Browsing by Subject "kulttuuriperinne"

Objectives. The purpose of this study is to elucidate and describe the Finnish natural dyeing tradition. The research is interested in who natural dyers are, and how they dye. The study is also searching knowledge on what color sources dyers use, as well as how they have learned the skill and whether they share their knowledge with others. In addition, the study examines the significance of natural dyeing for dyers. It is important to study the topic because there is no previous research data on the tradition of natural dyeing in Finland. The theoretical background of the research focuses on natural colorants, natural dyeing, and the tradition of natural dyeing in Finland, and the concept of tradition. Methods. This is craft science research where folkloristics is adapted. The study material of which consists of a survey and thematic interviews. To the survey 35 responded 35 Finnish dyers and of them 26 was interviewed. The participants were Finnish natural dyers. The interview material was analyzed by using content analysis. Results and conclusions. The study found that typically, Finnish natural dyers are women over the age of 51 and they dye once a month or more often. The most widely used dyeing technique is boiling dyeing. The most commonly used mordants are alum and tartar. The most popular dyed materials are wool, cotton, silk and linen. Interviewees mentioned 37 different favorite color sources. Natural dyes are made for personal use, as a gift and for sale. Most of the respondents use dyed material for their own crafts, but they are also used for textile art and as material samples for teaching. The most common way for Finnish natural dyers to obtain color sources is to collect them from the nature. Information about natural dyeing is sought in books, journal articles and the Internet, but learning by experiment is also a common way to gain knowledge about nature dyeing. Communality and knowledge sharing are essential parts of the natural dyeing tradition. Also, Internet and smartphones include important sharing tools. Based on this research material it can be concluded that the transfer and sharing of dyeing information is an essential part of the natural dyeing tradition in Finland.

The aim of this research is to study what kind of conceptions class teachers have about elementary school's festival traditions and especially Christian based festival traditions. This is a fairly topical issue at the moment. Over the last decades the Finnish society has come more plural and that has highlight the questions what festivals should school celebrate. In the centre of this discuss are Christian based festivals and festival tradition. The subject hasn't been researched much. So this study strives to answer this need of research. I approach the subject from the perspective of the pedagogics and the cultural heritage education. My research problems are: 1. What kind of conceptions have class teacher about the elementary school's festival traditions? 2. Which overtones is relation with these conceptions? 3. What kind of conceptions have class teachers about the reasons of school festivals? The nature of this study was quantitative and qualitative survey research. All together 245 class teachers of elementary schools from Satakunta (n=118) and Helsinki (n=127) took part in survey which was gathered in the fall of 2012. I chose these two areas because of their difference in population, culture and environment. By gathering large sample from two different areas I tried to conservative extrapolate these responses to all class teachers. The material was analysed by statistical analysis methods as means and factor analysis and by using qualitative research basic ideas: categorising and formulating types. According to the results of this study the teachers perceived Christian based festival tradition as part of the cultural education of the school. Teachers also thought that the school festivals were great opportunity to get to know Finnish culture tradition. The culture tradition of other cultures was also seen very important part of the school festival. Teachers' experience was that pupil's religious diversity didn't make school festival tradition significantly problematic although it has impact to the staging of the school festivals. Teachers saw that most of the meanings of the festivals were engaged to the purpose of the festival and in to the celebration of the festival. Teachers from Satakunta felt school festivals a bit more important than teachers from Helsinki. However altogether teachers' conceptions were positive against the school festival traditions. It seems that based on this study celebration of the school festival isn't that problematic thing that public conversation sometimes implies. The school festival tradition definitely needs more research. One viewpoint for the future study could be which issues teachers estimate to include in the Finnish culture heritage, which transmitting is the one assignment of the school.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä tutkielma käsittelee Brasilian Amazoniassa asuvaa yhteisöä, joka on julkisesti itseidentifioitunut borari-alkuperäiskansaksi 1990-luvulta lähtien. Koska Brasiliassa alkuperäiskansojen oikeuksiin kuuluvat maankäyttöoikeudet, ovat muut maankäytöstä kiinnostuneet tahot pyrkineet kyseenalaistamaan heidän tarkoitusperänsä. Tavoitteenani on selvittää, minkä vuoksi borarit identifioituivat alkuperäiskansaksi, ja millaisia keinoja he käyttävät argumentoidakseen identiteettinsä aitouden puolesta. Tutkin myös sitä, kuinka borarien alkuperäiskansaisuus muodostuu suhteessa niin ulkopuolisiin, turisteihin, alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen kuin luonnonympäristöönkin. Keskityn tutkielmassa erityisesti suositussa turistikohteessa, Alter do Chãossa, asuvaan borari-yhteisöön. Borarit asuvat Amazon-joesta erkanevan Tapajós-joen alajuoksulla. Heidän itseidentifioitumisprosessinsa liittyy alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen. Tapajós-joen alajuoksun alueella asuvat yhteisöt alkoivat itseidentifioitua alkuperäiskansoiksi vuodesta 1997 lähtien. Syyt olivat moninaiset; maankäyttöoikeuksien turvaaminen oli tärkeää yhteisöille, joiden kulttuuriperinne ja perinteiset elinkeinot riippuivat niistä. Lisäksi kyseessä oli voimaannuttava prosessi, jossa sukujuuriaan hävenneet alkuperäiskansojen ja valkoisten jälkeläiset alkoivat arvostaa perinteitään. Aineisto on kerätty Alter do Chãossa touko-kesäkuussa 2019 suorittamani etnografisen kenttätyön aikana. Tutkimusmetodeinani toimivat haastattelut ja osallistuva havainnointi. Lisäksi aineistooni kuuluvat internetlähteet sekä aiempi tutkimuskirjallisuus. Analyysimenetelmänäni käytän temaattista analyysiä. Alkuperäiskansaisuuden käsittelemisessä olen käyttänyt alkuperäiskansatutkimuksen teorioita, joissa alkuperäiskansaisuus nähdään prosessina, johon kuuluu yhteisön jatkuvasti tekemä uudelleen määritteleminen. Amazoniaan liittyvässä antropologisessa tutkimusperinteessä alkuperäiskansaisuus näyttäytyy myös identiteettinä, joka muodostetaan suhteessa sen vastakohtiin ja samankaltaisuuksiin. Nämä seikat tulevat ilmi myös borarien tapauksesta. Alkuperäiskansaisuuden erottaa muista vähemmistöidentiteeteistä vahva yhteys ympäristöön ja maahan. Tämän avaamiseksi olen käyttänyt teoriapohjana relationaalista ontologiaa, jonka avulla on mahdollista käsitellä borarien tapaa nähdä itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin. Tutkimuksestani käy ilmi se, että borarit käsittävät Tapajós-joen olevan olennainen osa heidän alkuperäänsä. Tärkeän osan heidän identiteettiään ja ympäristösuhdettaan muodostavat myös ympäristön ”lumotut” olennot, joiden uskotaan hallitsevan tiettyjä luonnonvaroja ja -paikkoja. Tutkimukseni kannalta olennainen huomio on myös se, että yhteisöjen shamaanit saattavat kuoltuaan muuttua tällaisiksi lumotuiksi olennoiksi, ja jäädä ympäristöön asumaan. Näin ollen osa borarien menneisyyttä ja historiaa on jatkuvasti läsnä heidän ympäristössään. Tavat määritellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuutta on muuttunut borarien keskuudessa ajan myötä. Yhteisössä on nuoria jäseniä, jotka ovat poliittisesti aktiivisia ja luoneet oman tapansa käsittää alkuperäiskansaisuutensa. Itseidentifioitumisprosessinsa aikana borarit ovat myös tuoneet esiin kulttuuriperintöään. Tutkielmassani lähestyn heidän kulttuuriperintöään käyttäen aineettomaan kulttuuriperintöön liittyviä teorioita, joiden kautta kulttuuriperintö nähdään nykyisyydessä muodostettavina ja tuotettavina käsityksinä menneisyydestä. Tämä näkyy erityisesti borarien järjestämissä festivaaleissa, joissa he käsittelevät myös omaa menneisyyttään alueen kulttuuriperinnön ja taiteen valossa. Näihin festivaaleihin liittyy myös käsite alkuperäiskansaisuuden performatiivisuudesta. Borarit esittelevät alkuperäänsä ja identiteettiään turisteille ja muille osallistujille erilaisten esitysten, mutta myös työpajojen ja keskustelujen avulla. Alter do Chãossa borarien haasteena on turismiin liittyvien elinkeinojen sekä perinteisen elämäntavan välillä tasapainottelu. Festivaalit ovat yksi keinoista luoda mielikuvaa borareista ja heidän alkuperäiskansaisuudestaan ulkopuolisille. Tämä tutkimus osoittaa, että borarien tavat käsitellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuuttaan ovat jatkuvassa muutoksessa. Muutosten taustalla ovat erityisesti nuoremman sukupolven erilaiset tavat nähdä alkuperäiskansaisuutensa, sekä uudet keinot joiden avulla sitä tuodaan esiin ulkopuolisille. Borarien erityinen suhde paikalliseen ympäristöön ja ennen kaikkea Tapajós-jokeen muodostaa pohjan heidän tarpeelleen puolustaa oikeuksiaan alkuperäiskansana.