Browsing by Subject "kulttuurinen muisti"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Portugalin paluumuuttajista rakennettuja representaatioita kulttuurisen trauman tutkimuksen näkökulmasta. Selvitän, millaisia merkityksenantoja kulttuurisessa muistissa ilmenee suhteessa dekolonisaatioon, Afrikasta Portugaliin suuntautuneeseen paluumuuttoon ja imperialistisen valtakauden päättymiseen. Lisäksi tarkastelen identiteettien ideologista rakentumista ja niistä neuvottelua kansallisen kertomuksen ja myyttien maiseman käsitteiden avulla. Pyrin ymmärtämään, kuinka kolonialismin ja diktatuurin valtasuhteiden tuottamat edustukseltaan yksipuoliset representaatiot haastetaan identiteettisen hybriditeetin tilassa. Tarkastelen myös sitä, kuinka postkolonialistinen diskurssi aineistossani ilmenee. Analysoin aineistoni sisältöä Jeffrey C. Alexanderin kulttuurisen trauman teorian avulla. Olen valikoinut aineistoni tekstit hakusanalla retornado, paluumuuttaja Público-sanomalehdestä löytyneistä artikkeleista sekä kahdesta muusta paluumuuttoa käsittelevästä tekstistä. Representaatioiden tuottajia aineistossani ovat portugalilaiset kirjailijat, toimittajat, tutkijat ja paluumuuttajat. Tutkimustulokset osoittavat, että representaatioissa paluumuutosta ja dekolonisaatiosta nousevat esiin muistamisen ja identiteetin muodostumisen teemat. Paluumuuttajat ovat kokeneet traumaattiseksi muiden portugalilaisten tuottaman stereotyyppisen identiteetin. Sen avulla paluumuuttajiksi nimetty ryhmä toiseutettiin portugalilaisessa yhteiskunnassa. Kolonialismin ja diktatuurin aikaisten valtasuhteiden ideologisuuden koetaan vaikuttaneen identiteeteistä neuvottelun mahdollisuuksiin pitkään dekolonisaation jälkeen. Kulttuurinen unohtaminen ja hiljentyminen ovat tuottaneet paluumuuttajille kärsimystä. Tutkimukseni perusteella imperiumin aikana tuotettu kansallinen kertomus vaikuttaa yhä postkoloniaalisessakin tilassa vahvasti kansalliseen identiteettiin. Sen kanssa ristiriidassa olevien kertomusten ja muistojen edustus on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa kapeaa. Monipuolisesti edustettujen representaatioiden poissaolo kulttuurisesta muistamisesta on tuottanut Portugaliin kulttuurisen trauman. Tutkimuksessani nousee esiin paluumuuttajiksi nimettyjen ihmisten tarve saada määritellä oma identiteettinsä ja kertoa oma muistonsa historiasta Afrikasta ilman kolonialistisen diskurssin ideologisia vaikutuksia. Myös hegemoninen kertomus imperialistisesta historiasta ja sen perustuminen lusotropikalistiseen fantasiaan kuvataan yksipuoliseksi ja kulttuurista muistia vääristäväksi. Kulttuurisessa trauman kertomisessa on analyysini mukaan tavoiteltavaa pyrkiä alistavien valtasuhteiden määrittämästä diskursiivisesta tilasta kohti muistojen ja representaatioiden moniäänistä edustusta. Näin pyritään dekolonisoimaan portugalilaista kansallista identiteettiä ja luomaan kärsimyksestä vapaata hybriditeetin tilaa.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu Fernando Aramburun Patria- romaanista käydyssä sanomalehtikeskustelussa. Tarkastelun kohteeksi valikoitui romaanista käyty keskustelu sen saaman laajan mediahuomion vuoksi. Tutkielmassa pyritään siis selvittämään, kuinka Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu sanomalehtiaineistossa: mitkä asiat nousevat aineistosta esiin, miten niistä puhutaan sekä mistä vastaavasti ei puhuta; kenen ääni kuuluu keskustelussa ja kenen ei; ja miksi näin on. Tarkastelun kohteena ovat Baskimaan autonomisessa maakunnassa ilmestyvien espanjankielisten sanomalehtien verkkoversioissa julkaistut, romaania käsittelevät kirjoitukset ja niissä esiin nousevat teemat. Näihin teemoihin lukeutuvat muun muassa muisti ja unohdus, uhrit ja syylliset sekä narratiivit, myytit ja kertomukset. Aineistoa tarkastellaan käyttäen apuna kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Aineiston avulla analysoidaan tarkasti, kuinka romaaniin ja tutkimuskysymyksiini liittyviä teemoja artikkeleissa representoidaan. Kontekstualisointi on tärkeä osa tarkasteluprosessia: on välttämätöntä ymmärtää aineiston laajempaa historiallista, kulttuurista, poliittista ja kielellistä viitekehystä, johon se sisältyy. Aineiston analyysissa selviää, että näkemykset Baskimaan väkivaltaisen menneisyyden narratiivista eroavat toisistaan nationalistisissa ja ei-nationalistisissa sanomalehdissä. Nationalistisessa sanomalehdistössä kritisoidaan Fernando Aramburun Patria-romaanissaan rakentamaa yhteiskuntaa mustavalkoisena ja yksipuolisena. Vaikka kirjailijan oikeus omaan näkemykseensä hyväksytään, pyritään tämä näkemys kuitenkin kumoamaan ja dekonstruoimaan vääränä. Aineisto jakautuu melko selkeästi kahteen leiriin myös tarkasteltaessa niin kutsutun konfliktin osapuolia, uhreja ja syyllisiä. Nationalistisissa sanomalehdissä arkaillaan puhua uhreista, kun taas ei-nationalistisessa lehdistössä keskustelu pyörii pitkälti uhrien ja näiden muistamisen ja muiston kunnioittamisen ympärillä. Nationalistisessa lehdistössä tehdään myös vahvemmin jakoa ’meihin’ ja ’muihin’ vahvistaen näin, vaikkakin samalla kritisoiden, Baskimaan kahtiajakoa nationalisteihin ja ei-nationalisteihin. Mielenkiintoisin päätelmäni on, että kummassakin aineistoni osassa Aramburun romaanin kenties keskeisimmät teemat, sovinto ja anteeksianto, jäävät lähes huomiotta. Baskimaan väkivaltainen menneisyys on mahdollisesti siis yhä niin tuoreessa muistissa, ettei osapuolten välistä sovintoon ja anteeksiantoon tähtäävää dialogia ole aivan heti odotettavissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sille olisi tarvetta. Vain molemmat osapuolet yhdessä voivat rakentaa kertomuksen, joka miellyttää kaikkia baskeja.