Browsing by Subject "kunnallinen orkesteri-instituutio"

Tutkielman tavoitteena on selittää Suomen kunnallisten orkesterien siirtymistä valtakunnalliseen kunta-alan työehtosopimusjärjestelmään vuonna 1973. Silloin kunnallisille orkesterimuusikoille solmittiin ensimmäisen kerran oma valtakunnallinen työehtosopimuksensa. Helsingin ja Turun kaupunginorkesterien muusikot jäivät sopimuksesta pois, koska orkesterit halusivat jatkaa virkasuhteisina. Tutkielmassa vastataan kysymyksiin kuten, miksi sopimus syntyi ja mikä oli sen sisältö ja merkitys. Tutkielman taustoitusosiossa luodaan konteksti työehtosopimukselle. Siinä eritellään tutkimuskirjallisuuden ja arkistomateriaalin avulla, kuinka kunnallisten orkesterimuusikkojen palvelussuhteiden ehdoista on sovittu Suomessa ennen 1970-lukua. Kysymys liittyy sekä kunnallisen orkesteri-instituution kehitykseen että suomalaisen työoikeuden kehitykseen. Vuoden 1973 työehtosopimusta tarkastellaan tutkielmassa historiallisen jatkumon osana, eikä sen merkitystä voi ymmärtää ilman ymmärrystä siitä, miten palvelussuhteiden ehdot ennen sopimusta muotoutuivat. Tutkielma on musiikin sosiaalihistoriaa, ja sen metodit ovat historiantutkimukselle ominaisia. Uutta tietoa luodaan pääosin arkistotutkimuksella, jota on täydennetty yksilöhaastatteluilla kerätyllä muistitiedolla. Arkistolähteinä toimivat ensisijaisesti Suomen Muusikkojen Liiton ja Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan arkistoidut asiakirjat: muun muassa työehtosopimukset, toimintakertomukset ja hallituksen pöytäkirjat 1970-luvulta. Tutkimushaastateltavina ovat neuvotteluissa mukana olleet Suomen Muusikkojen Liiton ja Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat, sekä muusikkoaktiivit niistä virkaorkestereista, jotka jäivät sopimuksen ulkopuolelle. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisissa tapaamisissa. Kokonaiskuvaa täydentää vähäinen aiheesta kirjoitettu kirjallisuus. Tutkielman johtopäätöksenä on, että kunnallisten orkesterimuusikkojen valtakunnallinen työehtosopimus 1973 syntyi yleisen yhteiskunnallisen kehityksen takia, mutta myös pitkäaikainen muusikkoedunvalvonta vaikutti asiaan. Vuonna 1970 perustettiin lailla Kunnallinen sopimusvaltuuskunta, jolle keskitettiin kuntien työehtosopimusasiat. Toisaalta orkesterimuusikkojen jo vuosikymmeniä jatkunut työehtosopimustoiminta ja edunvalvonta olivat syynä siihen, että orkesterimuusikot saivat luontevasti omanlaisensa sopimuksen myös tässä murroksessa. Itse sopimusneuvottelut kestivät huomattavasti suunniteltua pidempään, mutta sujuivat jouhevasti. Sopimuksen sisällöksi tuli ikään kuin kompromissi orkesterimuusikkojen aikaisemmista paikallisista sopimuksista. Vuoden 1973 valtakunnallista työehtosopimusta pidettiin erityisesti Suomen Muusikkojen Liiton keskuudessa merkittävänä edistysaskeleena. Se paitsi yhtenäisti valtakunnalliset työehdot myös loi yleisen suomalaisen käytännön orkesterimuusikkojen työehdoista. Tähän käytäntöön tulivat viittaamaan myös ei-kunnallisten orkesterien jäsenet. Työehtosopimus paransi monissa kunnissa orkesterimuusikkojen työehtoja. Se loi selkeän ja tukevan pohjan työehdoille, joita 1970-luvun kuluessa kohennettiin pikkuhiljaa.