Browsing by Subject "kulttuurin oppiminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2012)Pro gradu -tutkielmani kohteena ovat inkerinsuomalaiset paluumuuttajat. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella paluumuuttajien sosiokulttuurista sopeutumista ja sen etenemistä. Tavoitteena on tämän lisäksi pyrkiä tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiokulttuuriseen sopeutumiseen sekä ennen maahanmuuttoa että sen jälkeen akkulturaatioprosessin aikana. Teoreettisena viitekehyksenä toimii kulttuurin oppimisen teoria, jonka mukaan maahanmuuttajat oppivat kontaktissa valtaväestön kanssa tarvitsemansa taidot elää uudessa kulttuurissa. Oletuksena on, että valtaväestön kanssa käydyn kontaktin määrä ja laatu, suomen kielen taito sekä Suomen ja Venäjän kulttuurien välinen etäisyys ovat yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Tutkielman aineisto on kerätty osana sosiaalipsykologian oppiaineen INPRES-projektia vuosina 2008–2011. Aineisto koostuu kolmesta mittauskerrasta, joista ensimmäinen on suoritettu ennen maahanmuuttoa ja toinen sekä kolmas seurantatutkimuksena maahanmuuton jälkeen. Aineisto on analysoitu käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä. Analyyseissä on käytetty parittaisia t-testejä, korrelaatiotarkasteluja ja hierarkkista regressioanalyysiä. Jatkoanalyyseissä on lisäksi muutospisteiden avulla tutkittu paluumuuttajien yksilöllistä muutosta sosiokulttuurisessa sopeutumisessa sekä demografisten tekijöiden mahdollista yhteyttä tähän. Vastaajien sukupuolen, iän ja koulutustason yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen liittyvien ongelmien määrään tarkasteltiin ristiintaulukoiden ja χ2-testien avulla. Paluumuuttajien sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut eri mittauskerroilla tilastollisesti merkitsevää muutosta ryhmätasolla. Ennen maahanmuuttoa mitattu suomen kielen taito sekä kulttuurien arvioitu etäisyys olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen kolmannella mittauskerralla. Myös maahanmuuton jälkeen mitatussa kielitaidossa tapahtunut muutos oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sosiokulttuurisen sopeutumisen kanssa. Suomalaisten kanssa käydyn kontaktin laatu ja määrä eivät olleet yhteydessä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Jatkoanalyysien perusteella yksilöiden sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolen, iän eikä koulutustason perusteella. Pääosin tulokset eivät olleet linjassa aiemman tutkimuksen kanssa.
-
(2017)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä muutoksia tapahtuu nuoruusiässä uuteen kotimaahan muuttavan nuoren uskonnollisuudessa muuttoa seuraavien vuosien aikana. Tutkimuskohteena on peruskouluikäisenä Suomeen muuttaneet nuoret. Uskonnollisuutta tarkastellaan osana kulttuuria ja sen oppimista. Alkuperäisen kulttuurin ja uuden kulttuurin oppimisen teoreettinen viitekehys pohjautuu John Berryn luomaan akkulturaatioteoriaan. Sen mukaan oman kulttuurin aineksia hylätään tai säilytetään sen mukaan, miten arvokkaina niitä pidetään uudessa elämäntilanteessa ja kulttuuriympäristössä. Uuden kulttuurin sisältöjä puolestaan omaksutaan tai hyljeksitään sen mukaan, nähdäänkö ne tarpeeksi arvokkaina oman identiteetin rakennusaineina. Uskonnollisuus nähdään sosiaalisen oppimisen tuloksena. Uuteen kulttuuriin siirtymisen myötä siihen on tarjolla uusia sisältöjä koulun, kaveripiirin ja yhteiskunnan vaikutuksessa. Uskonnollisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan Charles Glockin ja Rodney Starkin kehittelemän teorian kautta. Teorian mukaan uskonnollisuus sisältää viisi dimensiota, joissa tapahtuvia muutoksia tässä tutkimuksessa selvitetään tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta akkulturaatioprosessissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu haastattelututkimuksena, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Haastattelu on puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka teemoina ovat haastateltavien elämänvaiheet lapsuudessa ennen Suomeen muuttoa aina haastatteluhetkeen saakka sekä uskonnollisuuden ilmeneminen eri dimensioiden suhteen näissä elämänvaiheissa. Tutkimusaineiston analyysi on teorialähtöinen, jossa akkulturaatio ja uskonnollisuuden dimensiot toimivat analyysin pohjana sen alusta aina tuloksiin saakka. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluaineistosta on poimittu akkulturaation ja uskonnollisuuden teemoihin liittyviä sisältöjä ja tarkasteltu niiden välisiä yhteyksiä. Haastateltavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, millaista heidän uskonnollisuutensa haastatteluhetkellä oli: sitoutuminen omaan uskontoon ja sen oppiin, usko Jumalaan, mutta ei sitoutumista mihinkään uskontoon ja oppiin sekä individualistinen tapa tulkita uskonnollisia kysymyksiä. Yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta johtuva hämmennys saattoi johtaa haastateltavat etsimään vastauksia omasta uskonnosta Suomeen muuton alkuvaiheessa. Uusi kotimaa ja kulttuuri antoivat omaan ajatteluun uusia tulkintatapoja ja ideologioita. Osalle haastateltavista tämä aiheutti oman uskonnon ja erityisesti siihen liittyvien sääntöjen ja rituaalien uudelleen arviointia. Uskonnollisuus säilyi eri dimension suhteen, jos kotimaassa lapsuudessa uskonnollisuuteen sosiaalistumista tapahtui kodin, kaveripiirin, lähiyhteisön sekä yhteiskunnan tasolla ja lisäksi perheen vanhempien uskonnollisuus ja yhteys uskonnolliseen yhteisöön säilyi myös Suomeen muuton jälkeen. Myös ikä ja ajattelun kehitys vaikutti haastateltavien uskonnollisuuteen.
Now showing items 1-2 of 2