan uskonnosta koulussa. Lisäksi siinä tutkitaan millaisia käsityksiä tulevilla luokanopettajilla on uskonnon oppiaineen suhteesta uskonnon harjoittamiseen sekä koulussa toteutuviin katsomusainejärjestelyihin. Malli, jolla katsomusopetus on tällä hetkellä toteutettu koulussa, on monella tapaa ongelmallinen. Tästä syystä on tärkeää kartoittaa tulevien luokanopettajien tapaa käsittää sekä tämän hetkistä tilannetta että sitä, miten he itse haluaisivat nähdä tilanteen tulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna, jossa haastateltiin luokanopettajaopiskelijoita kolmessa ryhmässä. Haastattelut analysoitiin käyttämällä luokittelurunkoa, joka muotoutui sekä aiemman tutkimuksen että tätä tutkimusta varten hankitun aineiston pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten opiskelijat puhuvat uskonnon harjoittamisesta koulussa. Analyysin taustana käytetään lakitekstien lisäksi myös oikeuskanteluiden päätöksiä. Tämän tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voi pitää sitä, että opettajaopiskelijoiden katsomusopetusta ja uskonnon harjoittamista koskevissa käsityksissä näkyy paljon kasvavaan monikulttuurisuuteen ja globaaliin vuorovaikutukseen liittyviä perusteluja. Haastateltaville opiskelijoille oli monin tavoin epäselvää, missä kulkee raja uskonnon harjoittamisen ja uskonnon opettamisen välillä. Tulevat luokanopettajat olivat lisäksi lähes yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa katsomusaineita tulisi kouluissa opiskella joko pelkästään tai osittain yhteisessä ryhmässä. Tutkimus tarjoaa katsauksen siihen, millaisena tulevat luokanopettajat näkevät katsomusopetuksen ja siihen liittyvät järjestelyt. Tutkimus onnistuu laadullisen menetelmän keinoin kartoittamaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä uskonnosta koulussa.